Syypää sun hymyyn

Love is in the air.....NOT ! Nyt mä kerron teille sellaisen faktan, että kaikki miehet on samanlaisia niin kauan, ku he eivät ole rakastuneita. En ole katkera, ennemminkin pettynyt. Tietyllä tavalla odotin mieheltä enemmän, kuin paskaa niskaan. Nyt olen oppinut, etten odota miehiltä enään mitään. Olen silti onnellinen, tavallaan. Vastahan mä erosin, enkä ole vielä käynyt sitä eroa päässäni läpi, joten ei vielä tässä vaiheessa kukaan muu voi satuttaa mua, paitsi hän. Siis mies, kenestä erosin.

Vaikka täällä Ahvenanmaalla on paljon aikaa kirjoittaa, täällä on myös paljon mistä kirjoittaa. Eli periaatteessa blogini alkaa taas heräämään henkiin. Kirjoittaminen tosiaan jäi multa keväällä, koska elämäni oli niin pitkäveteistä, tapahtuma köyhää sontaa, johon sisältyi pelkkää on-off-parisuhdetta. Toisin sanoen, asioita, jotka ei ketään kiinnosta. Miksi siis turhaan vaivaan aikaani kirjoittamalla niistä blogiini, jos kukaan ei lue niitä ? Tavallaanhan teen tätä blogia myös muiden vuoksi, enkä vain oman terapian takia. Ajattelin, ettei kukaan jaksa lukea sellaista blogia, joka on masentava, ja jossa on vain ikäviä asioita. Itse ainakin luen sellaisia blogeja, jotka saavat mut nauramaan. 

Yksinkertainen kuva, mikä biisi soi päässäni kun katson tätä kuvaa ? What we're gonna do with the drunken sailer.... Early in the morning ! Kyllä, kello on tosiaan noin 5 aamulla kun tämä kuva on otettu.  Olimme aikaisemmin olleet Kumlinge viisuilla, mutta kun saavuimme takaisin Torsholmaan, Munkvikin satamaan, muut kaverimme, jotka eivät jaksaneet lähteä Kumlingeen, olivat meitä vastassa Marialla (veneen nimi). Musiikki pauhasi, bisse pullot kilisivät ja laulu raikasi (epämääräinen humalainen örinä). Olin väsynyt, mutta mietin hetken: mitä ihmettä mä rupeen nukkumaan, kun aurinkokin kerta jo nousee ? Niimpä tartuin Jalluun, otin ison kulauksen ja aloin tanssimaan. 

:DDDD

No nyt sitten vielä koulutus juttuja ! Mä hain kevään yhteishaussa Omniaan tarjoiliaksi sekä matkailualalle. Sain kutsun pääsykokeeseen, kävin siellä, mutta mut hylättiin. Pisteet riittivät kyllä, mutta kaksi ihmistä menivät mun edelle. No, elin tietenkin toivossa, että kaksi peruuttaisivat paikkansa, mutta niin ei käynyt. Tänään päätin sitten tehdä täydennyshaun. Lukioita..... enemmän kuin tiesin niitä Suomessa edes olevan ! Löysin yhden amiksen. Turusta..... Okei, olen ennakkoluuloinen persettä kohtaan. Olenhan sentään synnynnäinen stadilainen ^^ No, anyway, nyt Turku on realistinen ajatus, sillä asunhan mä nyt Ahvenanmaalla, niin viikonloppuna on helppo tulla kotiin. Muistatte kyllä varmasti, että olen aina höpöttänyt, kuinka haen lähihoitajaksi tai matkailuun ? Päätin kerrankin tehdä sen, mistä olen aina elämässäni haaveillut: laitoin haun talonrakentajaksi ! Kyllä, luitte oikein. Mä olen aina halunnut raksalle, mutta en ole uskaltanut toteuttaa haavettani työskennellä rakennusten parissa, kirkkaankeltaiset työvaatteet päällä. Olenhan mä tietenkin tyttö, ja saan sukupuolipisteet myös, joka voi lisätä varmuutta pääsystäni alalle. Mutta ei tässä voi muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta :)

Fredag !

Jee jee, vihdoin viikonloppu ja kavereillaki alkaa vapaa ! Viel ne ahertaa tuolla pari tuntia, ja sit korkki auki :) Tänää ois suunnitelmis lähtee Brändön baariin kuuntelemaan jotain bändiä, joka soittaa cover musiikkia. Viime viikonloppuna siellä esiinty TMMB (Too Much Monkey Business) ja he soittivat ainaki tosi hyviä biisejä ! 

Mä oon koko päivän pyöriny himassa ympyrää, kun ei ole oikein mitään tekemistä. Kämppäkin on niin siisti ettei ole edes mitään siivottavaa ! Pitää varmaan alkaa valitsemaan vaatteita iltaa varten. Onneksi on kesä niin on helpompi valita vaatteita, kun ei tarvitse miettiä tuleeko kylmä ja mikä takki sopii mekon kanssa yms. Helpottaa huomattavasti elämää :)

Eilen me oltiin veneilemässä ! Oli aivan sairaan mahtava reissu ! Ja mikä onkaan kauniinpaa kuin auringon lasku merellä... Ahh <3

No, ei tässä muuten mitään ihmeellistä ole. Kesä flunssassa, hirvee yskä, mut kyl tää tästä. Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä.

"Få ja en puss ? ;)"

"Få ja en cigg ?"

Uus koti, uus alku

Hejssan ! Ja terkkuja täältä Ahvenanmaalta :) Tää uus koti on ihana, ja täs on iso ja valoisa keittiö ! Oikeastaan koko asunto on mukavan tilava ja valoisa. Tavarat etsivät vielä paikkaansa, joten sisustus ei ole nyt mitä parhain. Valitettavasti en viitti vielä lisätä kuvia talostamme, koska tää on vielä nin keskeneräinen ja sekava.

Tän kuvan nappasin maanantai iltana, kun olimme veljeni kanssa kiertelemässä saarta auton kanssa. Ja kuten näette, maisemat täällä ovat aivan mahtavat ! Mutta tuolla samaisella reissulla kohtasimme kolme jotain suurta ja pelottavaa eläintä nimittäin tälläisiä:

Olin aivan paniikissa ja halusin juosta takas autoon turvaan. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt hirveä noin läheltä ! Ja niitä näkee täällä joka päivä. No mutta, voisin kyllä sanoa, että vielä on koko ajan "koti ikävä", vaikka kotonahan mä olen koko ajan, mutta tämä ei vain vielä oikein tunnu kodilta. Mun sydän on vielä Kauniaisissa, vanhassa asunnossamme. Ja siis, onhan tämä nyt aivan erilainen paikka asua kun koko elämän oikeestaan asunut pk-seudulla. Silti en kaipaa sinne. Ainakaan vielä. Kavereita tulee ikävä, se on aivan varma. Mutta itse Helsinkiä, ei todellakaan. Täällä on paljon parempi. :)

Ruotsia tulee taas puhuttua päivittäin, koska oikeastaan kukaan nuorista ei puhu suomea. Pari kaveriani ymmärtää vähän suomea, mutta ei osaa puhu ollenkaan. Nopeastihan tuo ruotsinkieli on palautunut mieleeni, sekä sanavarasto on laajentunut viikossa aivan valtavasti. Nautin täällä olosta, saaristosta ja ihmisistä. En voi muuta kun kehua koko paikkaa. I'm lovin' it ♥ !

Luonnollisesti poissa

Kirjoittaminen on vähän jäänyt multa. En enää luota melkein kenenkään ihmiseen, joten olen joutunut punnitsemaan asioita pitkään. Mistä tiedän kuka on oikea ystävä ja kuka vain esittää ? Tuntuu siltä, että kirjoitan blogiini liian henk. koht. asioita. Kuuluko kaikken tosiaan tietää niin paljon elämästäni ja tuntemuksistani mistä olen blogissani kirjoittanut ?

Kevät/kesä on ollut todella raastavaa aikaa. Perheeni muutti Ahvenanmaalle, enkä millään haluaisi muuttaa sinne heidän kanssaan asumaan. Menin tyhmänä rakastumaan poikaan, joka tekee mulle vain pelkkää paskaa. En tietenkään väitä, että olisin hänen kanssaan siksi, että saisin asua stadissa, vaan koska rakastan häntä. Myönnän, että olen itsekkin tehnyt virheitä. Mutta pitääkö jokainen toisen virhe kostaa ? Mielestäni ei.

Jotenkin tuntuu että tämä kaikki aikuistuminen, itsenäisyys yms. tuli liian nopeasti. Olen elänyt miten sattuu, ajattelematta tulevaisuutta, ja nyt kun kaikki iskee vasten kasvoja, tajuan mitä olen missannut elämässäni. Minä, jääräpää en kuunnellut muiden neuvoja, vaan ajattelin vain mielessäni, että "kyllä mä pärjään". Olen tajunnut, että en pärjää. On paljon asioita, joita mun täytyy vielä opetella. Kukaan ei vain ole enään vastuussa musta, paitsi minä itse. Yritän tehdä päätökset sydämen mukaan, mutta ehkä sydämeni on tyhmä, ja ohjaa mut väärään suntaan. Mistä sitä tietää ?

18 Birthdaydress

KRIISI ! Synttärit lähenee päivä päivältä, enkä tiedä millaisen mekon ostan. Ja entäs sitten kengät ? Pitäiskö laittaa erikseen avokorkkarit baarissa jalkaan, vai tallustaa siellä talvisaappaissa ?! Entä mihin menen, kenen kanssa, milloin ? En pidä tästä. Miksei joku muu voi suunnitella synttäreitäni -,-

Noniin, tässä olisi ainakin tällä hetkellä ehdoton mekkosuosikkini Vilalta.

VILA €49,95

Ja tohon mustat avokorkkarit, joissa on 10cm piikkikorko TOIMII ! Ei, mä en kaatuile humalassa, enkä hoipertele. Joten, kyllä, voin laittaa piikkarit jalkaan ihan hyvillä mielin. Ongelmahan tässä on vain se, että suostuuko vanhempani maksamaan tämän ihanan mekon synttäreitäni varten :o Toivotaan, täytänhän mä vain kerran 18 ;)

Sitten muuta iloista kerrottavaa ! Mä sain tosiaan sen työpaikan Viking Linelta. Eilen aamupäivällä kävin keuhkokuvauksessa ja merimieslääkärissä, ja nyt mulla on laukussa terveystodistus, jonka avulla pääsen aloittamaan työt vaikka heti ! Mun pomo lupas ottaa muhun pian yhteyttä, ja ilmoittaa työni alkamisajankohdan. Se saattaa olla jo heti ensiviikon alussa !! Voisiko paremmin mennä: poikaystävä, työpaikka ja kesä tulossa ? No ei todellakaan voi ! I love my life now ♥ !

Vihdoin oma läppäri mukana täällä korvessa, niin menee aika nopeammin Oskua odotellessa töistä. Tällä hetkellä täällä paistaa vähän aurinko pilvien välistä ja tuulee aivan sikana. Mutta huomaa ainakin tosta pellolta, että kesä tulee kovaa vauhtia, koska ihan muutaman päivän sisällä on lumet hävinnyt talon ympäriltä. En malta odottaa :) !

Mutta nyt, mä lähden tonne pihalle nauttimaan auringosta. Mukavaa loppu viikkoa !

TJ 8

Tänään jäljellä 8 aamua ! En voi uskoa tätä todeksi. Aika menee niin nopeasti... Vastahan mä täytin 15, ja sain synttärilahjaksi maailman makeimmat lenkkarit (tai siis sillon ne oli makeet). Nyt mun pitäis alkaa ottamaan vastuu itestäni, ja huolehtia kaiken maailman muista "aikuisten asioista". Apua ! Mut ennen ku murehdin tollaisia, pidän niiiin kovat pirskeet ettei ole murehtimista huomisesta ! :)

Aika meni ohi silmien, en saanut sitä kiinni vaik kuinka kurotella yritin.

Kesä 2007

Kesä 2008

Kesä 2009

Syksy 2009

Talvi 2010

No, onhan sitä tullut muututtua ! Mutta eipä se mua oo haitannu ! Nyt mä lähden takas tonne landelle, palaillaan taas ! Heippa, ja erittäin railakasta viikonloppua kaikille ♥ 

Late Goodbye

I miss u, I love u, I wanna hear ur voice once again, I wanna hug u, I wanna laugh with u...

I miss u, I miss u so bad... I don't forget u, oh it's so sad...

I hope u can hear me, I remember it clearly
The day u slipped away was the day I found it won't be the same

Lähden ulos. Kävelen, kävelen vaikka jalkoihin särkee. Mikään ei satu niin paljon kuin ajatus siitä, ettet ole enään täällä. Oletko paremmassa paikassa vai onko siellä epämukava olla ? Tuletko jouluna käymään, jos säästän ruokaa sinullekkin ? Ikävä on suuri. Etsin vaihtoehtoja, mutta turhaan. Tiedän ettei mikään tuo sinua takaisin. Anteeksi kaikesta. Me kaikki rakastetaan ja kaivataan sua koko sydämestä ♥

Aprillia !

Palmusunnuntai. En ole uskaltanut avata ovea, koska virpojat ovat liikkeellä. En ole koskaan varautunut niiden loruihin, oksiin enkä myöskään mihinkään muuhun. Vaikka itse lapsena pukeuduin noidaksi, koristelin oksat ja kiersin ympäri naapurustoa virpomassa. Meidän pihan lapset ovat rullaluistelevia noitia. Naapurin kersat säikähti kun menin avaamaan oven "vahingossa" kertoakseni ettei mulla ole antaa heille mitään muuta kuin korppuja ja näkkäriä. Noidat teki täyskäännöksen nähdessään mut, joten pääsin yllättävän helpolla.

Tarkoittaako 1.4 nyt sitä, että on kevään ensimmäinen päivä ? Eli voin ottaa Converset ja aurinkolasit käyttöön ? Mutta tunnelman pilaa sääennusteet siitä, että alkuviikosta tulisi lunta. Nyt lämpömittari on nollassa, eikä taida tuo aurinkokaan lämmittää edes sen vertaa, että voisin luopua paksusta vaatekerrasta. Mikä tosin harmittaa, koska muistan ikuisesti maaliskuun 2005, kun oli niin lämmin, että menin luokkalaiseni synttäreille pelkässä hupparissa ja farkuissa. Miksei nyt voisi olla samanlainen kevät ? Yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin silloin lapsuudessani... Olisin todella tyytyväinen, jos sääennusteet olisivat väärässä, eikä lunta tulisikaan ollenkaan enään. 

Pyykkipäivä, tämä kamala jokavuotinen talvivaatteiden pesu alkaa. Sekä osittain myös kesävaatteiden, sillä 31.5 tämän asunnon on oltava tyhjä tavaroista ja muutto Ahvenanmaalle on suoritettava. Vihaan pakkaamista. Liikaa tavaroita ja vaatteita, jotka pitäisi kuljettaa lautoilla ja autolla toiseen maakuntaan. Ahdistaa jo pelkkä ajatus. Vihaan muuttamista. Oikeasti.

Kelasin elämää taaksepäin, mut nauha jumittu

Eiliset tapahtumat pisti mut miettimään menneisyyttä taas ihan urakalla. Aikoja, jolloin olin onnellinen. Jolloin mikään ei saanut mua masentumaan. Kuljin leuka pystyssä, enkä kompastellut virheisiini. Otin vastaan sen mikä mulle suotiin, enkä pakoillut todellisuutta. Silti, tänään on erittäin hyvä päivä ! Olen tosi hyvällä tuulella, enkä millään malttaisi istua himassa yksin. Tarvitsen nyt säpinää ! Faija sanoo aina että mulla on levoton sielu, mutta se ei ole totta. Tahdon nyt vain nauttia elämästäni, kun se on mahdollista. Vihdoinkin voin kulkea elämäni polkua siihen suuntan mihin haluan, eikä kukaan ole estämässä mua. Jostain kumman syystä hän ei vain anna mulle mahdollisuutta siihen. Koko ajan tenttaamassa missä olen, mitä teen ja kenen kanssa. Hänelle on myös jokin ihmeen pakkomielle siihen, että mun pitäisi aina olla himassa. En todellakaan tiedä miksi. En ole edes joutunut ongelmiin pitkään aikaan, vaikka olenkin pyörinyt vaikka missä, ja nähnyt kaikenlaista. Jospa hän pian tajuaisi, että olen kasvanut vastuulliseksi nuoreksi, enkä ole mikään hulttio, joka menee virran mukana. Mulla on päämäärä, vihdoin.

Mä löysin mun koneelta maailman ihanimman kuvan ! Kuva on vuodelta 2007, ja siinä on mun elämäni kaksi rakkainta ystävää. Hanitsu ja Tuuli (eli T). Tosin Hanitsun mutsi kielsi sitä pyörimästä meidän kanssa, emmekä ole sen jälkeen kuulleet hänestä lähes ollenkaan. Paitsi että kän on kihloissa ja hänellä on lapsi. Olisi ihana päästä palaamaan tohon päivään, elää se kerran uudestaan :)

Hoi, I'm still alive !

Ette te musta vielä päässeet eroon, ei vain ole ollut aikaa kirjoittaa tänne vähän aikaan. 

Yritin keksiä itselleni viikonlopuksi jotain järkevää tekemistä. En keksinyt sellaista. Toisaalta, mikä lasketaan järkeväksi ? Naapurin naisen auttaminen kauppareissussa ? Hope so ! Koska tein niin, menin Alkoon ja kauppaan hänen kanssaan ja kannoin ostokset hänen keittiöön asti. Perjantai oli mahtava päivä, mahtava vain iltapäivän jälkeen, mutta kuitenkin. Vanhan ystävän tapaaminen ensimmäisen kerran yli vuoteen on aivan mahtavaa ! Etenkin kun huomaa, ettei hän ole muuttunut, vaan on edelleen se hauska ja rento kaveri, kenen seurassa voi olla oma itsensä. Täytyy silti myöntää, että jännitin aluksi aivan sikana, mutta onneksi sain rauhoteltua itseni. Tapaamisestamme tuli paljon mukavampi tapahtuma :) Ainakin omasta mielestäni.

Tuleva työhaastattelu jännittää nyt jo. Haluan sen työn ! Tai siis en vain halua, siis mä SAAN sen työn. Ei ole vaihtoehtoa "ei". Ei mun elämässä, etenkään silloin kun olen vihdoin tekemässä jotain tekemisen arvoista, jotain mitä yhteiskunta odottaa mun tekevän. Nyt en voi epäonnistua, en enää tässä vaiheessa. Olen tehnyt kaikkeni sen eteen, että olen hakijoista paras (tai ainakin yksi parhaimmista). Nyt vain odottamaan että pääsen kuulemaan tuomioni ! Iiik... :s

Lopuksi kuvia viime vuodelta:

Du har blivit inbjuden till intervju

Viking Line Xprs

Unelmista totta, vai miten se meni ? Etsin siis ahkerasti viime kuussa itselleni sopivaa kesätyöpaikkaa Uudenmaan alueelta. Aluksi mielessäni ei edes käynyt mahdollisuus työskennellä ulkomailla tai merillä. Ajattelin enemmin n. 8h/pv työskentelyä jossain kaupan tai kioskin kassalla. Kunnes äitini ehdotti minua tarkistamaan Viking Linen sivuilta kesätyöpaikkailmoitusta, ja sellainen sieltä myös löytyi! Laitoin työhakemuksen sekä CV:n menemään ja jäin innolla odottamaan vastausta.

Viking Linella "komennus kieli" on ruotsi, koska Xprs toimii Ruotsin lipun "alla". Eli siis olen nyt yrittänyt ahkerasti muistella ruotsinkieltä, ja välillä jopa yrittänyt ajatella asiat ruotsiksi. Osaan ruotsia, se vain on päässyt hieman unohtumaan, kun ei ole sitä tarvinnut käyttää pitkään aikaan. Joka on itseasiassa todella harmillista, koska en haluaisi unohtaa ruotsinkielen taitoa. Tulen tarvitsemaan sitä tulevaisuudessakin, eikä olisi yhtään kiva, että todistuksessa lukee ruotsi 9, mutta puhe- ja kirjoitustaito on 6-7. Nyt nopeasti ruotsinkielisiä kavereita, jotka suostuu puhumaan kanssani ruotsia vaikka se kömpelöä olisikin ! Kaikki apu otetaan vastaan.

Seriously? Kutsu työhaastatteluun on viime viikolla tullut sähköpostiini! Työhaastattelu tapahtuu Hki-Tal-Hki-risteilyllä maanantaina 5.3. Yllätyin siitä, että työhaastattelun lisäksi saa kaupan päälle ruoat ja risteilyn (?!), mutta en aijo valittaa. Harmittaa tosin mennä sinne yksin, kun en tunne sieltä ketään. Olla tuntemattomien ihmisten kanssa 10h... APUA ! Olen tietysti joo sosiaalinen ihminen, mutta silti ujo. Kaikista eniten inhoan olla jossain yksin, kun en voi turvautua keneenkään jos tulee tukala tilanne. Näen työhaastattelun onnellisena asiana, menestyksen juurena, sekä pahimpana painajaisenani. Olen aina haaveillut työskentelystä laivalla, ja muutenkin työelämän aloittamisesta, kun ei oikein toi koulun penkillä istuminen innosta/kiinnosta. Jos sitä opiskelua sitten syksyllä kokeilisi uudestaan, jollain toisella alalla. Matkailualalla ? We'll see.

Ps. En tee enää ikinä lettuja.
Pps. Ja hei kaikki ihanaiset 11 lukijaani, missä kommentit ?

Lainaksi annettu lapsi

Oon miettinyt jo pitkään elämääni monelta eri kantilta. Suurimmaksi osaksi ajattelen menneisyyttäni, ja niitä ihania ja samalla niin kamalia vuosia. Ihmettelen usein, että miten mä olen selvinnyt näin pitkälle. En tiedä olenko koskaan blogissani maininnut syytä, miksi asuin Kotkassa. En varmaankaan, koska en usein siitä puhu ihmisille, joihin olen sieltä muutettuani tutustunut. Kerron kuitenkin nyt...

Kun olin 14-vuotias, mut huostaanotettiin. Asuin aluksi Nuorisokodissa, Lahden lähellä. Se oli aivan kamala paikka. Ensimmäisen kuukauden istuin huoneessa, jota kutsuttiin "vierikseksi". Siellä mun oli tarkoitus miettiä huostaanottoani, ja sitä, miten päädyin laitokseen. En siis saanut tutustua talon muihin nuoriin siinä huoneessa ollessani. Mulle tuotiin ruoka 5x päivässä, kertakäyttöastioissai (etten vain vahingoittaisi itseäni). Ihan kuin olisin tappanut jonkun, ja olisin joutunut sen takia eristykseen ! Kaikki tuntui kamalalta, ruoka maistui pahalta ja huoneilma tukahduttavalta. Halusin vain pois, takas kotiin.

Tappelin pitkään masennusta vastaan. Pelkäsin, että eristäydyn kokonaan muusta maailmasta ja alan vihata elämääni. Onneksi näin ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan, sillä sosiaalityöntekijäni päätti pelastaa mun nuoruuden etsimällä mulle sellaisen sijoituspaikan, joka olisi etujeni mukainen. Hän löysi mukavan oloisen, normaalin kodintapaisen pienryhmäkodin Kotkasta. Säännöt olivat siedettävät: arkisin klo 21 sisälle ja viikonloppuisin toinen ilta klo 00:30 ja toinen klo 23. Sain siis lähteä ruoan jälkeen ulos kavereiden kanssa! Paikka tuntui paratiisilta verrattuna aikaisempaan. Sain jopa syödä teräksisillä ruokailuvälineillä, eikä joku koko ajan epäillyt, että aion tappaa itseni. Sain vihdoin hengittää syvään, ja rauhoittua. Kotiin pääsin käymään joka toinen viikonloppu. Tietysti joululomalla, kesälomalla ym koulujen loma-aikoina kotilomissa oli muutoksia. Kesällä saatoin hyvin olla kotona jopa pari viikoa putkeen, ennen kuin menin muutamaksi päiväksi takas Kotkaan, ja sitten taas kotiin. Totuin siihen tietynlaiseen "laitosrutiiniin". Ainoa asia mihin en koskaan huostaanottoni aikana tottunut, oli se, että joku muu aikuinen kuin oma vanhempani komensi mua, yritti kasvattaa, ja laittoivat rajoja. Se oli jotain aivan kamalaa! Huusin usein ohjaajille, etteivät he ole vanhempiani, eivätkä he musta oikeesti välitä. Aloin vanhetessani kapinoida yhä enemmän heitä vastaan, enkä lopulta enään totellut heitä ollenkaan. Tein kaiken toisin, mitä säännöissä sanottiin. 

Olin hukannut elämäni suunnan. Elin auringon alla, mut varjossa. Etsin itseäni, elämäni tarkoitusta, mitä haluan tulevaisuudelta, ja mitkä ovat tavoitteitani. Tietysti kaikista suurin tavoitteeni oli päästä kotiin, pois laitoksesta. Eli siis jatkamaan normaalia elämää, muiden ikäisteni tavoin, perheeni luokse. Ette uskokkaan miten paljon omaa äitiä voi tulla ikävä, kun viedään väkisin pois hänen luotaan... Kaikista eniten äitiä tuli ikävä vaikeissa tilanteissa, silloin kun tuntui että kaikki asiat kaatuvat niskaan ja jokainen ohjaaja tuntuu tekevän elämästäni vain vaikeampaa. Silloin toivoin enemmän kuin mitään, että kerrankin oma äiti olisi se, joka kieltää tekemästä jotain, tai antaa kotiarestia. Se on sääli, että jotkut oppivat arvostamaan vanhempiaan, ja kotiolojaan vasta sitten kun he "menettävät" ne. Usein mielessäni kävi kysymyksiä, että miksei äiti tehnyt mitään sillon kun he veivät mut. Miksei äiti kieltäny niitä, miks äiti päästi irti? Vasta nyt olen ymmärtänyt miksi.

Seinät kaatuu päälle

Voiko enää tylsempää olla ? Eilisen istunu himassa, ja kattonu koneelta leffoja jotka oon nähnyt jo vaikka kuinka monta kertaa. Tänään sama homma. Väsyttää, ja kaikki voimat on menny, mut silti tekis koko ajan mieli lähteä jonnekkin ja keksiä tekemistä. Ainakin voisin haluta seuraa. 

Oon pitkään miettinyt mitä haluan elämältäni. Tällä hetkellä haluan eniten oman asunnon, opiskelupaikan mieleiseltä alalta, säännöllisen unirytmin ja nauttia elämästä. Olen kohta täysi-ikäinen, ja sen jälkeen vastuussa itsestäni. Jotenkin mua pelottaa vastuun määrä, mikä mua odottaa, mutta tavallaan taas koen sen helpotuksena. Tuleeko mun elämästä sitten sitä, mitä olen aina halunnut sen olevan ? Periaatteessa mua ei viehätä mikään aikuisen elämässä, mutta tavallaan kaikki siinä kiehtoo mua. Haluan ainakin kokeilla sitä. 

Pääsemme taas todistamaan miten masentavalta voi tuntua päivä, jolloin kaiken pitäisi olla ihanaa niin kuin elokuvissa. En usko että kukaan piilottaa välitunnin aikana laukkuuni sydämen muotoista rakkauskirjettä. Niin kävi viimeksi kun olin ala-asteella, ja sekin oli ällöttävältä pojalta, kenestä kukaan ei pitänyt. En edes minä, epätoivoisena.

Ei täältä mitään löydy

Tänään oli tämän vuoden ensimmäinen sossutapaminen klo 14, ja silti meinasin nukkua sen ohi. Jokin pielessä unirytmissä(kö)... Sitten käytiin myös T:n kanssa shoppailemassa Stadissa, mutta en löytänyt sieltä yhtään mitään kiinnostavaa ! Tietty heti sitten kun mulla ei ole yhtään rahaa ostaa mitään ylimääräistä, kaupat ovat pullollaan kaikkea kivaa. 

Taas mä vaan valvon, eikä väsytä yhtään. Ja tuntuu todella turhauttavalta ajatukselta edes yrittää mennä sänkyyn kokeilemaan, jos saisi unta. Tiedän jo valmiiksi etten saa, joten annan sellaisen ajatuksen olla. En halua mennä sänkyyn toteamaan, että olen pirteä kuin mikä, eikä lampaita näy mailla eikä halmeilla.

Olen tänään esittänyt tyhmiä kysymyksiä, ja ajatellut mielessäni vielä tyhmempiä. En vain halua myöntää todellisuutta itselleni, en vieläkään. Kuinkakohan kauan jaksan jankata samoja asioita mielessäni, että olisin tarpeeksi vahva myöntämään todellisuuden itselleni ääneen ? Tiedän, että mulla on siihen elinikä aikaa, mutta en millään haluaisi odottaa niin kauan. En vain ole vielä valmis siihen, enkä ehkä koskaan tule olemaan. Jos löytäisin jonkun Hänen kaltaisensa, mutta joka pysyisi tässä hetkessä mukana... Tai sitten mun pitää vain etsiä jotain aivan muuta elämääni. Tulisiko siitä mitään, jos en ole edes tarpeeksi vahva yrittämään ? Periaatteessa vanhat asiat pitäisi käydä ensin läpi. Se ei silti tarkoita että olisin luovuttamassa. Aloitan vain alusta.

Olen sidoksissa Häneen. Valitettavasti ja toivottavasti. En ole ihan vielä päättänyt kumpaa mieltä olen asioista, tai mitä mieltä mun pitäisi olla asioista. Tiedän, että tuolla on ihmisiä, jotka haluavat asian olevan valitettavaa. Niitä on oikeastaan aika paljonkin, en vain haluaisi niiden puuttuvan koko asiaan. Eihän he tietenkään mua kuuntele, sitä on edes turha toivoa ! Silti se ajatus käy mielessäni joka ikinen päivä tai no oikeastaan yö. Päivällä en edes ole mukana näissä jutuissa. Haahuilen päivät kuin mikäkin haamu, ja yöllä olen täydellä teholla mukana kaikessa ympärillä tapahtuvassa. Eli en missään, sillä eihän yöllä tapahdu mitään. Olen täysin hukassa.

Hrr, it's cold in here !

Mittari näyttää -26 astetta ! Tänään on kyllä tehnyt vain mieli olla peiton alla, poissa tuolta kylmästä ulkoilmasta. Mut enpäs sit kuitenkaa pysyny, vaan lähdin iltapäivällä Roosan luokse paistamaan lettuja ja kattomaa leffaa :) Oikeestaan Roosa teki ne letut ja mä katoin vaan vierestä... 

Tänään ja eilen on ollut oikeestaan just sellanen fiilis, et voisin haistattaa pitkät kaikille idiootti mulkuille, jotka jaksaa puuttua jokaiseen asiaan, joka ei niille kuulu ! Argh, menee hermot sellaisii ihmisiin, jotka saa jotain ihmeen tyydytystä siitä, että saa muut ihmiset voimaan pahoin. Ja jostain kumman syystä, mun elämään on ajautunut juuri sellainen ihminen. Haters gonna hate, I know... 

Raskaana ? Ei raskaana ? Jopas teillä lukijoilla näyttää olevan kiinnostusta mun raskauteen liittyvissä asioissa ! Kyllä mä sitten kerron että oonko vai en kun musta siltä tuntuu, mut tällä hetkellä en ole ajatellut täällä mainostaa julkisesti siihen liittyvissä asioissa. Kärsivällisyyttä, hyvät ihmiset ! :)