Unelmia ja toimistohommia

Ai että on ihana olo ! Huomaa, että on tullut vähän juhlittua viimeistä kertaa ennen koulun alkamista. Olimme eilen T:n kanssa Lasarin rannassa, josta menimme myöhemmin Lepuskiin yhdelle kaverille. Illalla tosin oli vähän viileä mutta sehän ei meidän menoa kauheasti haitannut. Oli ihan jees ilta, vaikka tosin hauskempaa olisi kyllä voinut olla (ei millään pahalla) :D Mä otin hienon kuvan eilen siitä rannasta mutta se on hävinnyt mun kamerasta o.O No mut anyway, kiitos illasta :)

Oon tässä vuosien varrella alkanu pikku hiljaa oppimaan itsestäni uusia puolia. Tosin, jotkut niistä eivät ole niin mukavia ja haluttuja, mutta silti jotenkin jokainen luonteenpiirre, inhokki ja mielteinen asia tekee musta mut. En sano, että elämäni olisi sellainen kuin haluaisin sen olevan, mutta en silti vaihtaisi sitä kenenkään kanssa. En ottaisi toisten rahoja, vaikka saisin. En menisi toisen työpaikkaan jossa voisin menestyä, vaikka saisin siihen mahdollisuuden. Aijon todella ahertaa merkonomi linjalla tämän vuoden vaikka kiinnostus siihen ammattiin on -200. Ei se niin hirveetä voi olla, koska jotkut ihmiset todella haluavat sinne. Harmittaa vaan, että oon saattanut viedä opiskelupaikan joltain, joka todella olisi sinne halunnut. Huono omatunto siitä :( Suomi on tosin sellainen maa, ettei täällä kyllä pärjää, jos ei opiskele ahkerasti ja vielä senkään jälkeen et pakosti ole "tarpeeksi" hyvä. Ja jos jäät yli 40v työttömäksi, kukaan ei halua sinua pakosti enään töihin, koska nuoret työntekijät ovat etusijalla koska heistä saattaa olla firmalle hyötyä muutamaksi kymmeneksi vuodeksi, mutta 40v kupsahtaa varmasti jo parin vuoden sisällä (mukamas). Mä oon elänyt vähätuloisessa perheessä jonkin aikaa ja tiedän tasan tarkkaan, millaista herkkua se on. Jos se olisi karkki, se maistuisi korvavaikulta. Lievästi sanottuna. Ja sekin rahattomuus johtui työttömyydestä. Äitini oli mielummin kotona meidän kanssa, seuraamassa kasvuamme ja oppimistamme. Olin itse silloin vasta 11. Mutta siitäkin selvisimme hengissä, toivoen paremmasta huomisesta, joka tosin toteutukin ihan vuoden sisällä. Emme ole todellakaan mitään rikkaita, mutta ainakin hyvin toimeentulevia. Viihdyn kotona, ja tiedän että saan joka päivä puhtaat vaatteet päälleni, ruokaa, ja välillä vähän taskurahaa. Vain ja ainoastaan tämän nyky yhteiskunnan takia aion käydä koulut hyvin, niin että saan työpaikan ja vakituiset tulot. Täähän on tosiaankin vain mun mielipide.

En väitä, etteikö Suomessa olisi hyvä asua, mutta joitakin asioita voisi todella miettiä uudestaan. Esim. Mistä vitusta (anteeks) noi romanialaiset on tänne tullu ?! Miks niille hankitaan paikka jossa asua ja annetaan parisataa tonnii taskuu ja toivotetaa hyvää, uutta alkua Suomessa. Mut mites sit noi suomalaiset, jotka asuu kadulla ? Saaks ne parisataa tonnii ja kämpän ? Ei todellakaan. Ja sit ihmetellään miks Suomessa on niin paljon alkoholisoituneita ihmisiä. Jos ne ei saa töitä, yhteiskunta kusee linssii, nii mitä muuta ne tekee ? Parempihan sitä kai kännissä on murehtia yhdessä muiden vähäosaisten kanssa. Ainakin niillä on jotain yhteistä. Sit huvittavinta on se, että jotkut ihmiset PELKÄÄVÄT kodittomia alkoholisteja. Ne on ihan tavallisia ihmisiä. Sitä paitsi kuka tahansa voi päätyä samaan jamaan. Firma menee konkurssiin, talo ja muu kiinteä omaisuus menee ulosottoon. Tattadaa, ja siinä sitä ollaan sitten postilaatikon kanssa kadulla. JES ! Mitä jos vaikka joku koditon löytää maasta lottokupongin, jossa onkin 7 oikein ? Arvostetaanko sitä sen jälkeen ? Arvostetaan. Ja miksi ? KOSKA HÄNELLÄ ON RAHAA. Eli toisinsanonen voin päätyä siihen tulokseen, että koko maapallolla kaikki on kiinni vain ja ainoastaan paperista (eli rahasta).

No enköhän mä nyt oo saanu avautua ja jakaa mun päätä vaivanneen asian. Kiitos jos luit ja voit toki kertoa oman kantasi tästä asiasta. :) Hyvää alkanutta viikkoa kaikille <3