Sometimes u just miss the memories, not him

Tunteiden myrsky on vallannut mun mielen viime aikoina. En enään tiedä rakastanko häntä, vai rakastanko vain pelkkää ajatusta hänestä. Sanoimme hyvästit niin äkkiä, etten tajunnut heti edes sanoneeni sitä. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että todella sanoin sen ääneen, mitä olin luullut vain painajaiseksi. Joskus elämässä täytyy tehdä valintoja, jotka satuttavat, mutta tällä hetkellä, se on paras vaihtoehto. En tietenkään sano, että hyvästit oli paras vaihtoehto, mutta meitä molempia ajatellen, se todella oli. Kamppailu ristiriitaisten tunteiden välillä, ainainen erimielisyys, mielialan muutokset ja muut vaikeuttavat tekijät puhuivat puolestaan, sekä myös ratkaisi tilanteemme lopulliseen eroon. Emme siis enään näe toisiamme, emmekä juttele. En tosin ole ajatellut koskaan, että hyvästit tarkoittaa myös unohtamista. Enhän voi unohtaa jotain, joka on ollut pitkään elämässäni, osa elämääni. Se jännittävä seikkailu, josta muille ei puhuttu. Se on nyt poissa.

I hate the feeling when u have to
say goodbye to someone u want to
spend every minute with.

"Sillä ei ollut mitään merkitystä, miten kovasti yritin korjata kaiken. Miten paljon halusin näyttää, että oikeasti tämä on sitä, mitä me tarvitsemme. En voi muuttaa mennyttä, mutta tulevaisuutta voin. Siksi päätin, jatkaa eteenpäin, muistella ilolla muistoja, jotka käsittelevät meitä, sinua. En vain pysty jatkaa näin. Älä kysele syitä, äläkä murehdi mennyttä, tai myöskään päätöstäni. Tavallaan päätös ei edes ollut minun. En voi vaikuttaa siihen. Toivon vain, että sinulla on kaikki hyvin, ja muistat hymyillä yhtä usein, kun hymyilit kanssani."