Synnytyskertomus

Ei varmaan oo ihmetyttänyt mistä blogin hiljaiselo on johtunut. Vauva ilmoitti nimittäin sunnuntai-maanantai vastaisena yönä puol 3 aikaan tulostaan. Mulla ois ollu maanantaina klo 8 yliaikaiskontrolli, ja päätin sitten soittaa 6 aikaan aamulla synnärille synnytyksen käynnistymisestä. Ne sano sieltä, että kyllä mun silti pitää tulla klo 8 sinne kontrolliin. Itse en nähnyt siinä mitään järkeä, sillä synnytyshän oli käynnistynyt itsestään ja oli jo siihen aikaan hyvässä vauhdissa. Supistuksia siinä vaiheessa tuli jo 5min välein ja kestivät n. 2min.

Lähdettiin sit mutsin kanssa taksilla Jorviin, ja odoteltiin siellä poliklinikan aulassa. Puuskutin ja heiluin aina supistuksen ajan, ja mietin hölmönä, että miks ihmeessä mun pitää täällä olla. Sitten se kätilö vihdoin tuli hakemaan mut siitä aulasta ja ehdittiin kävellä noin 7 metriä kun uusi supistus alkoi ja kätilö kysy multa ihmeissään: "onko sulla synnytys alkanut?". Käännyttiin sitte siltä seisomalta ympäri, ja lähdettiin synnärille.

08.15 mut laitettiin tutkimushuoneeseen käyrille. Se oli kamalin osuus siihen mennessä, sillä mikään muu ei ole niin kamalaa, kuin makaa kyljellään tutkimuspöydällä supistusten kanssa. Kirosin mutsille siellä, että hae nyt se kätilö tänne, mun on pakko päästä ylös :D No, tunnin verran mä siinä jouduin olla ja itkin joka supistuksen ajan kun väsytti aivan kamalasti ja asento oli todella epämukava.

09:20 pääsin ammeeseen. Lämmin vesi todella helpotti supistuksia, ja pystyin istumaan paikoillaan ja rentouttamaan koko kehon. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan, kun olo kävi todella tukalaksi ja hiki valui otsalta. Lämpimässä kylvyssä makaaminen myös aiheutti sen, että meinasin nukahtaa pystyyn. Nousin ammeesta ylös, ja kun ensimmäinen supistus tuli, tajusin miten paljon vesi sitä kipua lievitti. Kestin sen kivun kuitenkin oikein hyvin, kunhan vain sain liikkua koko ajan.

10:25 pääsin synnytyssaliin, ja taas käyrille. Pyysin kätilöltä kivunlievitystä, jotta kestäisin supistukset sen ajan kun joudun taas makaamaan siinä sängyssä. Aloiettiin ilokaasu. Aina supistuksen alkaessa laitoin maskin naamalle ja hengitin pahimpaan kipupiikkiin asti. Ei auttanut, mitään vaikutusta ei tullut. Vähän ehkä huono olo, joka johtui osittain myös siitä että mulla oli aivan kamala nälkä. Päätin luopua ilokaasusta puolen tunnin päästä.

11:25 Kätilö tulee tarkastamaan tilanteen, ja kerron olevani todella kipeä. Kaipasin edes jotain kivunlievitystä, jotta saisin levättyä edes hetken. Supistuksia tuli 3min välein. Kätilö tarkasti kohdunkaulan, ja olin tuolloin 3cm auki. Kutsutaan anestesialääkäri paikalle epiduraalia varten.

11:36 Lapsivedet menevät.

11:56 Epiduraali katetri laitettiin selkään, mun istuessa sängyn reunalla selkä kyyryssä. Sen laittaminen ei todellakaan sattunut, tunsin pientä painetta selässä. Vaikein osuus sen laittamisessa oli paikallaan pysyminen. Sillä eihän ne supistukset mihinkään olleet kadonneet. Purin joka supistuksen ajan tyynyä ja puristin käsillä sängynreunaa. Meni noin 15-20min kunnes epiduraali alkoi vaikuttaa, ja se tunne oli aivan mahtava. Kaikki kivut katosivat kuin tuhka tuuleen. Nauroin mutsille, että musta tuntuu kuin mun takapuoli valuis sängyltä alas. Se oli todellakin puutunut! Sain luvan syödä jogurtin ja lasillisen mehukeittoa. Juteltiin siinä mutsin kanssa niitä näitä, kunnes nukahdin tunniksi.

14:06 Täti tulee synnytyssaliin, ja juuri oikealla hetkellä. Epiduraalin vaikutus alkoi hiipua ja taas mä heiluin siinä sängyssä supistusten ajan ja puuskutin. Taas pääsi itku. Vaikka kivut olivatkin kovat, ja niiden kestäminen alkoi olla entistä haastavampaa, olin kuitenkin pääni sisällä niin innoissani, että en valittanut. Onhan ne supistukset kuitenkin hyvää kipua, koska palkinto niiden kestämisestä on aivan mahtava. Eikä ne ikuisesti kesä, supistusten välissä sai levätä. Ainakin hetken.

14:15 Kätilö tulee uudellee käymään ja tarkastaa kohdunkaulan: "8cm auki, kohta se vauva syntyy!". Pyydän lisäannoksen epiduraalia. Olin taas täysin turtunut. Kivut oli poissa, ja yritin katsoa monitorista milloin tulee supistus. Niitä tuli 1,5min välein, mutta mä en tuntenyt yhtään mitään!

15:27 Soitan kätilölle, että mulla on hirveä tarve ponnistaa. Kätilö tulee hetkessä paikalle, katsoo kohdunkaulan ja hihkaisee innoissaan: "10cm auki, voit alkaa pikku hiljaa ponnistamaan!" Sydän pysähtyi hetkeksi ja kurkku tuntui kuivalta. Apua, nytkö se syntyy!?! Mua pelotti ja samalla olin aivan innoissani. Pian pääsen näkemään pikkuisen.

15:38 Alan ponnistamaan aktiivisesti kylkiasennossa. Juuri epätoivon alkaessa, kätilö sanoi "hienosti menee, hiukset näkyy jo!". Siitä sain lisävoimia, ja jatkoin ponnistamista.

15:46 TYTTÖ TULI! Sain ihanan, tuuhea tukkaisen vauvan rinnalleni ja itkin. Olin onnesta sekaisin. Siinä se nyt oli, mun rinnalla. Tummat, tuuheat hiukset. Niin pieni, niin ihana.
Jälkeiset syntyivät 15min päästä. Mutsi leikkasi napanuoran. Tunnin verran sain pitää vauvaa rinnallani, kunnes oli aika ottaa mitat ja paino. Ja mä pääsin suihkuun!

Kaiken kaikkiaan olo on mahtava, mulla on 10 apgar pisteen vauva kotona mun kanssa. Oon toipunut synnytyksestä lähes kokonaan, ja maitoa tulee enemmän kuin vauva syö. Yöllä herätään kaks kertaa syömään, ja nukutaan aamulla pitkään. En ole ikinä ollut näin onnellinen eläessäni :')

Hehkeenä synnytyksen jälkeen :D