Raskauden ja synnytyksen muutokset kehossa

Moni nainen jännittää muutoksiaan kehossaan, ne kun eivät ole ennustettavissa raskauden alkuvaiheessa. Jokaiselle muutokset ovat erilaisia, joten ei kannata turvautua muiden kehoissa tapahtuneisiin muutoksiin. Jos pelkää ylimääräisiä kiloja, raskausarpia, löysää nahkaa, pömppistä, erikokoisia rintoja, leveämpää lantiota ja suurempaa takapuolta, kannattaa asiasta jutella neuvolassa tai kysellä muilta äideiltä miten niiden kanssa oppii elämään. Minua muutokset eivät pelottaneet. Mielestäni on ihan tervettä että kehoon jää jälkiä raskausajasta. Raskausarpien pelon lomassa saattaa tulla ristiriitaisia ajatuksia kasvavasta mahasta. Maha on ihana, pyöreä, se kasvaa ja kasvaa, ja sen suojissa kasvaa vauva. Se ei kuitenkaan vain katoa synnytyksen jälkeen, nahka ei palaudukkaan niin nopeasti kuin ehkä toivoisi ja arvet saattavat olla syvät ja tummat vielä pitkään. Mutta ei se mitään! Kukaan ei tuomitse synnyttänyttä naista siitä, ettei keho olekkaan timmi ja hoikka. Tähän minäkin olen yrittänyt tuuduttautua, vaikka onhan nuo arvet karun näköisiä.

Lantio leveni, rinnat ovat eri kokoiset ja aristavat, takapuoli katosi(?!) ja nahka jätti pömppiksen. Tähän tulee tasapainottavana tekijänä henkiset muutokset. Olo on paljon naisellisempi ja itsevarmempi. Kenellä ei olisi? Synnytyksen jälkeen kun se valtava vatsa on poissa ja saat ensimmäisen kerran pukea korkeavyötäröiset farkut jalkaan, olo on kuin olisi juuri onnistunut laihduttamaan huimasti! Vaikka kroppa onkin suurinpiirtein samanlainen kuin ennen raskautta, tuntuu se silti ihan hiton mahtavalta ja peilistä katsoessa ei voi kuin hymyillä ja ajatella "mä näytän hyvältä". Vaikka heti synnytyksen jälkeen, anonyymit kiusaajat alkoivat pommittamaan mua läski kommenteilla, en välittänyt tippakaan! Itsevarmuus on nyt niin huipussa, ettei yksikään mun korppaa koskeva kritiikki harmita :)

Fyysinen kunto on myös parantunut. Netissä ja terveyslehdissä kirjoitellaan paljon siitä, kuinka olisi hyvä jo raskausaikana treenata ja valmistella kroppaa synnytystä varten, sillä hyvä kunto edistää synnytyksen kulkua. Itse olin aika laiska raskausaikana. Miten sen mahan kanssa olisi jaksanut tehdä yhtään mitään, kun pelkkä sukkien pukeminen sai hengästymään ja hien valumaan otsalta? Kun laskettu aika tuli ja meni, aloin kävelemään ja rasittamaan itseäni. Ei se silti kohottanut mun kuntoa, joten lähdin synnytyssaliin periaatteessa rapakunnossa. Silti selvisin synnytyksestä helpolla ja ponnistusvaiheesta erittäin nopeasti. Mutta mistä sen huomaa, että kunto on kohentunut?

Heti ensimmäisellä kerralla kun pääsin synnytyksen jälkeen vaunukävelylle, huomasin miten kevyt ja ketterä olo mulla on. Kroppa tuntui kevyeltä. Portaita tai ylämäkeä kävellessä jalat eivät huutaneet hoosiannaa enkä oikeastaan hengästynyt niin helposti kuin ennen. Päässä alkoi raksuttaa... Olinko todella saanut synnytyksessä huikean kunnon kohennuksen? Sitähän verrataan rasitukseltaan maratonin juoksemiseen. Ei, kunto koheni raskausaikana. Jalat joutuivat koko ajan kovemmalle ja kovemmalle rasitukselle mitä enemmän vauva kasvoi ja maha suureni. Onhan se aikamoinen  paino kantaa mukanaan! Ja nyt kun se paino on poissa (minun kohdallani 13kg), jalat jaksaa kantaa tätä nykyistä, huomattavasti kevyempää painoa helposti.

Jos tämä mun teoria epäilyttää, laittakaa reppuun sen verran painoa kuin teille raskausaikana tuli (tai lapsettomat voi kokeilla tota mun 13kg painoa), asettakaa reppu etupuolelle eli muistuttamaan raskausmahaa ja lähtekää kävelemään. Aika rankkaa, eikö?

mitä muutoksia teille on tullut?