En koskaan raskauden aikana edes ajatellut koko asiaa. Ja kenellä nyt pyörisi mielessä palautuminen, kun kaikki ajatukset ovat kiinni tulevassa vauvassa. Niinpä en siis stressannut yhtään, miltä mun maha tulee näyttämään, pystynkö istumaan, käymään vessassa ilman apua jne. Niinpä siis kirjoitan tätä tekstiä edelleen häkeltyneenä kokemuksistani. Kukaan tuntemani ihminen ei ole palautunut synnytyksestä yhtä nopeasti kuin minä, joten voisin kai hieman kerskailevasti todeta: olenpas mä onnekas!
Kivut
Heti kun jälkeiset oli syntynyt, vauva oli ollut rinnallani jo jonkun aikaa ja napanuora oli leikattu, nousin istumaan. Sain luvan lähteä suihkuun, ja niinpä mä pomppasin sängystä ylös ja lähdin kipittämään kohti "kylppäriä". Suihkussa ihmettelin vain, että onpas kummallista kun vielä vähän aikaa sitten olin kovissa tuskissani ja nyt ei satu enään mihinkään. Osastolla mä vietin neljä päivää, jonka aikana tunsin imettäessä vihlovia supisuksia. En kuitenkaan tarvinnut niihin särkylääkettä, vaikka hoitajat kyselivät vähän väliä tarvitsenko jotain. Huonekaverit ihmettelivät, miten ihmeessä mä olen noin hyvässä kunnossa ja kivuton. En tiennyt itsekkään, ihmettelin puolestaan sitä, miksi yksi naisista tarvitsi apua vessassa käymiseen...
Jälkivuoto (inhorealismia - varoitan!)
Olisihan se pitänyt arvata, että 9kk ilman kuukautisia kostautuisi vielä. Jälkivuoto on niin runsasta, että tuntuu todellakin siltä, että nyt ne skipatut kuukautiset tulivat kaikki kerralla! Käytin kolme päivää synnytyksen jälkeen "vaippaa" sairaalassa, koska vuoto oli niin runsasta, että välillä tuntui kun verta valuisi yhtä paljon kerralla kuin pissatessa. Onneksi me naiset olemme tottuneet vuodattamaan viikonkin verran verta kuolematta!! Olihan se tietysti noloa vähän väliä käydä pyytämässä uusia lakanoita kun heräsin aamulla sänky veressä. Kotona käytin paksuja yösiteitä pari viikkoa, ja sen jälkeen enään normaalia sidettä. Vuoto kesti yhteensä viisi viikkoa!
Kunto
Synnytyksestä palautuminen on pitkä prosessi. Vaikka tavallaan palauduin supernopeasti, vaati synnytys kuitenkin kropalta niin raskaan suorituksen, että joissakin asioissa huomaan, etten ole täysin palautunut, vieläkään. Juoksin vaunujen kanssa hirveetä vauhtia bussipysäkille, ja kun vihdoin olimme bussissa, huomasin että mun koko kropan valtasi outo ja heikottava tunne. Jalat ja kädet tuntui puurolta, kohtu alkoi supistelemaan ja tuli vähän paha olo. Enään en juokse mihinkään. Annan kehon palautua ajallaan mielummin.
Maha & iho
Raskausarvet tuli jäädäkseen. Ne on tummat ja syvät. Kaikki hoki mulle koko raskausajan, että kyllä ne arvet siitä sitten haalistuu, enkä epäile etteikö haalistuisi. Ovat ne kuitenkin niin syviä ja paksuja, että vaikka väri muuttuisi, tulisi ne näkymään aina. Olenkin naureskellen katsonut itseäni peilistä, ja todennut näyttäväni tiikerin raatelemalta. Viimeisen kahden viikon aikana (rv 40- rv 42) tunsin kuinka mun iho venyi ja sitä kiristi. Tunne oli epämukava, ja tiesin vain että kohta repeää.
Maha palautu lähes samantien. Olihan se mukavaa katsoa itseään peilistä sairaalassa. Littana maha, joka tuntui niin pieneltä ja olemattomalta. Ja se tunne, kun puin ensimmäistä kertaa omat vaatteet päälle... En unohda sitä ikinä!
 |
| Rv 39 - mun maha oli VALTAVA! |
 |
| Alle viikko synnytyksestä |
 |
| Tänään! |
 |
| Arvet tänään, kaunista... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anonyymien kommentointi estetty jatkuvan roskapostin takia.