Me, myself and I

Ajattelin tällee vähän myöhässä täyttää tälläsen kyselyn ja periaatteessa "esitellä" itseni :)

PERUS:

Kuka olet? - Olen Minna. Olen 18-vuotias, tarjoilija-opiskelija Helsingistä.

Milloin on synttärisi? - Mun synttärit on 21. huhtikuuta

Missä asut? - Helsingin Lauttasaaressa isäni kanssa

Millainen on talosi? - Meil on tällänen pieni kerrostalo asunto

Ketä perheeseesi kuuluu? - Apua, tähän kysymykseen mun on aina niin vaikee vastata kun edes tiedä ketkä kaikki kuuluu mun perheeseen. No, ainaskin mun äidin kanssa asuu hänen nykyinen aviomies. Mä taas asun täällä mun isällä. Kaikki muut sisarukset ja sisarpuolet, eli kaikki seitsemän mun lisäks on muuttaneet jo omilleen. Mutta itse ainakin periaatteessa lasken heidät kaikki mun perheeseen.

Onko sinulla lemmikeitä? - Ei mulla ole, mutta kai sitä vois joskus kissan hommata.

KAVERIT:

Onko sinulla parasta ystävää? - Mulla on aika monta hyvää ystävää, en niinkään tykkää luokitella kavereitani, mutta jos joku pitäisi nimetä, niin kyllä mä yhden kaverin voisin luokitella "parhaaksi".

Kuka hän on? - Elikkä hän olisi sitten ystäväni Tuuli, jonka olen tuntenut kohta 6 vuotta. Hänen kanssaan on ehkä eniten tullut koettua kaikenlaista ja juteltua asioista, ja todennäköisesti, hän myös tuntee mut parhaiten ystävistäni.

Onko sinulla paljon kavereita? - No on mulla aika paljonkin kavereita. Koulussa ja kaupungilla on tullu tutustuttua aika moneen ihmiseen vuosien aikana.

Entä ystäviä? - Muutama, jos nyt ystävällä tarkoitetaan sellaista, kenen kanssa juttelee hieman syvällisempiä asioita, kuin kavereiden.

Voiko pojat ja tytöt olla keskenään kavereita? - No ilmanmuuta ! Mullakin on suurin osa kavereista poikia. Sehän nyt olisi aivan naurettavaa kun ei saisi muuta kuin deittailla poikien kanssa.

Kuka on paras "tyttökaverisi"? - No paras tyttökaveri on myös tietysti paras ystäväni, eli Tuuli.

Onko sinulla vanhempia kavereita? - No melkein kaikki kaverini ovat mua vanhempia tai samana vuonna syntyneitä. Mut tietty joukkoon mahtuu myös pari nuorempaa.

Tarvitsetko ystäviäsi? - Aika usein, kenelle muuten kertoisin kaikki hyvät ja huonot uutiset :)

Mikä ero on kaverilla ja ystävällä? - No mul on sellainen näkemys itelläni, että mä pidän ystävänä sellaista, kenelle voin kertoa kaiken ja keneen luotan täysin. Kaveri on vähän enemmän sellainen päivän piristäjä, ja mukava juttelukaveri.

Mitä teet kavereidesi ja ystäviesi kanssa? - Kavereiden kanssa mä yleensä vaan hengailen jossain porukassa, käydään baarissa tai tehdään jotain muuta ajan vietettä. Ystävien kanssa tulee tehtyä enemmän, kuten vietettyä vaikka koko päivä yhdessä sohvalla katsoen leffoja ja syöden.

Välitätkö ystävistäsi? - No tietysti välitän ! Eihän se ole ystävä eikä mikään, joka ei ystävistään välitä.

RAKKAUS:

Seurusteletko, kenen kanssa? - En seurustele :)

Jos et, haluaisitko? - No jaa.. Tavallaan on tässä sinkkuna olemisessakin etunsa, mutta kyllä niitä päivä tulee kun haluaisi että olisi oma kulta.

Oletko kiinnostunut jostakin? - Moni asia ja ihminen on kiinnostava, aivan kuten elämä ylipäätänsä.

Oletko ihastunut? - En oikeastaan, ehkä tykkään vain hieman enemmän.

Entä rakastunut johonkin? - En ole ollut rakastunut pitkään aikaan, joten ei kyllä niin tule ihan heti tapahtumaankaan. Jos mä nyt ensin löydän sen ihastuksen.

Millä kirjaimella hän alkaa josta/johon olet kiinnostunut/ihastunut/rakastunut? - Niitä kiinnostavia ihmisiä on enemmän kuin yksi, että ei nyt kyllä ketään "voittajaa" tule mieleen.

Oletko joskus ihastunut varattuun? - Kai sitä joskus on tapahtunut, yleensä sellaiset ihastukset menee nopeasti ohi, kun eihän sellaisessa tilanteessa kannata edes yrittää.

Oletko joskus menettänyt henkilön, kestä välitit? - Olen, muutaman.

Onko sinua koskaan petetty? - On, kerran tosin. Mutta sekin oli sen suhteen surma. Mulla ei ole tapana antaa pettämistä anteeksi, se kertoo jo siitä, että suhde on kuihtumassa kasaan. Tietysti toivon, että miehellä olisi sen verran kanttia, että kertoisi kiinnostuksen lopahtaneen.

Oletko sanonut kellekään koskaan: "Rakastan sinua"? - On sitä tullut pari kertaa sanottua, mutta ei monelle. Ja ilmaisuna tietty sellainen, ettei sitä liikaa saa hokeakkaan tai sen merkitys loppuu.

Onko joku, kenet haluaisit saada? - No eipä oikeastaan. Tai ei nyt ainakaan tule mieleen ketään sellaista henkilöä. Eiköhän mulla olis "hän" jo, jos niin olisi tarkoitettu.

Mitä on rakkaus? - Onpas moniselitteinen kysymys. Mutta kai se rakkaus on sitä, että pelkkä jonkun ihmisen ajattelu saa hyvälle tuulelle ja hymyilemään, ajatus menettämisestä saa kyyneleet silmiin ja läsnä olo turvallisen olon.

KOULU:

Minkä asteen koulutusta käyt? - Käyn 2. asteen koulutuksen ensimmäistä vuotta.

Oletko hyvä koulussa? - Yläasteella olin tosi hyvä koulussa, mutta nyt on vähän panostus lopahtanut.

Eli mikä oli keskiarvosi? - Kun pääsin yhdeksänneltä luokalta keskiarvoni oli yli 8.

Mikä on huonoin numerosi? - Peruskoulussa sain välillä kemiasta, fysiikasta ja matematiikasta hylätyn, mutta amiksessa taitaa numerot olla ihan keskiluokkaa, en ole vielä saanut mitään näyttöpaperia osaamisestani.

Entä parhain? - Peruskoulussa ruotsista, musiikista ja englannista tuli kerättyä joskus 10.

Oletko ollut koskaan jälki-istunnossa? - Vaikka kuinka monta kertaa. Näin tupakoitsijana tuli jäätyä välillä kiinni koulun alueelta poistumisesta. Useimmat istumiset tuli kuitenkin jatkuvasta läksyjen tekemättömyydestä ja myöhästelystä.

Monta kertaa ja millä luokalla? - Ihan ensimmäisen 15 minuutin jälki-istunnon mä sain ekalla luokalla kysyttyäni opettajalta rakastaako hän seksiä, tietämättäni mitä se tarkoittaa.  Sen jälkeen niitä tuli seuraavan kerran vasta yläasteella.

Lempiaineesi? - No, amiksessa mulla ei oo mitään lempparia, mutta yläasteella pidin todella paljon historian tunneista. Kai siihen kannusti myös mukava opettaja ja helpot tehtävät.

Inhokkiaineesi? - Inhosin äidinkieltä. Piti muistaa liikaa vaikeita sanoja, ja mun mielestä oli täysin turhaa opetella tunnistamaan sanoista konjunktiot, ku kyllä nyt jokainen kieltä puhuva ymmärtää sen lauseen ilmankin.

Mikä oli edellinen koenumerosi? - Mitään varsinaista numeroa en ole melkein kahteen vuoteen saanut mutta, hygieniapassi kokeesta pääsin läpi pisteillä 34/40 (eli ei mikään paras suoritus).

Mikä on paras muisto koulusta? - Varmaankin ruokailut, koska oli ihanan pitkä tauko ja sit kaikki juhlat. Tunnit oli enemmän sellasta perus kauraa, jotka ei niinkään ole jäänyt mieleen.

Entä huonoin? - Koulukiusaaminen. Sen huonompaa muistoa ei varmaan kukaan voi koulusta saada.

Kuka on lempiopettajasi? - Tällä hetkellä mä tykkään eniten meiän RO:sta, ja se opettaa meille myös joitakin aineita. Se on tosi rento ja sen kanssa on helppo keskustella asioista.

Kannattaako koulu? - Totta kai ! Koulussa voi vielä toimia sellaisella valmiiksi asennetulla ohjelmistossa, aivot koomassa. Töissä pitää skarpata aika paljon, että pomo pitää kannattavana palkattavana, ja töitä ei ilman koulutusta noin vaan saa.

HARRASTUKSET:

Mitä harrastat? - Pitäiskö tähän vastata perus CV:n täyttö tavalla, että harrastuksiin kuuluu lenkkeily kolme kertaa viikossa ? Heh, no ei sentään. En mä harrasta yhtään mitään, paitsi arjessa tallausta.

Pidätkö liikunnasta? - Pienempänä pidin, nyt ei vain ole löytynyt oikeaa lajia, joka motivoisi jatkamaan. Ei se salilla rehkiminenkään mitään hauskaa ole.

...lukemisesta? - Lukeminen on ihan kivaa silloin kun tulee vastaan joku kiinnostava kirja tai kirjasarja. Mutta en mä mitenkään etsimällä etsi kirjaa luettavaksi.

...kirjoittamisesta? - Mitä nyt tänne tykkään kirjoitella, eli kai se vastaus on sitten että pidän.

...piirtämisestä? - Apua, en ! Mä olen niin huono piirtämään, että joskus kun piirsin linnun, kaverini luuli sen olevan torakka. Joten sen piirtämisen olen jättänyt väliin. Kaikella rakkaudella.

...musiikista? - Rakastan musiikkia, enkä voisi elää päivääkään ilman musiikkia. Olisi aika tylsä elää sellaisessa hiljaisuudessa. Miettikää millaista baareissa olisi ilman musiikkia ?

TULEVAISUUS:

Mikä sinusta tulee aikuisena? - Toivon mukaan perheellinen, työssäkäyvä aikuinen nainen, jolla on hyvä elämän asenne ja varaa välillä matkustella maailmalla.

Haluatko naimisiin? - En pidä sitä mitenkään tarpeellisena. Jotkut tietty ajattelee että se on yksi elämän vaihe, jonka jokainen tekee joskus. Ja kun en kuulu kirkkoon, avioliittoon meneminen olisi vain parin paperin allekirjoittamista vailla.

Millaisen miehen haluat? - Ehdottomasti huumorintajuisen ! Ja tietysti lojaalin. Sellaisen joka osaa välillä vain istua paikoillaan ja olla, mutta myös hoitaa velvollisuutensa. Sellaisen, joka osaa käsitellä mua huonoinakin päivinä ja hyväksyy mut sellaisena ku mä oon.

Haluatko lapsia? - Kyllä haluan. Rakastan lapsia.

Monta? - En mä tuollaisia mieti, ei niitä niin vain tehä, ne on lahjoja :)

Mitä luulet, millaiselta elämäsi näyttää viidentoista vuoden päästä? - Tosi vaikea sanoa. Kyllä ma uskoisin että eläisin suht hyvää elämää, itsenäisesti omassa asunnossa ja rakentaisin uraani. Toivottavasti se olisi myös tasapainoista ja onnellista.

Entä lähitulevaisuus, mitä haluaisit, että huomenna tapahtuisi? - Eniten mä tällä hetkellä toivon että huomenna mulle tulisi tili, jotta saan laskut maksettua. Mitään muuta en erityisesti huomiselta odota.

Viikonloppu kuulumisia

Noniin elikkäs viikonlopusta selvitty ehjin nahoin, ainakin melkein. Sormessa viiltohaava, molemmat käsivarret tosi kipeet ja selkään sattuu. Ainiin, ja vähän poskipää on turvonnut. Me oltiin perjantaina viettämässä mun kaverin Hexsun valmistujais/halloween-bileitä Korpilammella. Ihmisiä oli arviolta paikalla n. 35, ja menoa ja meininkiä riitti aamun pikkutunneille asti. Olen joutunut urheana ihmisenä käyttämään kolme kertaa ensiaputaitojani, mutta viimeisellä kerralla ei enään ensiapu tuntunut riittävän. Onneksi kaikki on hengissä, ja illan kommelluksista selvittiin pelkällä säikähdyksellä, lopputulos oli mielestäni onnistunut. Jokaisella oli varmasti oikein mukava ilta :)

Eilen, eli lauantaina olin ihan kuollut kun heräsin ja muistin että mun serkun valmistujais/läksiäis-juhlat alkavat klo 14. En ollut tuona pe-la yönä nukkunut kuin tunnin, enkä ollut todellakaan siinä kunnossa, että olisin lähtenyt siisteihin juhliin sukulaisten eteen, no mutta, menin kuitenkin. Nolointa tästä tilanteesta teki sitten se, että kaikilla muilla oli siistit juhlavaatteet päällä, ja mä tuun sinne aivan järkyttävän näkösenä. Luojan kiitos, kukaan ei sanonut mulle mitään tai kysynyt miksi näytän siltä. Olisi ollut noloa selitellä, ja vielä myöntää, etten ole vieläkään täysin selvä. Sitten ku mä vihdoin pääsin sieltä lähtemään kotiin kuuden aikaan, olin aivan kuollut, nälissäni ja janoinen. Oli aivan ihanaa päästä suihkuun ja makaamaan sohvalle.

Älkää luulkokkaan että tää loppu siihen... Pari kaveria päätti tulla hakemaan mut autolla ja sano, että tehdään jotain eikä vain maata sohvalla. No, mun olo oli parantunu huomattavasti, eikä ees väsyttäny enää, jotein suostuin tarjoukseen. Vietettiin sitte mukava ilta kaverin luona ja valvottiin taas aamuyöhön asti (ja siirrettiin kellot !!). Tänään mä tulin sieltä sitten kotiin aamupäivällä, enkä ole sen jälkeen tehnyt mitään, enkä ole menossa minnekkään. Tilasin pizzan ja asettauduin mukavasti. Vielä pitäis tehä Moodlessa pari koulutehtävää ja sit mennä nukkumaan.

♥: Candy

Viimeinen lehti putosi puusta

Yök, talvi tulee ! Lupasivat viikonlopuksi lumisadetta, ja mä inhoan jo pelkkää ajatusta lumesta. Nii ja tietty se kylmyys minkä lumi tuo mukanaan, saa ja pelkkä ajatus mun ihokarvat pystyyn ja ihon väreilemään. Mietin tossa eilen dösärillä koulun jälkeen, että miten mä pärjään sitten kun on kovat pakkaset, ku eilen olin jäätyä siihen dösärille talvitakissa. Pitäisikö käydä hankkimassa pilkkihaalari, vai pysytellä koko talvi sisällä ?

Mun on tosi vaikee lisätä kuvia, koska mulla on nykyään käytössä prepaid liittymä, joten en puhelimella pääse nettiin. Ainoa on tietty että koulussa on luojan kiitos Wifi niin pääsee siellä sitten lisäilemään kuvia. Niin ja tietysti myös chattaamaan ! Löytyihän sieltä koulusta jotain hyvää :)

Tänään mä en oo tehny mitään muuta kuin istunut tässä koneen ääressä ja selaillut halloween-asuja. Mun kaveri on vuokrannut mökin ja aikoo pitää siellä kemut, tietysti pukupakolla ! Sovittiin, että mennään huomenna Forumin liikkeeseen sovittamaan erilaisia asuja, ja muutenkin vietetään vähän aikaa yhdessä pitkästä aikaa. Nyt tietty kun on vanhempi, ei enää lakana jossa on kolme reikää ole ajankohtainen puku, joten pitäisi valita joku hiemain "aikuisempi" asu. No, tietysti mulle on ehdoteltu sisäkköä, hoitsua ja lentoemäntää. Katsotaan nyt, mikä asu tuntuu sopivimmalta päälläni :)

Kuuden aikaan menen käymään Tapulissa, joten ennen sitä voisin tiskata ja lämmittää eilistä Italianpataa. Mukavaa tiistaita kaikille ♥

Näitä mä luen!

Haluan olla tooosi kiva ja jakaa teidän lukijoideni kanssa mitä blogeja itse luen. Vaikka oma blogini on aiheeltaan lähinnä päiväkirja tyyppinen, niin en tosiaankaan itse lue samanlaisia blogeja. Seuraan eniten muotiblogeja sekä lifestyleblogeja. Niin ja tietty kavereiden blogit tulee tsekattua myös säännöllisin väliajoin. No mutta, listaan tähän nyt epäjärjestyksessä seuraamani blogit.

Cava

OCJULIA

READY FOR FASHION

JO'S SECRET

LIFE OF SILJA

WHAT CLOWNS ARE WE

Nii ja hei kuvia klikkaamalla pääsette kyseiseen blogiin. Toivotan mukavia lukuhetkiä, saa toki linkittää mulle blogeja joita itse luette niin voin käydä itsekkin lukemassa :)

Know me better

Olin äsken tosi rentouttavas kylvyssä ja nyt on ihana olo, voi vaa istuu koneella bloggata ja kuunnella musiikkia. Just parasta perjantai iltaa viettämässä. Älkää olko liian humalassa ;) Öitä ♥ 

Sateenkaari nousee mun mielessä

Äh, taas sateinen päivä ja masentava, synkkä ilma. Ärsyttää, kun en päässykkään lähtemään kotiin Torsholmaan, koska en saakkaan kyytiä. Tosin, ei se keli siellä kuulemma ole yhtään sen parempi kuin täälläkään. Itseasiassa, siellä sää on vielä kamalampi ja myrsky on tulossa mereltä, taas. Onhan nyt syksy. Kuulin myös, että hiiret ovat tällä viikolla alkaneet asettautua meidän talon sisälle talvea varten. Hyi !

Silti oloni on mitä parhain, koska olen vihdoin löytänyt sateenkaaren päästä löytyvän "kullan". En tiedä miten pahasti mulle pitäis sanoa tai tehdä, etten olisi enään onnellinen. Kaikesta huolimatta, olen päättänyt lakata murehtimasta ja päättänyt elää hymyssä suin. Turha sitä on murehtia menneitä ja ihmisiä, jotka eivät koskaan antaneet mulle syytä hymyillä. Sellaiset ovat aivan turhia, käännän vaan selän ja jatkan nyt eteenpäin.

No mut anyway, tänään olis tarkotus viettää Sanderin kanssa aikaa ja syödä hyvin. Eli ei mitään ihmeellistä ole suunnitelmissa. Vaatekriisi on ainoa, mitä ihmettä tollasen keliin pitäis pukea päälle ! Kai mä jotain keksin, pitäisi tänään selvitä tosta ovesta ulos vaikka se onkin tuntunut vastenmieliseltä ajatukselta jo pitemmän aikaa.

Mutta tässä vielä kuva joka on kuvainnollisesti vastannut mut keskiviikkoaamun tunteita

Ympäri mennään yhteen tullaan

Taas on yks vauhdikas keskiviikko takana, ja väsymys on sen mukainen. Aivotkin taitaa vielä nukkua, kun väitin isälleni, että nyt on viikonloppu. Olen kuitenkin suht ylpeä elämästäni tällä hetkellä. Etenkin siitä, että pahin vihamieheni ei voi pilata iltaani, vaikka tietty tietoisuus sen läsnäolosta pistää kiehumaan. Jostain kumman syystä, aina kun näen hänet, muistan yhtäkkiä jokaisen arven minkä hän on mulle aiheuttanut, ja sen kivun joka kesti monta viikkoa. Voi kunpa osaisin kostaa sen kaiken jotenkin..

Ehkä teistä kukaan ei ymmärrä. En ymmärrä itsekkään, miten on mahdollista, näin pitkän tauon jälkeen, näen häntä useammin kuin kaksi kertaa viikossa? Ja kyllä, pelkään häntä. Arvaamaton, ylimielinen kusipää. Erittäin väkivaltainen, eikä tunne armoa. Sillon ku mä katon sitä, en ees näe sitä, vaan näen vain hirviön, jonka en koskaan uskonut olevan olemassa. Luulin sen olevan vain painajaisistani tuttu taruolento. No, sellainen hän on, kaikella vihallani.

No anyway, oli eilisessä paljon hyvääkin. Esimerkiksi seura. Tietysti parasta koko eilisessä oli Sander. Sen syli anto turvallisen tunteen, kun paikalla on ihminen, kuka pystyy hajoittaa mun maailman täysin palasiksi, jos hän haluaisi. Mun ei tarvinnu pelätä, pystyin nauttimaan illasta ja seurasta, kuunnella musiikkia ja tanssia. Niin ja tietysti vähän väliä varmistaa, ettei kurkku ehdi kuivua. Tuli jotenkin niin mahtava fiilis, kun huomasin voivani nauttia illasta, vaikka pahuus on paikalla ! Olo on mitä ihanin ♥

Piilossa päivän valolta

And never needed to say a word.

Cyberbully !

Kiusaaminen, nimittely, selän takana puhuminen, fyysinen väkivalta. Jokainen on varmasti vähintään kerran elämässään kokenut jonkunlaista kiusaamista. Nykypäivänä kiusaamiseen puututaan kouluissa aika tehokkaasti, ja koitetaan välttää myöskin kiusaamisen alkamista. Silti kiusaamista tapahtuu myös muualla kuin koulussa: netissä, kaupungilla, harrastuksissa jne. Itse olen käynyt kovan koulun kiusaajia vastaan, joutunut rakentamaan kokonaan itselleni uuden itsevarmuuden ja omantunnon. Itselleni kävi yläasteen alussa niin, että kiusaus oli laajentunut koulun käytäviltä nettiin ja myös kaupungilla huuteluun ja nimittelyyn. Yhtenä päivänä, 2007 maaliskuussa sain kokea kovimman takaiskun elämässäni... Kiusaus muuttui henkisestä fyysiseen. Henkinen kipu oli kuitenkin kovempi, julkinen nöyryytys, eristäminen ja ihmisten välinpitämättömyys tuntui pahemmalta kuin yksikään nyrkin iskun aiheuttama kipu/vamma.

Vaikka nykyään mulla on tosi hyvä itseluottamus, en häpeä itteeni, enkä myöskään anna muiden alistaa mua tai anna muidan sanojen musertaa mua, joka kerta ku katon itteeni peilistä, jäljet jotka eivät kasvoistani koskaan häviä, muistuttavat mua siitä päivästä, ja tietty myös kaikesta muusta kiusaamiseen liittyvästä. Kuulen usein kun kerron olleeni itse rajusti koulukiusattu, kukaan ei tahdo uskoa. Olen osannut piilottaa jäljet niin hyvin, että en ihmettele että tuntuu oudolta, että näin itsevarma ja ulospäin suuntautunut ihminen olisi kiusattu. Mutta kyllä, olen entinen kiusattu.

Vaihdoin koulua ja kaupunkia kokonaan kahden vuoden päästä tapahtuneesta, ja huomasin, ettei mua kiusattu uudessa koulussa. Itseasiassa sain paljon uusia kavereita, koskaan ei pelottanut mennä kouluun, enkä myöskään kertaakaan stressannut siitä, että jäisin yksin ruokatunnilla tai että tarjottimeni kaadettaisiin päälleni. Oloni oli mitä mahtavin. Tunsin kerrankin hallitsevani tilannetta, sekä asemaani koulussa sekä ihmisten ympärillä. Tietynlaista ylimielisyyttä saattoi ilmetä välillä, mutta vain niille, ketkä koin muistuttavan entisiä kiusaajiani. 

Kiusaamisesta ja etenkin nettikiusaamisesta on puhuttu mediassa nyt paljon. Moni nuori on tuonut ajatuksensa ja tarinansa esille Youtube-videoilla, koska eivät ole osanneet ottaa asiaa puheeksi kenenkään  läheisen kanssa. Ajatteleeko kukaan koskaan mihin kiusaaminen voi johtaa ?! Vai ovatko kiusaajat todella niin tunteettomia, että vaikka he tietävät riskit, niiden on pakko jatkaa niin kauan kunnes toinen tekee itselleen jotain ? Sairasta, niin sairasta. Ihan ällöttää tuollaiset ihmiset ! Hävetköön itseään.

När jag går ner

On paljon asioita, joita mä rakastan ja joista haaveilen. Kuten esimerkiksi:

♥ Pitkät keskustelut, joissa aiheet vaihtuu lennossa.
♥ Puhelu tai tekstari henkilöltä, josta en ole kuullut pitkään aikaan.

♥ Matkustaminen jonnekkin uuteen paikkaan.

♥ Rauhalliset koti-illat hyvän ruoan ja leffan merkeissä.

Mä oon sellanen tosi extempore ihminen, ja sen takii mun on tosi vaikee elää aikataulutetussa elämässä, jossa vain viikonloppuisin on vapaata. Musta olis ihanaa ku vois ihan millon vaan lähteä jonnekkin reissuun, koska just sillä hetkellä se idea tuntuu mahtavalta. Se ois yks mun unelmista. On mulla toki realistisempiakin unelmia, kuten omistaa vielä jonain päivänä oma ravintola, asua jossain ihanassa talossa, mulla ois mies ja lapsia. Niin ja, ehkä joku lemmikkikin. Se ois tosi siistiä :) !

Menneisyyden haamut

Blogini "teema" on ollut pitkään vähän hakusessa. Oon ite niin värikäs persoona, etten ole jaksanut kirjoittaa vain yhdestä tietystä aiheesta, joten olen kirjoitellut tänne millon mistäkin, mitä ikinä milloinkin on mun mielessä pyörinyt. Ajattelen paljon asioita, erilaisia asioita, kuten olettekin varmaan huomannut, että postauksien aiheet vaihtelee laidasta laitaan. Se johtuu ihan siitä, etten ole vielä käsitellyt kaikkia asioita, mitä olen elämässäni kokenut, päässäni. Mulla on sellainen todella huono tapa, että siirrän kaikki asiat aina syrjään, enkä pahemmin keskity henkiseen hyvinvointiini. Se myös näkyy musta, mutta en jaksa aina itse kiinnittää siihen huomiota.

Mun menneisyys on todella sekava, ja olen joutunut nyt jälkeenpäin selvittelemään vanhoja sotkuja, ja miettimään, mitä olen tekemistäni virheistä oppinut ja mistä en. Myöskin se on vielä epäselvää, millainen mä nykyään olen. Joudun joka päivä tutustua itseeni paremmin, ja jokainen vastoinkäyminen tuo musta esiin piirteitä, joita en vielä tiennyt omistavani. Mua on usein kuvailtu sanoilla vahva, rohkea, yllytyshullu, omantienkulkija sekä jääräpää. Jotenkin mulla vain on vahvasti sellainen tunne, etten anna ulospäin sitä samaa mitä sisältä olen. Mua on tullut vastaan usein sellainen teksti/kuva, jossa sanotaan, että ne tytöt, ketkä ovat aina seurassa tosi iloisia ja puheliaita, itkee yleensä eniten. Se on totta. Eniten alkoi häiritsemään se, että kun avauduin ystävälleni pahasta olostani, ja kuinka musta tuntuu, että kaikki asiat kaatuvat niskaani, enkä ole ollenkaan onnellinen, se oli hänelle todella suuri yllätys. No, suuri syy myös siihen miksi olen alkanut työntämään kaikki huolet ja murheet aina sivuun on ollut se, että aina kun aijon avautua ongelmistani ja kerron pahasta olostani, kaikki vain läimäyttävät olkapäälle ja sanoo "sä oot Minna vahva tyttö, kyllä sä pärjäät", ja vaikka kuinka monta kertaa kysyn perään, että mitä jos en, niin taas sieltä vain tulee "pöh pöh, noin vahva tyttö pärjää aina".

Mä en pärjää, enkä ole mikään maailman vahvin tyttö, joka kestää kaiken. En ainakaan enään, koska mun "suojakuori" rikottiin tossa pari viikkoa sitten, jonka jälkeen kaikki vanhat asiatkin ovat alkaneet sattumaan. Nukun tosi huonosti nykyään, koska mietin aina iltaisin sängyssä kaiken maailman asioita. Etenkin sitä, että mun menneisyyden tapahtumat vaikuttaa myös ihmissuhteisiin, jotka ovat elämääni tullut vasta nyt. Se kuulemma häiritsee monia, vaikka olen koittanut selittää, etten elä siellä enään. Ihmiset muuttuvat, niin mä ainakin uskon, ja olen myös monen kohdalla huomannut heidän muuttuneen. En koskaan halua tuomita ketään heidän menneisyyden perusteella. Se ei paranna asioita, ja saa varmasti myös heidät tuntemaan pahoin, ja katumaan vielä enemmän tekemiään virheitä.

Olemme kaikki olleet joskus nuoria ja tyhmiä, kapinallisia teinejä, jotka ovat kokeilleet rajojaan joka ikisessä asiassa. Nyt meistä on tullut vanhempia ja viisaampia, ja tiedämme, mitä meidän ei ainakaan kannata tehdä. Sekä sen, mikä saa meidät voimaan pahoin, tai miten pilata välit ystäviin. Emme tee niin enään, ainakaan jos vielä muistamme sen tuskan, ja kaikki ne ikävät hetket, jotka koimme. Emmehän ?