Menneisyyden haamut

Blogini "teema" on ollut pitkään vähän hakusessa. Oon ite niin värikäs persoona, etten ole jaksanut kirjoittaa vain yhdestä tietystä aiheesta, joten olen kirjoitellut tänne millon mistäkin, mitä ikinä milloinkin on mun mielessä pyörinyt. Ajattelen paljon asioita, erilaisia asioita, kuten olettekin varmaan huomannut, että postauksien aiheet vaihtelee laidasta laitaan. Se johtuu ihan siitä, etten ole vielä käsitellyt kaikkia asioita, mitä olen elämässäni kokenut, päässäni. Mulla on sellainen todella huono tapa, että siirrän kaikki asiat aina syrjään, enkä pahemmin keskity henkiseen hyvinvointiini. Se myös näkyy musta, mutta en jaksa aina itse kiinnittää siihen huomiota.

Mun menneisyys on todella sekava, ja olen joutunut nyt jälkeenpäin selvittelemään vanhoja sotkuja, ja miettimään, mitä olen tekemistäni virheistä oppinut ja mistä en. Myöskin se on vielä epäselvää, millainen mä nykyään olen. Joudun joka päivä tutustua itseeni paremmin, ja jokainen vastoinkäyminen tuo musta esiin piirteitä, joita en vielä tiennyt omistavani. Mua on usein kuvailtu sanoilla vahva, rohkea, yllytyshullu, omantienkulkija sekä jääräpää. Jotenkin mulla vain on vahvasti sellainen tunne, etten anna ulospäin sitä samaa mitä sisältä olen. Mua on tullut vastaan usein sellainen teksti/kuva, jossa sanotaan, että ne tytöt, ketkä ovat aina seurassa tosi iloisia ja puheliaita, itkee yleensä eniten. Se on totta. Eniten alkoi häiritsemään se, että kun avauduin ystävälleni pahasta olostani, ja kuinka musta tuntuu, että kaikki asiat kaatuvat niskaani, enkä ole ollenkaan onnellinen, se oli hänelle todella suuri yllätys. No, suuri syy myös siihen miksi olen alkanut työntämään kaikki huolet ja murheet aina sivuun on ollut se, että aina kun aijon avautua ongelmistani ja kerron pahasta olostani, kaikki vain läimäyttävät olkapäälle ja sanoo "sä oot Minna vahva tyttö, kyllä sä pärjäät", ja vaikka kuinka monta kertaa kysyn perään, että mitä jos en, niin taas sieltä vain tulee "pöh pöh, noin vahva tyttö pärjää aina".

Mä en pärjää, enkä ole mikään maailman vahvin tyttö, joka kestää kaiken. En ainakaan enään, koska mun "suojakuori" rikottiin tossa pari viikkoa sitten, jonka jälkeen kaikki vanhat asiatkin ovat alkaneet sattumaan. Nukun tosi huonosti nykyään, koska mietin aina iltaisin sängyssä kaiken maailman asioita. Etenkin sitä, että mun menneisyyden tapahtumat vaikuttaa myös ihmissuhteisiin, jotka ovat elämääni tullut vasta nyt. Se kuulemma häiritsee monia, vaikka olen koittanut selittää, etten elä siellä enään. Ihmiset muuttuvat, niin mä ainakin uskon, ja olen myös monen kohdalla huomannut heidän muuttuneen. En koskaan halua tuomita ketään heidän menneisyyden perusteella. Se ei paranna asioita, ja saa varmasti myös heidät tuntemaan pahoin, ja katumaan vielä enemmän tekemiään virheitä.

Olemme kaikki olleet joskus nuoria ja tyhmiä, kapinallisia teinejä, jotka ovat kokeilleet rajojaan joka ikisessä asiassa. Nyt meistä on tullut vanhempia ja viisaampia, ja tiedämme, mitä meidän ei ainakaan kannata tehdä. Sekä sen, mikä saa meidät voimaan pahoin, tai miten pilata välit ystäviin. Emme tee niin enään, ainakaan jos vielä muistamme sen tuskan, ja kaikki ne ikävät hetket, jotka koimme. Emmehän ?