2kk neuvola ja känniset ylioppilaat

Taas ollaan tässä päivässä, vapun viettäminen on aloitettu jo aamupäivällä. Valkolakkisia ihmisiä vilisee joka puolella, vappupallot vilkkuvat ihmislaumojen yläpuolella ja hälinä on kova. Vietin ensimmäistä ketaa vappua viime vuonna, ja kokemus oli pettymys. Siispä tänäkin vuonna linnottaudun illaksi kotiin ilomielin, ja kanavasurffailen telkkarista jotain katsottavaa. En kuitenkaan täysin päässyt vapun ärsytyksistä karkuun. Neuvolan täti oli unohtanut merkata itselleen meidän seuraavan neuvolakäynnin, joten päästiin sinne vasta klo 16. Kirosin jo valmiiksi mielessäni, millaista kaupassa käymistestä tulee. No, helvettiähän se oli. Kauppa oli niin täynnä ihmisiä, etten melkein mahtunut vaunujen kanssa kulkemaan, jonot olivat yhden hyllyn pituiset, keskusta oli myös täynnä "iloisia vapun viettäjiä", ärsyttävät vappupallot heilui tuulessa ja paiskautui pariin otteeseen mua naamaan, iski pakokauhu. Lähdin kipittämään pysäkkiä kohti, kunnes sain jälleen kerran todeta, että se bussi menee joka kerta mun naaman edestä. Odotin seuraavaa bussia ja luulin jo saavani hengähtää, mutta ei. Bussi oli täynnä valkolakkisia juhlilia joiden joukossa oli eräs jätkä joka huusi/kiljui koko matkaan "wooooop, woooop, auuuu"... Ei lisättävää.

No mutta niin tosiaan, meillä oli tänään 2kk neuvola. Jäntevä tyttö, kasvaa ja kehittyy aivan huikeeta vauhtia! Neidin pituuskasvu on yläkäyrillä, ja paino myös vähän, mutta pituus tasapainoittaa tilanteen. Mittasuhteiltaan neiti on siis n. 3kk ikäisen vauvan kokoinen. 

Suluissa 1kk neuvolan mitat

Paino 5645g (4225g)

Pituus 59cm  (56,2cm)

Pipo 40cm (38cm)

Seuraava neuvolakäynti on 2vk päästä, ja 3vk päästä Pinja saa toisen rota-rokotteen. 3kk neuvolassa tuleekin sitten lisää rokotteita. Mutta mitä taitoja Pinjalla nyt on?

- Seuraa katseellaan liikkuvaa esinettä
- Tunnistaa tutut kasvot, ja ilahtuu ne nähdessään

- Jokeltaa, "touhuaa" ja tutkii käsiään

- Hermostuu kun katoan näkyviltä

- Nauraa

- Matkii ilmeitä, ja näkee itsensä peilistä

- Nostaa pään ylös mahallaan maatessa

- Liikuttaa itteensä lattialla potkimalla noin metrin verran

Se ilon tunne minkä saan kokea joka kerta, kun Pinja oppii jotain uutta on aivan mieletön! Pienikin uusi taito tuntuu aivan älyttömän suuremmoiselta ja mahtavalta! :')

Nimiäiset

Tänään minun ihana tytär sai nimen! Nimiäiset vietettiin perheen ja lähisuvun kesken. Kuvia ei kukaan ottanut, enkä sen hössötyksen keskellä muistanut edes koko asiaa... Ärsyttää! No mutta, nyt on kaapit pullollaan herkkuja joita jäi yli todella paljon, sillä puolet ihmisistä ei tullutkaan paikalle. No, ainaki on tarjottavaa ja syy kutsua ihmisiä kahville :)

Tytön nimeksi tuli nyt sitten Pinja Kerttu Erica <3

Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon!

Nautintoa! Sitä on tämä päivä, tai no oikeastaan koko pääsiäinen ollut täynnä. Lämpömittari on lähennellyt koko viikonlopun 20 astetta, kunnes tänään mittari sen saavutti! Ja tuli muuten tuosta luvusta 20 mieleen, että mulla tuli eilen 21.4. täyteen 20 ikävuotta eli hyvästi "teiniäitiys" <3 Ja pikkuneidille ikää tuli eilen 2kk. Oli muuten tänään ensimmäinen kerta, kun olen syntymäpäivänäni aikoihin ollut pelkkä mekko päällä ulkona! Niin lämmintä on ollut, vihdoinkin.

näin me herättiin synttäripäivään <3

Perjantaina veli ja meiän entinen naapuri Ahvenanmaalta tuli mun luokse yöks. Pojat lähti kuitenki viel illalla käymään stadissa, joten mulle jäi tehtäväks käydä siirtelemässä auton parkkikiekkoa. Oikeestaan se oli mun tehtävänä koko viikonlopun. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin mummilla pitämässä sille seuraa, ja eilen saatiinkin sitten Leila ja hänen pikkusiskonsa tänne meille kylään. Leila toi myös mukanaan monta kassillista siskonsa vanhoja vaatteita, ja kantorepun, pinnasänkyyn reunalakanan (on muute tosi söpö mut viel pitää keksii miten se asennetaan) ja vaikka mitä tarpeellista!

Vaatteita tuli lisää, ja vaatteita lähti myös kasseissa varastoon. Aivan tajuton määrä vaatteita jäänyt jo pieneksi, ja sain todeta vaatekaappia tyhjentäessä, ettei neiti ole käyttänyt niistä puoliakaan! Nyt pitäisi vain löytää joku, kenellä olisi käyttöä koon 50 & 56 koon unisex ja tyttöjen vaatteille. Mulla on myös läjäpäin poikien vaatteita kokoon 74-80 asti. 

Tänään me ollaankin sit oikeestaan vaan oltu kotona ja käyty vaunuilemassa ja kaupassa. Ylihuomenna mennään käymään Sellossa ostamassa juhlatarvikkeita ja tarjottavia, sekä kakkuainekset! Perjantai aamu alkaa siis kakun leivonnalla, viime kerrasta onkin kulunut jo huimat neljä vuotta! Toivottavasti onnistuu..

Kevät, lämmin, hiirenkorvat!

Hejssan! Mä oon niin mahtavissa fiiliksissä tosta ilmasta. Oli pakko heti ekana herättyä pakata vauva vaunuihin ja lähteä ulos. Ekana huomasin, että puiden oksiin on ilmestynyt hiirenkorvat, ruoho on alkanut kasvaa ja ojan pohjaa kauniisti hirveä määrä valkovuokkoja <3 Joka vuos mun synttäreiden aikoihin on kevät alkanut ihan todenteolla, ja yöpakkasista ollaan päästy jo lähes kokonaan eroon, mutta kyllä tämä ilmiö jaksaa silti joka ikinen huhtikuu hymyilyttää.

Päällä mulla oli tänään legginsit, hame, valkoinen pitsipaita ja bleiseri... Tuli kuuma!! Toisaalta oli tuskallista työntää hikihatussa vaunuja ja tuntu kun jalat eivät jaksaisi kantaa enään yhtäkään metriä eteenpäin, mutta toisaalta se oli ihanaa pitkän palelukauden jälkeen päästä sanomaan: "hitto tääl on kuuma!".

Pikku neitikin on saanut nyt pääsiäisen kunniaksi aivan ihanan H&M:n omena-mekon päälleen. Toi on aivan ihana mekko, oon niin rakastunut tohon. Onneksi mekko on vielä vähän liian iso, niin voidaan käyttää sitä myös kesällä <3 Vielä en ole uskaltanut nostaa vauvaa ulkona pois vaunuista, mutta täytyneepä se tehdä vaikka sitten maanantaina ku mulla on synttärit.

Mä oon järkkäilly ja suunnitellu tässä viime päivät neidin nimiäisiä, jotka vietetään 26.4. Kakkukin mun pitäis leipoa sitten ens perjantaina valmiiksi jääkaappiin. Pidetään juhlat ihan meidän suvun kesken, nyyttikesti meiningillä. On nimittäis sen verran iso lähisuku, ettei mulla riitä varat kestitsemään niin montaa ihmistä. Kakkujakin tarvii kaks tai sitten yhden toooodella ison!  Mutsi tulee onneks jo perjantaina tänne mun luokse, niin en ole täysin yksin valmistelujen ja kattauksien kanssa.

Sitten ihan muuta höpötystä pikku-neidistä. Kylvetys, tuo pakollinen, MUKAMAS hellä ja herkkä äidin ja lapsen yhteinen hoivahetki. No ei meillä vaan, neiti aloittaa huudon saman tien kun ensimmäinen ruumiinosa koskettaa vettä, ja huuto jatkuu niin kauan kunnes hän on päässyt takas hoitopöydälle kuivattuna ja alan pukea vaatteita päälle. Taidan siis joutua unohtamaan kokonaan haaveet vauvauinnista... Ensin ajattelin, että ehkä mä vaan kylvetän neidin väärään aikaan, mut kyllä nyt täytyy todeta, ettei ajalla ole väliä: vesi on se inhokki. Voi raukkaa, valitettavasti kylvettämistä ei voi lopettaa vaikka kuinka sitä inhoaisi. :(

Torstaina neuvolassa neiti sai nyt sitten sen rota-rokotteen. Eilen sivuvaikutukset alkoivat jo hieman näkyä: ruoka ei maistunut ja maha oli vähän sekasin. Odotettavissa on kuulemma vielä pahempaa parin päivän sisällä. Niin, ja mullehan kerrottiin sivuvaikutukset vasta rokotteen annon jälkeen. En mä tiennyt, että on olemassa rokote tautia vastaan joka pitää kuitenkin rokotteen jälkeen sairastaa(?!)... Etenkin nyt tuli jotenki huono omatunto ku toinen niin kernaasti sen sokerilta maistuvan liuoksen söi ja raivostu vielä jopa kun se loppui, tietämättään että siitä seuraa vatsatauti :'( Vissii hormoonit mulla kyllä vaikuttaa siihen, että mä itken ja poden huonoa omatuntoa kaikesta mitä tuolle tehdään. Rokotteet, neulat, sairaalassa se antibioottikatetrin laitto, kylvetys... Vaatii kyllä aikas kovaa luonnetta tämä äitiys, jollei ole valmis kokemaan vähän väliä "vuoden paskin mutsi"-fiilistä.

Paino 5120g Pituus 58,5cm Pipo 38,5cm

Nyt mä kyllä keitän kahvin, luen Meidän perhe-lehden loppuun ja fiilistelen ikkunasta tota ilmaa. Pakko kyllä vielä kerran tänään lähteä ulos! Me toivotetaan teille oikein hauskaa ja ihanaa pääsiäistä! Syökää paljon suklaata <3

Ensimmäinen nauru!

Meillä on jo alkanut muodostua jonkinlainen päivärytmi. Aamulla herätään klo 7:30-8:00 ja illalla mennään yöunille 22:00-23:00. Vauva herää yhden kerran yöllä syömään, ja sekin tapahtuu klo 4:30-5:00.Eli saan nukkua aika monta tuntia putkeen, eikä tuo yöherääminen kestä edes kauaa, sillä vauva nukahtaa heti ruokailun jälkeen ja jatkaa tyytyväisenä unia. Päivisin käydään 12-15 aikoihin vaunukävelyllä ja vauva nukkuu yleensä noihin aikoihin 4-5h päikkärit.

Pää pysyy jo noin minuutin pystyssä, ja neiti tykkää ollaa mahallaan ja katsella ympärilleen. Kova on yritys saada myös ylävartalo nousemaan käsien avulla, mutta vielä ei ole onnistunut. Jumppaharjoitukset pidetään kolme kertaa päivässä minuutin ajan. Kyllä ne lihakset vielä vahvistuu!

Tänään aamulla herättiin vähän jälkeen puol 8, makoilin vielä unen pöpperössä sängyssä kunnes tajusin mitä ääntä pinnasängystä kuuluu: NAURUA! Pomppasin sillä sekunnilla sängystä ylös ja menin katsomaan vauvaa. Kyllä, siellä se tuijotti Nasu-pehmolelua ja nauroi ja höpötteli, kädet ja jalat heilui. Kun hän käänsi päänsä ja huomasi mut, nauru alkoi uudestaan. Ihanaa! Voiko söpömpää olla kuin tuo pienen nauru <3

Kerroin aikasemmin, että imetys keskeytyi lisämaidon takia, ja lopulta loppui kokonaan. Maidon tulo lakkasi jo melkein kuukausi sitten, ja olen siitä asti syöttänyt vauvalle Nan1-korvikette, kuten ne Jorvissa hänelle antoivat. Pari viikkoa sitten kuitenkin huomasin, että aina ruokailun yhteydessä kasvojen iholle ja rintakehään tuli näppylöitä ja iho punoitti. Myös kamalat vatsanväänteet/-kivut tulivat ruokailun yhteydessä tai vähän sen jälkeen, ja piti jumpata ja heijata lantiota jotta olo helpottuisi. Päätin kokeilla Tuttelia, ja sehän auttoi! Maha toimii ja iho on taas kunnossa.

Sitten vaipoista! Olen niin iloinen, että näitä myydään meidän lähikaupassa. Alusta asti käytin vauvalle Pampersin New Baby-vaippoja, mutta kun siirryttiin kokoa isompiin, piti vaihtaa Liberoon. Ja nyt jollain varmaan raksuttaa päässä kysymys: "mitä väliä". Pampersin vaipat on mun mielestä mukavanmpaa materiaalia, ja niistä näkee selkeämmin onko vaippa vaihdon tarpeessa keltaisen merkkiviivan ansiosta, joka muuttuu kastuessaan siniseksi. Ei sillä ettenkö muutoin osaisi kokeilla onko vaippa märkä, mutta onhan se kätevää kattoa viivasta onko pakko vaihtaa heti, vai voiko vielä odottaa hetken.

No mutta, siinä tuli aikamoinen info-pläjäys meidän arjen asioista. Tänään mennään neuvolaan 10:30. Katsotaan onko neiti jo ylittänyt 60cm pituuden! Ainakin käytössä on 60-62 koon vaatteet, mutta kyllä vielä menee ainakin 56 koon housut ja osa paidoista. Iso tyttö :')

Supernopea palautuminen?

En koskaan raskauden aikana edes ajatellut koko asiaa. Ja kenellä nyt pyörisi mielessä palautuminen, kun kaikki ajatukset ovat kiinni tulevassa vauvassa. Niinpä en siis stressannut yhtään, miltä mun maha tulee näyttämään, pystynkö istumaan, käymään vessassa ilman apua jne. Niinpä siis kirjoitan tätä tekstiä edelleen häkeltyneenä kokemuksistani. Kukaan tuntemani ihminen ei ole palautunut synnytyksestä yhtä nopeasti kuin minä, joten voisin kai hieman kerskailevasti todeta: olenpas mä onnekas!

Kivut

Heti kun jälkeiset oli syntynyt, vauva oli ollut rinnallani jo jonkun aikaa ja napanuora oli leikattu, nousin istumaan. Sain luvan lähteä suihkuun, ja niinpä mä pomppasin sängystä ylös ja lähdin kipittämään kohti "kylppäriä". Suihkussa ihmettelin vain, että onpas kummallista kun vielä vähän aikaa sitten olin kovissa tuskissani ja nyt ei satu enään mihinkään. Osastolla mä vietin neljä päivää, jonka aikana tunsin imettäessä vihlovia supisuksia. En kuitenkaan tarvinnut niihin särkylääkettä, vaikka hoitajat kyselivät vähän väliä tarvitsenko jotain. Huonekaverit ihmettelivät, miten ihmeessä mä olen noin hyvässä kunnossa ja kivuton. En tiennyt itsekkään, ihmettelin puolestaan sitä, miksi yksi naisista tarvitsi apua vessassa käymiseen...

Jälkivuoto (inhorealismia - varoitan!)

Olisihan se pitänyt arvata, että 9kk ilman kuukautisia kostautuisi vielä. Jälkivuoto on niin runsasta, että tuntuu todellakin siltä, että nyt ne skipatut kuukautiset tulivat kaikki kerralla! Käytin kolme päivää synnytyksen jälkeen "vaippaa" sairaalassa, koska vuoto oli niin runsasta, että välillä tuntui kun verta valuisi yhtä paljon kerralla kuin pissatessa. Onneksi me naiset olemme tottuneet vuodattamaan viikonkin verran verta kuolematta!! Olihan se tietysti noloa vähän väliä käydä pyytämässä uusia lakanoita kun heräsin aamulla sänky veressä. Kotona käytin paksuja yösiteitä pari viikkoa, ja sen jälkeen enään normaalia sidettä. Vuoto kesti yhteensä viisi viikkoa!

Kunto

Synnytyksestä palautuminen on pitkä prosessi. Vaikka tavallaan palauduin supernopeasti, vaati synnytys kuitenkin kropalta niin raskaan suorituksen, että joissakin asioissa huomaan, etten ole täysin palautunut, vieläkään. Juoksin vaunujen kanssa hirveetä vauhtia bussipysäkille, ja kun vihdoin olimme bussissa, huomasin että mun koko kropan valtasi outo ja heikottava tunne. Jalat ja kädet tuntui puurolta, kohtu alkoi supistelemaan ja tuli vähän paha olo. Enään en juokse mihinkään. Annan kehon palautua ajallaan mielummin.

Maha & iho

Raskausarvet tuli jäädäkseen. Ne on tummat ja syvät. Kaikki hoki mulle koko raskausajan, että kyllä ne arvet siitä sitten haalistuu, enkä epäile etteikö haalistuisi. Ovat ne kuitenkin niin syviä ja paksuja, että vaikka väri muuttuisi, tulisi ne näkymään aina. Olenkin naureskellen katsonut itseäni peilistä, ja todennut näyttäväni tiikerin raatelemalta. Viimeisen kahden viikon aikana (rv 40- rv 42) tunsin kuinka mun iho venyi ja sitä kiristi. Tunne oli epämukava, ja tiesin vain että kohta repeää. 

Maha palautu lähes samantien. Olihan se mukavaa katsoa itseään peilistä sairaalassa. Littana maha, joka tuntui niin pieneltä ja olemattomalta. Ja se tunne, kun puin ensimmäistä kertaa omat vaatteet päälle... En unohda sitä ikinä!

Rv 39 - mun maha oli VALTAVA!

Alle viikko synnytyksestä

Tänään!

Arvet tänään, kaunista...

1kk lääkäri ja jälkitarkastus

Me ollaan tällä viikolla molemmat käyty lääkärissä. Tällä kertaa mukavemmissa merkeissä, koska flunssa on aikalailla voitettu! Neidillä oli 1kk lääkäri eilen, ja mulla jälkitarkastus tänään.

"6vk kontrolli. Virkeä, jäntevä vauva. Sydän + keuhkot + korvat OK.
Hienosti kasvanut. Kaulan poimut ärhäkät."

Noin oli lääkäri kirjannut neuvolakorttiin. Kaulanpoimut on tosiaan vähän väliä todella punaiset :/ Viime kuussa hoidin punoitusta kylvetyksellä ja sinkkivoiteella, ja punoitus lähtikin ihan parissa päivässä. Nyt se on tullut taas takaisin, mutta pahempana. Putsaan kyllä ahkerasti vauvan kaulan ja kasvot, mutta jostain kumman syystä multa jää jotenkin huomaamatta pienet pulauttelut tai valunut maito, joka onnistuu aiheuttamaan tuhoa ennen puhdistamista. Taas sinkkivoiteen ahkeraa käyttöä ja kylvetystä. Toivottavasti paranee taas pian!

Neidin painoa tai pituutta ei oltu merkitty neuvolakorttiin (!!), joten tarkaa painoa en muista.

58cm (56,2cm)/n. 4850g (4690g)/38cm ♥

1kk 16pv

Sitten se jälkitarkastus! Jännitti ihan hirveesti mennä sinne (kuten aina ennen gyneä). Luulisi, että raskauden ja synnytyksen jälkeen gynetutkimukset olisivat jo niin tuttua puuhaa, ettei sille jaksaisi vaivata edes ajatusta. Silti mulle iskiä kauhea stressi tuntia ennen, ja ravasin kämpässä edestakaisin ja kävin suihkussa. No, kuten joka kerta mulle käy, käynnin jälkeen huvitti, että eihän se nyt ollutkaan niin kamalaa :D

Mulle laitettiin nyt samlla käynnillä myös se aikaisemmin mainitsemani hormonikierukka, joka nyt siis kestää sen 5 vuotta. Sain myös todistuksen jälkitarkastuksesta, joka pitää lähettää Kelaan, jotta vanhempainraha jatkuu. Ajatella, että nyt se kaikki on ohi. Minun osaltani siis. Raskaus, useat neuvola- ja poliklinikkakäynnit, synnytys, palautuminen ja jälkitarkastus. Tässäkö se nyt oli? Lähes vuoden verran ravasin siellä, ja musta otettiin verinäytteitä, ja virtsakokeita, punnittiin, tarkkailtiin verenpainetta ja kyseltiin mun vointia. Juuri kun siihen tottui, se kaikki loppui. Nyt kysellään enään vain lapsesta, ja mä seison tyhmänä vieressä kun neuvolantäti tai lääkäri tekee mitä sattuu mun lapselle. Joskus terkkareita on kaksi hoitamassa ja ihmettelemässä mun lasta, ja mä seison siellä niiden takana enkä nää yhtään mitä ne tekee. Tekis mieli välillä huitoa siellä, että "hei mäki olen täällä!". Onhan olo tietysti helpottunut, kun ei tarvitse enään olla huolissaan omasta terveydentilasta.

huomioikaa silmäpussit :'D

Flunssan riivaamaa arkea

Me ollaan valvottu nyt kaks yötä. Kaks ikuisuudelta tuntuvaa yötä. Ihmettelin jo maanantai iltana kun tytölle ei maistu kunnolla ruoka, ja mikään muu paikka ei ollut hyvä kuin syli. No, ajattelin vain että olisihan se ihme jos ei välillä olisi vaikeampia päiviä. Yöllä kuitenkin herättyäni jo pari kertaa vauvan itkuun, tajusin, että nyt on joku pielessä. Vein kuitenkin vauvan tiistai aamuna mummille hoitoon, ja lähdin hoitamaan asioita. Mummilla tyttö oli ollut kuitenkin ihan hyvän tuulinen ja nukkunut parin tunnin päiväunet ja ruoka oli maistunut hieman paremmin kuin maanantaina. Seuraava yö menikin sitten tunnin pätkissä, ja jo kolmannen yöheräämisen jälkeen en meinannut enään pysyä hereillä, joten päätin nostaa vauvan pinnasängystä viereeni nukkumaan. Tiesin, etten jaksa enään neljättä kertaa nousta sängystä hakemaan vauvaa syliini. Unen pöpperössä halailin vauvaa aina itkun tullessa, ja oltiin jo molemmat aivan rättiväsyneitä aamuyön pikkutunneilla. Vauva alkoi olla jo itkuinen, ja veltto, joten päätin mitata kuumeen. Vähän lämpöä, ja nenä oli tukossa. Sinnittelin koko aamupäivän kahvin voimalla ja yritin pysyä hereillä. Löysin kuitenkin lopulta itseni itkemästä sohvan nurkasta vauva sylissä. Olin aivan loppu.

Viime yönä nukuttiin hieman paremmin, illalla tehdyn höyryhengityksen ja suolatippojen avulla. Heräsin vain kaksi kertaa syöttämään ja halimaan vauvaa. Sängyn pääty puolen kohottaminen oli auttanut vauvaa nukkumaan, eikä hengittäminen ollut niin vaikeaa. Vaikka tänään aamulla vauva jaksoikin jo seurustella ja jokeltaa, varasin kuitenkin lääkäriajan iltapäivälle. Lääkäri kuunteli keuhkot ja katsoi korvat. Tuomioksi saatiin ONNEKSI vain flunssa. Käski seurata viikonlopun yli vauvan vointia, ja jos tauti ei helpota, soitto terkkarille.

Tänään mun väsymys on onneksi huomattavasti lievempi, ja olen ollut ihan hyvällä tuulella. Ja täytyy kyllä myöntää, että tuli aivan uskomattoman lämmin fiilis, kun neiti aamulla hymyili ja seurusteli. Oli helpottavaa huomata, että olen onnistunut helpottamaan hänen oloaan. Hymy on vauvan kiitos :)

Nyt olen kuitenkin sammaloitunut sohvan nurkkaan uusimman Kaksplus-lehden ja kahvikupin kanssa. Kyllä tämä tästä, päivä kerrallaan. Onneksi flunssa on ohimenevää, ja pian saan taas levättyä ja nauttia vauvan seurasta. <3