Perfect body

Jokainen meistä haaveilee täydellisestä vartalosta. Se ei ole liian laiha, eikä liian lihava, vaan sopivan muodokas ja naisellinen. Ei kuitenkaan liikaa selluliittiä, tai liian isoa takapuolta. Niin ja tietenkin pitää näyttää hyvältä melkein missä vain asussa; shortseissa, hameessa, mekossa, farkuissa, verkkareissa, hupparissa, topissa, neuleessa, pitkähihaisessa jne. Mutta miten ihmeessä sellaisen saa ? Lopettamalla syömisen ja urheilemalla kuin hullu ? No ei tosiaan. Säännöllinen ruokavalio, joka on myös monipuolinen eli sisältää proteiinia, kuituja sekä vihanneksia ja marjoja. Liikunta on myös tarpeellista, eikä sen tarkoitus ole kuluttaa ihan loppuun, olla aivan hiestä märkä ja väsynyt, eikä myöskään kova treeni tarkoita, että treenaa siihen asti että oksentaa. Treenin jälkeen pitäisi olla hyvä olo ja parempi mieli. Palautusjuoma on myös hyvä ottaa mukaan salille, sen voi nauttia vaikka bussissa matkalla kotiin.

Olisikohan tässä hyviä tavoitteita ? Mulle ainakin. Vaikka anorektikon dietti on helppo ja nopea, se voi viedä terveyden mukanaan. Olen itse yrittänyt sitä, ja se oli elämäni kamalimmat kaksi viikkoa. Koko ajan kylmä, huono olo, väsymys, päänsärkyä ja olin huonolla tuulella eikä mikään kiinnostanut. En siis suosittele.

Jag kunde dö för dig, nu är du död för mig

Tänään nukuin lahjakkaasti pommiin koulusta, enkä enään herättyäni jaksanu vaivautua sinne vaikka kouluu ois tänää klo 18 asti, mut mä vihaan keittiötunteja ja sitä maikkaa. Se maikka vie multa kaiken kiinnostuksen koko keittiötyöskentelyä kohtaan. Se ei todellakaan ole innostava ja kannustava, päinvastoin.

Tänään mul on hyvä mieli, ja oon jälleen menossa kohti parempaa. Omistan tän päivän asioiden kelailulle, ja pään selvittämiselle. Turhaan mä ryven missää suossa, ku voin sujuvasti kävellä tiellä. Muutama hassu ylämäki viel edessä, nii helpottaa. Jos vaikka tänää saisin jonkun valaistuksen, et miten mun pitää toimia itseni kanssa, sekä jakaa muutamat pahoittelut. Olen toiminut itsekkäästi tässä muutaman viikon.

Kohta mä lähen Kamppiin tapaamaan mun kotkalaista kaveria, joka muutti tänne opiskelemaan ! Samaan kouluunki jopa, mut eri rakennuksee. Ei olla nähty ikuisuutee, joten ihan mukavaa ja piristävää nähä :) Kuten aina kotkalaisia kavereita on kiva nähä. Sen jälkeen en tiedäkkään minne matkani käy, ehkä parempaan huomiseen, toivottavasti.

What doesn't kill u, makes u stronger

Eniten kaipaan sitä tunnetta, kun tiedän jonkun olevan aina vieressä tukenani. Olen hukannut sen tunteen. Kaipaan läheisyyttä, hyväksyntää ja rakkautta. Olen onnistunut pilaamaan kaiken sanoilla, tai sanoilla, jotka olen jättänyt sanomatta. Kuitenkin, toivon syvällä mielessäni, että voisin korjata kaiken. En halua muuttaa menneisyyttäni, koska se on kasvattanut minua paljon enemmän kuin uskoisin. Haluan vain korvata aiheuttamani surun, vihan ja tuskan. En ole koskaan halunnut tahallani satuttaa ketään, mutta joskus joudun toimimaan järjen mukaan, ja unohtaa tunteet. En voi aina elämässäni toimia tunnepohjalla. Kuuntelen itseäni enemmän kuin kukaan uskoisi mun kuuntelevan. Aina kaikki luulee että mä kuljen virran mukana, miellytän muita, ja että olen helposti manipuloitavissa. Se ärsyttää enemmän kuin mikään muu. Miksei kukaan koskaan halua uskoa, että kaikista typerimmät ja hulluimmat päähänpistot ovat olleet mun ideoita ?! Miksi AINA syytetään muita, mun tekemistä virheistä ? Se on yksi niistä asioista, mitä en vain pysty ymmärtämään.

En ole pahoillani. En ainakaan kaikesta. Toivon, että ihmiset keitä olen satuttanut, kenet olen jättänyt taakseni ja jatkanut matkaani eteenpäin katsomatta taakse, ymmärtää mua. Elämä ei aina anna vaihtoehtoja. Muuten kaikki olisi liian helppoa, eikä elämämme olisi yhtään niin jännittävää ja tapahtumarikasta, kuin se nyt on. Kokemukset karttaa, pohjalt voi aina nousta ylös, ja jokaisen kyyneleen voi pyyhkiä kämmenellä. Mun mielestä, sellainen ihminen, joka osaa välillä toimia järjen mukaan, ja pitää myös sanansa, on erittäin vahva ja rohkea ihminen, ketä pitäisi ihailla. Valitettavasti sellaiset ihmiset leimataan usein säälittäviksi, itsekkäiksi ja tunteettomiksi. Onko kukaan koskaan kysynyt, paljon sellainen ihminen itki sinun huomaamatta kävellessään pois ? En usko. Oletuksia. Jokainen syytös, on pelkkä oletus. Älä tuomitse, jos et tiedä tai ole varma. Vaikka välillä sellainen tuntuu pahalta, älä lauo suustasi sammakoita vain siksi, että se muka helpottaisi pahaa oloasi, koska se ei todellakaan helpota. 

Mä todella itkin sinä päivänä. Vaikka sydän sanoi, että en saa tehdä niinkuin järki sanoo, mutta jouduin ajattelemaan tulevaisuuttani. Ajoittain tulee sellainen olo, että kadun tekoani ja haluaisin palata siihen päivään ja muuttaa kaiken, tehdä kaiken toisin, mutta toisaalta olen ylpeä rohkeudestani toimia kerrankin järkevästi. Ja muutenkin, mikään ei ole ikuista. Menetämme kuitenkin joskus kaiken, mitä meillä nyt on. Parempi ajoissa, kun sitten, kun siitä luopumisesta tulee entistä vaikeampaa. Se oli vaikeaa jo nyt, en edes halua kuvitella, miten vaikeaa se olisi esimerkiksi kuuden kuukauden päästä. En varmaan edes pystyisi samaan. Päätin vain aloittaa alusta, ja pyyhkiä pölyt pöydältä, niin että se on puhdas uutta alkua varten.

I been treated like dirt before ya

And I woulda did anything for u

To show u how much I adored u

But it's over now, it's too late to save our love

Just promise me u'll think of me every time u look up in the sky

Nu faller mörkret på igen

Syksy on tullut takaisin ja nyt pääsee taas shoppailemaan kaikkia ihania takkeja, neuleita, kaulahuiveja ja pipoja ! Ja ennen kaikkea, bootsit ovat vihdoin kaivettu kaapin pohjalta esille :)

Sometimes u just miss the memories, not him

Tunteiden myrsky on vallannut mun mielen viime aikoina. En enään tiedä rakastanko häntä, vai rakastanko vain pelkkää ajatusta hänestä. Sanoimme hyvästit niin äkkiä, etten tajunnut heti edes sanoneeni sitä. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että todella sanoin sen ääneen, mitä olin luullut vain painajaiseksi. Joskus elämässä täytyy tehdä valintoja, jotka satuttavat, mutta tällä hetkellä, se on paras vaihtoehto. En tietenkään sano, että hyvästit oli paras vaihtoehto, mutta meitä molempia ajatellen, se todella oli. Kamppailu ristiriitaisten tunteiden välillä, ainainen erimielisyys, mielialan muutokset ja muut vaikeuttavat tekijät puhuivat puolestaan, sekä myös ratkaisi tilanteemme lopulliseen eroon. Emme siis enään näe toisiamme, emmekä juttele. En tosin ole ajatellut koskaan, että hyvästit tarkoittaa myös unohtamista. Enhän voi unohtaa jotain, joka on ollut pitkään elämässäni, osa elämääni. Se jännittävä seikkailu, josta muille ei puhuttu. Se on nyt poissa.

I hate the feeling when u have to
say goodbye to someone u want to
spend every minute with.

"Sillä ei ollut mitään merkitystä, miten kovasti yritin korjata kaiken. Miten paljon halusin näyttää, että oikeasti tämä on sitä, mitä me tarvitsemme. En voi muuttaa mennyttä, mutta tulevaisuutta voin. Siksi päätin, jatkaa eteenpäin, muistella ilolla muistoja, jotka käsittelevät meitä, sinua. En vain pysty jatkaa näin. Älä kysele syitä, äläkä murehdi mennyttä, tai myöskään päätöstäni. Tavallaan päätös ei edes ollut minun. En voi vaikuttaa siihen. Toivon vain, että sinulla on kaikki hyvin, ja muistat hymyillä yhtä usein, kun hymyilit kanssani."

AWKWARD.

Millä nimellä kutsuisin elämäni huonointa päivää..

Päivä, jolloin en halua tehdä mitään. Toisaalta, mikään ei tekisi tästä päivästä parempaa. Elämäni huonoin päivä on nyt kohdattu. Kaikki mitä on sanottu ja tehty, on nyt loppuunkäsitelty. Pohjalta ei voi muuta kuin nousta ylöspäin, eikö ? Tai no, ehkä mä jään tänne. Ainakin toistaiseksi.

The end.