Thought this was the end

I thought u wanna be with me until we die
I thought u're gonna stay next to me forever
I thought I wouldn't ever loose u like the others
But I thought wrong.

Miks sydän särkyy niin helposti ? Miten voi tuntea sellaista kipua, vain sen takia että joku ihminen ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelit sen olevan ? Sydämeen sattuu, rintaa ahdistaa ja itkulle ei tahdo tulla loppua. Aivan kuin jokainen ajatus olisi aikaisempaa pahempi. Miksi me ihmiset teemme usein oletuksia ? Emme näe koskaan ihastuksemme kohteessa mitään vikaa. Hän on täydellinen ! Juuri sellainen kenen kainaloon haluaisit joka ilta nukahtaa ja kenen toivoisit olevan vieressäsi kun aamulla heräät. Mutta hetkessä hän muuttuukin pahimmaksi viholliseksesi. Kaikki mitä hän sanoo tai tekee saa sinut raivon partaalle. Lopulta menetät hänet kokonaan, ja sydämesi särkyy. Mutta miksi ? Miten voi kaivata sellaisen ihmisen perään kuka on satuttanut ? Todella häiritsevä ominaisuus ihmisissä. Voiko sen piirteen myydä pois ?

Mä ku oon aina kelannu et kouluvuoden alussa jaksaa panostaa ihan kunnolla kouluun, mut nyt alkaa pikku hiljaa näyttää siltä että mennään perse eellä puuta päin. Ja kovaa ! Maanantaina sanoin, et koulu motiivi on -200, mut nyt se alkaa lähenee jo -2000 :s Ei hitto ! Miks mä jouduin väärälle linjalle :( Mä en tykkää tästä nyt yhtään. Mä en käy kouluu kenenkään muun takii ku sossun. Siis tällä hetkellä. Sit ku pääsen sellaselle linjalle mikä mua kiinnostaa, alan käymää kouluu vain ja ainoastaan itseni takia. Nyt se näyttää olevan pelkkää pakko pullaa, jossa ei ole edes kardemummaa. Äh, mut nyt pakko mennä nukkumaan että jaksan huomenna herätä. Koulu alkaa klo 8.15 ja kotoa pitää lähteä viimeistään klo 7.10 :( V*ttu !