Ensin koti oli järjestyksessä, jokaiselle esineelle oli oma paikka. Tiskasin heti ruoanlaiton jälkeen, vein roskat heti kun roskis oli täynnä, petasin aamuisin sängyn ja ja laitoin tavarat käytön jälkeen omille paikoille. Mitä muutoksia elämään ja arkeen on tullut sen jälkeen kun vauva tuli kotiin 28.2.:
- Tiskiallas täyttyy. Joudun tiskaamaan astioita ennen kun voin aloittaa ruoanlaiton.
- Tavaroita on ilmestynyt huomaamattomasti. Se tavara määrä mitä lapset tarvitsee on valtava. Turvakaukalo, rättejä ja riepuja, tutteja, tuttipulloja, tuttipullon korkkeja (jotka on aina kadoksissa!!), kosteuspyyhkeitä, vanulappuja ja -puikkoja, d-vitamiinitippoja yms. Mihin mä ne kaikki laitan?!
- Huppu päässä, katse maata kohti kipitän kaksi tai jopa kolme roskapussia kädessä kohti jätehuonetta. On paperiroskis, energiajätteet ja vaipparoskis. Joskus niitä kaikkia on ehtinyt kertyä jopa tuplamäärä tonne tuulikaappiin odottamaan ulosvientiä. Ja miksi? Koska jätehuone on aivan väärässä päässä pihaa. En ikinä mene sinne päin. Etenkään kun lähden vauvan kanssa liikenteeseen, ei siinä hössäkässä muista että pitäisi lähteä vikasuuntaan.
- Sänky on aina petaamatta, koska aamu alkaa vauvan syöttämisellä, ja vaipan vaihdolla. Sen jälkeen pitää hengailla vauvan kanssa kunnes hän nukahtaa uudelleen parin tunnin päästä, jolloin vuorostaan mä pääsen syömään aamupalaa ja istahtamaan koneelle. En edes muista koko sängyn petaamista siinä vaiheessa.
- Mulla tulee aina kiire kun ollaan lähdössä jonnekkin. Vauva on puettuna, ja pakattuna vaunuihin. Mulla on ulkovaatteet päällä ja oon laittamassa kenkiä jalkaan, kunnes huomaan että hoitolaukku jäi keittiönpöydälle, ja vessassa palaa valo. Vessasta valo kiinni, hoitolaukku vaunuihin ja kengät jalkaan. Sitten päätän tarkistaa taskut, että känny ja avain on mukana. Ainiin, ja nopea ulkonäön tsekkaus! Loikin kengät jalassa vessaan katsomaan itseäni peilistä jonka jälkeen palaan eteiseen ja päästään ovesta ulos. Kurkkaan kännykkää ja huomaan että ollaan jo 5min myöhässä aikataulusta. Ei mikään paha tappio, mutta ei siltikään mun tapaista. Kävelen nykyään pikavauhtia joka paikkaan, ja juoksin eilen jopa ensimmäistä kertaa bussiin!
Mutta ei siinä mitään, onneksi on asioita jotka on edelleen pysynyt samana! Niihin kuuluu mm.:
- En edelleenkään voi sietää kylmää kahvia. Siksi keitän kahvia aina uudelleen ja uudelleen, luottaen siihen, että kyllä mä vielä saan juotua sen kahvin kuumana!
- Huomaan vasta illalla katsoessani uutisia, etten ole muistanut taaskaan syödä lämmintä ateriaa. Paitsi tänään oli poikkeus, ja kokkasin kun isäni oli kylässä.
- Kadehdin ystävieni vapautta. Edelleen, niinkuin raskausaikana. Nyt kadehdin eri tavalla. Raskausaikana olin kateellinen ystävilleni siitä, että heillä riitti energiaa mennä ja touhuta aamusta iltaan, kuin taas itse tarvitsin ainakin yhdet tunnin päikkärit joka päivä, ja klo 22 silmät painuivat kiinni yli kahden tunnin sinnittelyn jälkeen. Nyt kadehdin extemporee lähtöjä. Vauvan kanssa pitää aina suunnitella tarkasti kulkutapa, tai jos ollaan reissussa kaksi syöttöväliä niin pitää miettiä tarkasti missä ruokapaussi pidetään. Myös menot pitää sijoittaa niin, että reissuun lähdetään syötön jälkeen.
- Annan hoitoaineen vaikuttaa pari minuuttia. Toisen äidit kertovat käyvänsä suihkussa hirveellä kiireellä, mutta mä en mun hoitoaineen vaikutusajasta tingi. Ajoitan suihkussa käymisen niin, että vauva nukkuu. En ole koskaan muutenkaan harrastanut yli 10min suihkuja.
Tällä kertaa puhuin enemmän käytännön asioista. Ja teksti jää mielestäni kaipaamaan jatko-osaa, joten sellainen on luvassa. Nyt neidin syöttö ja Holmes NYC :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anonyymien kommentointi estetty jatkuvan roskapostin takia.