Romahdan. En jaksa tätä enään. Olen seurassa, mutta olen yksin. Eristäydyn, syrjäydyn, vihaan elämää, ihmisiä kaikkea, kaikkia. Mitä tapahtui ? Yhtäkkiä kaikki haluni elää tätä elämää, jota nyt elän, loppui. En todellakaan enään tiedä millaisen elämän haluan. Tälläistä en halunnut. Tai, tarkoitukseni ei ollut elää niin, että elämästäni tulee tälläistä. Älkää luulkokkaan että olen tappamassa itseni, en todellakaan, vaan haluan saattaa tämän "jakson" päätökseen, ja aloittaa uuden rakentamista.
Ja siis, missä mun kaikki kaverit ja perhe on silloin kun niitä eniten tarvitsen ? Ainiin, musta tuntuu ettei mulla enää ole sellaisia. Kaikki mitä teen, sanon tai ajattelen, on väärin. Olen avuton, hyödytön ja turha. Musta ei ole mitään muuta kuin harmia yhteiskunnalle. Kuulemma. En tosin itse ajattele asiaa noin, voisin mielestäni kutsua itseäni vain laiskaksi ja turhautuneeksi. Ja sekin on vain tällä hetkellä, koska laiskottelen nyt kun vielä pystyn, kohta alkaa taas arki ja aikaiset aamuherätykset. Paskaa. Pelkkää paskaa. Kaikki on paskaa. Onko jollain hyviä ideoita mun elämän parantamiseksi ?
Ja siis, missä mun kaikki kaverit ja perhe on silloin kun niitä eniten tarvitsen ? Ainiin, musta tuntuu ettei mulla enää ole sellaisia. Kaikki mitä teen, sanon tai ajattelen, on väärin. Olen avuton, hyödytön ja turha. Musta ei ole mitään muuta kuin harmia yhteiskunnalle. Kuulemma. En tosin itse ajattele asiaa noin, voisin mielestäni kutsua itseäni vain laiskaksi ja turhautuneeksi. Ja sekin on vain tällä hetkellä, koska laiskottelen nyt kun vielä pystyn, kohta alkaa taas arki ja aikaiset aamuherätykset. Paskaa. Pelkkää paskaa. Kaikki on paskaa. Onko jollain hyviä ideoita mun elämän parantamiseksi ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anonyymien kommentointi estetty jatkuvan roskapostin takia.