Vielä tänään ehdin iloita pienistä asioista

Muistatteko vielä kun aikaisemmin tein postauksen väkivallasta parisuhteessa ? No, mä sitten olen nyt päässyt kertomukseni kanssa joulukuun Demiin :) ! Olin tänään Olivialla hengailemassa, ja päätin vilkaista uusinta Demiä. Selasin lehteä aika vikkelää, kunnes silmiini pisti otsikko "Lyömätön parisuhde". Ja siinä se oli ! "Kolme tyttö kertovat kokemuksistaan". Päätin lukea artikkelin. Aluksi mietin että, jollakin on sama nicki ku mulla, kunnes luettuani vähän matkaa eteenpäin, tajusin, että se todellakin oli mun nick ja mun teksti ! Hypin riemusta ! Olin niin onnellinen siitä, että pääsin vihdoin jakamaan kokemuksiani myös lehdessä ! Voi tätä onnen tunnetta. Vieläkin riemuitsen siitä sisimmässäni, mut joo mä lopetan nyt tän ylenpaattisen hehkutuksen.

Voitteko kuvitella nyt on joulukuun 1. päivä ?! Kai se on tää lumettomuus ja plussa-asteet jotka vaikuttavat siihen, ettei tunnu yhtään joulukuulta. Nyt jos joku tulisi sanomaan että "hei ! joulu on parin viikon päästä!", niin mä varmaan vaan nauraisin ja käskisin tarkistaa lääkityksen. Vai voiko todella käydä niin, että saamme mustan joulun ? o_O No, vaikka mä en pidä joulusta, enkä lumesta, niin pakkohan se on myöntää, että kyllä toi Aleksanterinkatu näyttää tosi makeelta joulun aikaan, kun on paljon lunta :) Ja tekeehän lumi luonnosta kauniin. Kimaltelee nätisti, ja valaisee yön pimeydessä...

Kuvat: weheartit.com

Oli muuten oikein mukavaa kirjautua Bloggeriin, kun palautelaatikkoon oli ilmestynyt postausehdotuksia ! Kiitos niistä kaikille ♥ Joo eli, kiva kun olen saanut uusia, anonyymeja lukijoita. Sinulle, joka kirjoitit postausehdotuksen anonyymina, olen kyllä kirjoittanut jonkun verran perheestäni tänne, mutta kauheasti en ole viitsinyt heistä kirjoittaa pitääkseni yksityisyyden ja henkilöllisyyteni salassa. Itsestäni tosin kerron blogissani, esim. mielipiteitäni, kiinnostuksen kohteistani, päivän tapahtumista, murheista, iloista, sekä joitakin asioita menneisyydestäni aijon tulevaisuudessa paljastaa. Sen verran voin jo antaa teille lukijoilleni vinkkiä, että tämän viikon sisällä kirjoitan postauksen nimeltä "Lainaksi annettu lapsi". Se tulee olemaan hyvin hen.koht. postaus, jossa pääsete todella pääni sisälle, ja tutustumaan minuun ja näkemyksini enemmän. Ehkäpä menneisyydestäni kertominen helpottaa teitä ymmärtämään milipiteitäni, sekä tekstejäni muutenkin. Myös varmaan sitäkin, miksi painostan joidenki asioiden tärkeyttä niin paljon, iloitsen pienistäkin asioista, joita täällä asuessani koen, a miksi en hauku vanhempiani täällä tyhmiks ja inhottaviks vampeiks, jotka ei ymmärä mistää mitää. :D

Mutta sinä JUNTTI, joka tulit palautteen avulla anonyymina mua haukkumaan ja avautumaan sun pahasta olostasi, voisit aivan hyvin olla lukemata blogiani, jos se nostattaa verenpaineesi noin korkealle :) Ihan näin terveysvinkkinä sulle Nyt tänään en jaksa tehdä mitään syvällisempää postausta kun tälläisen päivityksen vain siitä, mitä on tulossa, ja tietysti oli myös pakko päästä hehkttamaan siitä väkivalta jutusta hehe :D

Mutta OIKIN ERITTÄIN rattoisaa joulukuun ensimmäistä päivää kaikille :) ! 

PS. Ehdotksia voi siis edelleen laittaa palauteboxiin :)

Depression eli masennus

Noniin, ensimmäinen postausehdotus on tullut fb:n kautta. Elikkä mua pyydettiin kertomaan aiheesta, josta tiedän ja joka saattaisi auttaa lukijoita.

"Masennus eli depressio on mielialahäiriöiden ryhmään kuuluva psykiatrinen sairaus. Sitä luonnehtii koettu ja usein muillekin nähtävissä oleva apeuden, melankolian, alavireisyyden ja toivottomuuden tila. Masennus usein häiritsee sosiaalista kanssakäymistä ja alentaa elämänlaatua. Masennukseen liittyy monesti myös erilaisia somaattisia oireita, kuten kipua, fyysistä voimattomuutta ja unettomuutta. Masennukseen liittyy usein myös itsetuhoisuus tai itsetuhoiset ajatukset. Masennusta ei pidä kuitenkaan sekoittaa suruun eli elämän traagisia tapahtumia seuraavaan ei-patologiseen reaktioon."

Jokainen meistä on saattanut jossain elämänvaiheessa jo sairastanut masennusta. Masennus on myös yleisin kansantauti. Masennus ei ole koskaan sitä sairastavan henkilön oma syy. Yleisimpiä syitä masennukselle on heikko sosiaalinen tuki, yhteiskunnan raskailta tuntuvat odotukset ja stressi. Joskus myös onnettomuus, läheisen menettäminen tai epäonnistuminen työelämässä tai harrastuksessa, saatta ajaa ihmisen masennukseen.

Syy masennukseen

Masennuksia on monenlaisia, joista pahin on vaikea masennus. Vaikeassa masennuksessa oleva henkilö, ei kykene itse täyttämään tarpeitaan, eikä selviämään arjen askareista. Yleensä sellainen henkilö tarvitsee psykiatrista apua, sekä läheistensä tukea. Myös usein silloin sairastava henkilö saattaa kokea itsensä turhaksi ja riesaksi, joilloin tulee mieleen itsetuhoisia ajatuksia. Ihminen väsyy alakuloisuuteen, voimattomuuteen, eikä enää välitä itsestään tai siitä mitä hänen ympärillään tapahtuu. Koko elämän ilo katoaa.

Hoito ja lääkitys

Lievä masennus voi parantua, ja yleensä parantuukin itsestään ajan myötä. Toipumisen kannalta henkilölle edullisia asioita ovat positiiviset muutokset elämässä. Masennusta voi myös itse hoitaa syömällä terveellisesti ja säännöllisesti, ulkoilemalla, säännöllinen unirytmi, ylimääräisen stressin välttäminen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen. Edellä mainittujen asioiden hoitaminen voi olla todella vaikee tai jopa lähes mahdotonta vaikessa masennuksessa. Usein vakavaa masennusta sairastavan on vaikea uskoa, että kukaan voisi auttaa häntä. Tälläisissä tilanteissa psykiatrinen hoito on välttämätöntä. Psykiatrinen kontakti, sekä lääkitys on tarpeellinen. Myös läheisten aktiivinen läsnäolo ja tuki ovat myös tarpeellisia, ja edistävät paranemista. Masentuneen henkilön ei saa antaa tuntea itseään yksinäiseksi tai hylätyksi.

Tutkimuksien mukaan masennuksen pitkäaikainen lääkitys suojaa työkyvyttömyydeltä. Perinteinen masennuslääke on amitriptyliini. Amitriptyliinin kuten muidenkin trisyklisten masennuslääkkeiden ongelmana on se, että ne ovat yliannosteltuna hengenvaarallisia. Sähköhoitoa käytetään yhä toisinaan vaikean ja psykoottisen masennuksen hoitoon. Tutkimusten mukaan sähköhoito kuitenkin aiheuttaa lähes poikkeuksetta vakavia ja pysyviä vaurioita hoitoa saaneiden muistiin ja muihin älyllisiin toimintoihin.

kuvat: weheartit.com

Toivottavasti tästä oli apua postausta toivoneelle :) Kerron mielelläni mielenterveyteen ja päihteisiin liittyvissä aiheissa. Onhan se sentään suurin kiinnostuksen kohteeni opiskelussa. Ja haluan mielelläni auttaa apua tarvitsevia, sekä tukea pyytäviä. 

Älkää pelätkö hakea apua masennukseen. Kaikki pelotellut psykiatriset hoitolaitokset ja muilla vastaavat ovat vain äärimmäistä hoitoa tarvitseville. Mutta, jos sinusta tuntuu, että tarvitset kiireellisesti apua, sekä löydät itsestäsi piirteitä, jotka lähenevät yks yhteen vaikean masennuksen kanssa, hae apua mahd. pian ! Älä päästä sairautta etenemään niin pitkälle, että sen hoitaminen voi viedä vuosia. Masennuksen sairastamien voi jäädä "traumaksi". Jolloin et pakosti myöhemmin uskalla myöntää itsellesi asioita, jotka saattavat saada sinut masentumaan, siinä pelossa, että koet saman uudelleen. Siksi muista puhua päivän tapahtumista jollekkin, jolloin käyt koko ajan asioita ja tapahtumia läpi. Et ehkä itse huomaa sitä, mutta tavallaan terapisoit itseäsi jatkuvasti. :)

Hölkkää, niin kuolet terveempänä

* Ihmisiä on kolmenlaisia. Niitä jotka osaavat laskea, ja niitä jotka eivät osaa.

* Ihmisillä, jotka väittävät, etteivät anna pikku asioiden häiritä itseään, ei ole ollut hyttysiä makuuhuoneessa.

* Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi ola huonona esimerkkinä.

* Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen.

* Tili tuli, tili meni. Näkikö kukaan kumpaakaan tapahtumaa ?

Tänään pitäis sit lähtee käymään tuolla Espoon poliisilaitoksella hoitamassa asioita. Yksin ei kyllä huvittaisi yhtään mennä... Olisi kyllä niin paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi siellä käydä ollenkaan, muta valitettavasti jotenkin mun elämä aina menee siihen, että jossakin asioissa pitää olla poliisien kanssa tekemisissä. Kuten esimerkiksi viimeksi ajokortti-asiassa. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin se, että joutuu tekemään yhteistyötä poliisien kanssa tuntuu vastenmieliseltä sen takia, että pienenä on opetettu, että elämä pitäisi elää niin, ettei joudu tekemisiin virkavallan kanssa. En mä ole paha ihminen, mä vaan olen hemmetin hyvä sotkemaan asioita. Ja jotenkin hommat päättyy aina siihen, että joko mä olen poliisien kanssa tekemisissä, tai joku muu samasta porukasta. 

Tähän mennessä mulla on kuitenkin ihan hyvät "välit" poliisien kanssa, että kyllä ne asiat on aina järjestynyt, kuten niillä tapana on. Joskus vaan pelottaa se, että koska niiltä loppuu kärsivällisyys ja ymmärrys meidän kömmähdysten kanssa...

kuvat: weheartit.com

You're in my heart just like a tattoo

Miten mä voisin vastustaa kiellettyä hedelmää ? ;)

Voi kyllä ! Nyt on tullut se aika, kun olen valmis ottamaan tatuoinnin. En ole millään tavalla tietoinen siitä, mitä mieltä äitini siitä mahtaisi olla. Tosin hänellä on itsellään tatuointi, ja vieläpä käsivarressa (eli näkyvällä paikalla), joten ei kai hänellä voi siis olla mitään tatuointeja vastaan :) Olenhan mä itseasiassa kerran maininnut haluavani tatutoinnin ! Mutta en muista ollenkaan mitä hän vastasi siihen, mutta ei varmaan mitään ikävää, koska ei siitä ainakaan riitaa syntynyt.

Olen tiennyt jo pitkään millaisen tatuoinnin haluan, MUTTA en tiedä minne !! Haluan siis tatuoida G-nuottiavaimen. Olen harkinnut sen sijoittamista peukalon ja etusormen väliin, kaulaan, korvantaakse, lantiolle, lapaluun päälle... Mutta en vain osaa päättää mihin niistä sen laitan :/ Tosin joudun miettimään myös sitä, että jos se on näkyvällä paikalla, se voi rajoittaa työpaikkojen määrää, joihin voisin mennä työskentelemään. Tatuointi ei tulisi olemaan kauhean iso (kuvan tatuointi paljon suurempi). Harkintaa, harkintaa...

Sitten nyt ennen kuin kukaan alkaa keulimaan siellä ja huutelemaan ja viisastelemaan sillä, kuinka tatuoinnilla kannattaa olla jokin merkitys ettei ala katumaan sen hankintaa. No kuten varmasti osa tietää sen, että musiikki on erittäin tärkeä osa elämääni. Olen musikaalisesti lahjakas: opin nopeasti uuden soittimen soiton, tai laulamaan kappaleen, jota en ole aikaisemmin kuullut. Musiikki on tuonut mulle voimaa ja tukea todella monta kertaa elämässäni, niin iloisissa kuin ikävissä asioissa. Ja tietysti, kenenpä mielialaan ei musiikki vaikuta ? :) 

Aamukahvi, vähän musiikkia ja sit lähdenkin Järvenperään. Sit pitääki lähtee saattaa kotkalaista kaveriani Alexia Kamppiin :'/

Mutta oikein mukavaa ja levollista sunnuntaita kaikille ♥ !

Ja viimeisen kerran ehdin vielä kulkea jälkiä jättämättä

Apuaaa, se lumi taitaa sittenkin tulla :( En haluu lunta, enkä sitä kamalaa pakkasta, enkä mitään muutakaan talveen liittyvää ! Voisinpa ostaa menolipun Mombasaan ja jäädä sinne... Mulla todella oli jo sellainen riemun tunne sisälläni siitä, ettei jouluna ole lunta. Mikä olisikaan sen ihanempaa kuin MUSTA JOULU ♥ !

Joo tiedän että varmasti moni teistä rakastaa joulua ja varmaan myös tykkää lumesta ja tykkää myös talvesta, mut mä en vaan yksinkertaisesti voi sietää niitä. Ja tää on asia, josta joudumme usein kinastelemaan kavereideni kanssa. Mä oon kuulemma niin putkinäköinen...

If only you saw what I can see

You'll understand why I want you so desperately

Baby you light up my world like nobody else

The way that you flip your hair gets me overwhelmed...

kuvat: weheartit.com

Ajattelin tässä just et mitäköhän ihmettä sitä voisi tehdä... Kai mun täytyy vain tyytyä omaan seuraani. Ainakin toistaiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ilta tuo tullessaan. Nyt mulla on aikaa jopa miettiä tapahtuneita asioita. Mutta eniten mä ikävöin cheerleadingia. Miten mä voisin saada sen ajan takaisin, jolloin elämä oli niin helppoa ja treenit olivat ainoa asia, joka vei ajatukseni muualle ? Jos mä vaikka kokeilisin vanhaa pukua... Ei se kyllä enään taida mulle mahtua. Tai en osaisi enään edes kulkea se päällä, enkä edes voisi kuvitella sitä poninhäntää ja rusettia itselläni. Mustahan on tulossa vanhempi päivä päivältä. En mä ole enään söpö 13-vuotias blondi. 

Kirjeenvaihtokaverina linnakundi

Mä tutkiskelin jälleen kerran Blogilistan luetuimmat- läpi ja törmäsin siellä sellaiseen blogiin, joka kertoo bloggaajan suhteesta amerikkalaiseen linnakundiin. Hän oli löytänyt miehen vankien kirjeenvaihto palstalta. Hän oli lähettänyt miehelle kirjeen ihan vain kaverimielessä, ja pitkään taistellut ihastumistaan vastaan. Hän kertoo blogissaan, amerikkalaisesta vankeinhoito järjestelmästä, julkaisee heidän kirjeet, ja vastailee kysymyksiin. No, minä tietenkin uteliaana tyttönä lähdin tutkimaan kirjeenvaihtopalstoja, ja kuinka ollakaan päädyin ensimmäisenä elinkautisvankien-palstalle. Tavallaan mulla tuli aika outo olo, kun selailin niitä. Ja mietin vain, että miksi ihmeessä esimerkiksi 19-vuotias poika on pilannut elämänsä... Mutta sitten mun sydän pysähtyi hetkeksi, kun yhdellä vangilla, joka on tuomittu elinkautiseen 6 ihmisen murhasta, oli kuva itsestään ! Jotenkin se, että pääset katsomaan sarjamurhaajaa "silmästä silmään" tuottaa tietynlaisen pelottavan kokemuksen. No mä päätin jättää elinkautisvangit muille, ja siirryin vain muutamaa vuotta istuvien vankien "osastolle". 

Mä löysin sieltä monenlaisia tapauksia. Oli aseellisia ryöstöjä, tappoja, varkauksia, murtoja, huumausainerikoksia yms, joka ei kuitenkaan tee heistä ns. "pahoja ihmisiä". Ja ikähaitari oli 18-60+. Tietysti katsoin nuorimmat, heidän rikoksensa sekä ilmoituksen. Suurin osa heistä etsii vain ulkopuolista ystävää, jolle voisi jakaa kokemuksensa, ajatuksensa ja tuntemuksensa. Eivät siis etsi mitään parisuhdetta tai vaimoa. Tiedän, että tästä asiasta ihmisillä voi olla monenlaisia mielipiteitä ja joku saattaa ihmetellä, että miksi ihmeessä joku haluaisi kirjoitella vangin kanssa. 

Mä en niinkään himoitse mitään linnakundeja, mutta musta olis tosi makee kuulla millaista amerikkalaisessa vankilassa on, selvittää mitä rikollisen päässä liikkuu ja mikä sai hänet tekemään rikoksen, josta hänet tuomittiin vankeustuomioon. Olen aina miettinyt, että miksi joku tekee niin pahan rikoksen, vaikka tietää että vankila ei ole mikään viiden tähden hotelli, jonne olisi mukava joutua. Niin nyt mä aijon hankkia siihen vastauksen, niin eipähän tarvitse sitäkään enää miettiä. En tietenkään aijo sääliä vankia, itsehän se on tuomionsa hankkinut.

Mä olen nyt löytänyt itselleni vangin. Vanki ei kerro ilmoituksessaan tuomion syyssä muuta kuin että väärässä paikassa väärään aikaan. Mutta en usko että mitään ihan hirveetä olis tehny kun pääsee kuitenkin jo 2015 vapaaksi. Nyt sitten vain odottelemaan, että hän vastaa :) Ainiin, ja jokainen kirje luetaan ennen kuin se toimitetaan vangille. Ja toinen on se, että jos kirjeessä ei ole lähettäjän osoitetta, kirjettä ei toimiteta vangille !

Tässä yksi hyvä sivusto josta voit löytää vankien kirjeenvaihto-ilmoituksia:

http://www.lostvault.com/penpals/

Rain falls down on me

Kuinka usein joku on sanonut teille "ei susta ole siihen" tai "susta ei tule koskaan sellaista, joten turhaan haaveilet" ? Voi vitsi miten raivostuttavaa ja just sellaset lauseet saavat mut yrittämään vain yhä kovemmin, enkä todellakaan siinä vaiheessa luovuta. Kuten äitini hokee usein sitä, kuinka musta ei koskaan tule olemaan mielenterveyshoitajaksi. Mulle tuli jopa oman tahtoni lisäksi myös tarve näyttää sille, että kyllä muuten on ! Sellai tunne että "katotaako vittu !?". Ja nyt mun pikkubroidi kokee samanlaista painostusta. Hän on 15, ja helmikuussa on yhteishaku. Mutta meidän porukat on jo päättäny että siitä tulee joku ihmeen av-teknikko, vaikkei pikkubroidini sitä todellakaan halua. Ja sitten kun hän sanoo, mihin ammattiin haluaa opiskella nii porukat huutaa kilpaa, ettei hänestä ole siihen. Mä sanoin pikkubroidilleni, että nyt sä ainakin haet just sille alalle minne haluat ja näytät noille että ne on väärässä. Oikeestaan porukat ajattelee vain ja ainoastaan rahaa. Eli toisinsanoen meidän pitäis hakea sellaselle alalle mistä saa hiton hyvää palkkaa, viis siitä tykkäätkö sä siitä hommasta ollenkaan vai et. Ne ei niinku ymmärrä yhtään sitä, ettei se nyt ihan tollee mee. Eihän kukaan jaksa opiskella ammattiin, josta ei pidä yhtään ja joka ei kiinnosta. Kiva istua joka päivä koulussa monta tuntia ja samalla tuskailla, että "tätä paskaa mä teen seuraavat 60 vuotta". Mä todella toivon, että pikkubroidi tekee just niinku mä sanoin, ja hakee sille alalle minne haluaa eikä kuuntele noita rahanahneita aikuisia.

Mä haen ensivuonna uudestaan lähihoitajaksi. Haen sinne niin kauan, että pääsen. Ja mua ei todellakaan kiinnosta saako siitä 1000€ vähemmän palkkaa kun av-teknikon hommissa sais, koska mä haluan auttaa ihmisiä niiden ongelmissa. Enkä todellakaan ajattele pelkkää rahaa. Jos kaikki ihmiset menis vain ja ainoastaan todella hyvä palkkaisiin töihin, meillä ei olisi yhtään siivojia, taksi-/bussikuskeja, kaupan kassoja, hoitoalantyöntekijöitä eikä kaupungin puutarhureita. Mitäs me sitte tehtäis ? Kuoltais flunssavirukseen, elettäis likaisessa ja epäsiistissä ympäristössä, meillä ei olisi julkistaliikennettä eikä kukaan myisi meille ruokaa tai muitakaan tarvikkeita. Meillä olisi vain poliitikkoja, presidentti, av-teknikkoja ja putkimiehiä, sekä muita rakennusalan työntekijöitä. Mutta mitäs nekään sitten enää rakentaa kun eihän meillä olis sairaaloita, terveyskeskuksia, kauppoja, kauppakeskuksia eikä muutakaan sellaista. 

No mut, mä en nyt kuitenkaan jaksa enempää miettiä sitä, miten kamalaa täällä olisi asua ja elää ilman "vähätuloisia" työntekijöitä. 

Olivia's birthday

Perjantaina juhlimme myös Olivian synttäreitä...

Bileissä oli kyllä paljon muutakin porukkaa, mutta en tuntenut heistä melkein ketään niin päätin jättää niiden kuvien julkaisun Olivian vastuulle. Elikkä siis Olivian blogista voitte käydä katsomassa enemmän kuvia perjantailta. Hauskaa oli !  Ja kaikista parasta oli se, että pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja sain pukea mekon päälle !