Flunssan riivaamaa arkea

Me ollaan valvottu nyt kaks yötä. Kaks ikuisuudelta tuntuvaa yötä. Ihmettelin jo maanantai iltana kun tytölle ei maistu kunnolla ruoka, ja mikään muu paikka ei ollut hyvä kuin syli. No, ajattelin vain että olisihan se ihme jos ei välillä olisi vaikeampia päiviä. Yöllä kuitenkin herättyäni jo pari kertaa vauvan itkuun, tajusin, että nyt on joku pielessä. Vein kuitenkin vauvan tiistai aamuna mummille hoitoon, ja lähdin hoitamaan asioita. Mummilla tyttö oli ollut kuitenkin ihan hyvän tuulinen ja nukkunut parin tunnin päiväunet ja ruoka oli maistunut hieman paremmin kuin maanantaina. Seuraava yö menikin sitten tunnin pätkissä, ja jo kolmannen yöheräämisen jälkeen en meinannut enään pysyä hereillä, joten päätin nostaa vauvan pinnasängystä viereeni nukkumaan. Tiesin, etten jaksa enään neljättä kertaa nousta sängystä hakemaan vauvaa syliini. Unen pöpperössä halailin vauvaa aina itkun tullessa, ja oltiin jo molemmat aivan rättiväsyneitä aamuyön pikkutunneilla. Vauva alkoi olla jo itkuinen, ja veltto, joten päätin mitata kuumeen. Vähän lämpöä, ja nenä oli tukossa. Sinnittelin koko aamupäivän kahvin voimalla ja yritin pysyä hereillä. Löysin kuitenkin lopulta itseni itkemästä sohvan nurkasta vauva sylissä. Olin aivan loppu.

Viime yönä nukuttiin hieman paremmin, illalla tehdyn höyryhengityksen ja suolatippojen avulla. Heräsin vain kaksi kertaa syöttämään ja halimaan vauvaa. Sängyn pääty puolen kohottaminen oli auttanut vauvaa nukkumaan, eikä hengittäminen ollut niin vaikeaa. Vaikka tänään aamulla vauva jaksoikin jo seurustella ja jokeltaa, varasin kuitenkin lääkäriajan iltapäivälle. Lääkäri kuunteli keuhkot ja katsoi korvat. Tuomioksi saatiin ONNEKSI vain flunssa. Käski seurata viikonlopun yli vauvan vointia, ja jos tauti ei helpota, soitto terkkarille.

Tänään mun väsymys on onneksi huomattavasti lievempi, ja olen ollut ihan hyvällä tuulella. Ja täytyy kyllä myöntää, että tuli aivan uskomattoman lämmin fiilis, kun neiti aamulla hymyili ja seurusteli. Oli helpottavaa huomata, että olen onnistunut helpottamaan hänen oloaan. Hymy on vauvan kiitos :)

Nyt olen kuitenkin sammaloitunut sohvan nurkkaan uusimman Kaksplus-lehden ja kahvikupin kanssa. Kyllä tämä tästä, päivä kerrallaan. Onneksi flunssa on ohimenevää, ja pian saan taas levättyä ja nauttia vauvan seurasta. <3