Huh, paljon on taas ehtinyt tapahtua. Nimittäin olen muuttanut omaan asuntoon! Tuntuu hassulta asua yksin, eikä tämä todellakaan ollut sitä mitä luulin tämän olevan. Tietysti se etu on, että saa sisustaa kodin juuri sellaiseksi kuin itse haluaa, ja tietysti oma rauha. Jotenkin vain tätä omaa rauhaa on ehkä vähän liikaakin. Kyllä mä kaipaan kuitenkin välillä vähän sählinkiä ympärilleni, olenhan suurperheessä kasvanut.
Tavarat etsivät vielä omia paikkojaan, ja vielä en ole edes saanut purettua kaikkia tavaroita. En ole keksinyt niille vielä paikkaa. Niin ja vielä pitäisi opetella muistamaan, missä kaapissa mitäkin on. Olen nyt asunut tässä asunnossa kaksi viikkoa, ja edelleen kahvia keittäessäni avaan väärän kaapin oven joka kerta. Koko elämäni ajan, kuivaruokakaappi on ollut kahvinkeittimen yläpuolella, mutta eipäs ole enään. Koskakohan mä opin kääntymään 90 astetta vasemmalle keittäessäni kahvia? :D
Huomenna olis kuitenkin jälleen perhevalmennus, jonne tällä kertaa joudun menemään yksin. Vaikka muuten olen sosiaalinen ja avoin ihminen, mua jännittää aina mennä yksin tuntemattomien ihmisten kanssa pieneen tilaan. Onhan siellä tietty mukavat sohvat, kahvitarjoilut ja tunnelma on yritetty luoda mahdollisimman rennoksi eikä ketään tuomita ajatuksineen, pelkoineen tai kysymyksineen. "Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan", sanoi Kättäriltä viime kerralla mukaan tullut kätilö heti alkajaiseksi. Tietysti pitäisi uskaltaa avata suu ja kysyä, jos on jotain kysyttävää, mutta vielä en ole päässyt mukavuustasolleni siinä ryhmässä. Ehkä huomenna jo helpottaa, kun kuitenkin saman porukan kanssa ollaan joka kerta. Huomenna on myös kurssin viimeinen kerta, luvassa on kakkua! :)
Yritän nyt mahdollisimman paljon päivitellä blogiin mun kuulumisia yms kiinnostavaa mitä mun elämässä nyt tapahtuu, en vain halua tästä sellasta samanlaista mammablogia, joita netistä löytyy jo tuhansia, ehkä kymmeniätuhansia. Ketä oikeesti kiinnostaa kuulla mun närästyksestä, ummetuksesta tai muista vaivoista. Tai siitä miten olen muuttunut seitemän kuukauden aikana nuoresta naisesta muumimammaksi joka yrittää pelastaa koko maailman, ja itkee auton alle jääneiden supikoirien takia? Muutenkin, turha toisten kokemuksia on lukea tietoa pantaten, jokaisen odotusaika on omanlainen.
Nyt taidan kuitenkin käydä suihkussa, katsoa jonkun elokuvan ja pistää pään tyynyyn. Nämä mun viikonloput kun eivät ole enään millään tavalla arjesta poikkeavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anonyymien kommentointi estetty jatkuvan roskapostin takia.