Kuulumisia kuluneelta viikolta

Väsymys, se on tämän viikon teema. Nyt se iski, eikä siihen mennyt kuin kolme kuukautta. Tämä väsymys ei ole mitenkään henkistä, haluan hoitaa vauvaani ja rakastan sen hoitamista. Univelat vaan alkaa painaa päälle nyt kun Pinja on flunssassa. Viime yön heräilyistä ei ole kummoisempia muistikuvia. Lopetin 3 aikaa yöllä katsomasta kelloa, se oli turhauttavaa. En jaksanut enään laskea niitä vähäisiä tunteja mitä nukuin, se ei kuitenkaan lohduttaisi mieltä, että on saanut nukkua 8 tuntia pätkittäin. Ajattelen vain, että kohta tämä taas helpottaa. Eihän flunssa ikuista ole, ja olenhan sentään monta viikkoa saanut nukkua täydet yöunet. Olisipa mahdollista nukkua varastoon, silloin ei väsyttäisi nämä sairastelut.

Onhan meillä kuitenkin ollut ilonaiheitakin tämän kaiken väsymyksen, pätkittäisten yöunien ja flunssan keskellä. Pinja nauraa entistä enemmän ja selkeämmin. Kiljuu ilosta, ja käyttää ääntään yhä enemmän ja enemmän. Joskus en kuule telkkarista yhtään mitään, kun Pinja huutaa kilpaa uutistenlukijan kanssa. Huvittavaa, miten joku voi nauttia noin paljon omasta äänestään. Kiljuu muuten tälläkin hetkellä lattialla... 

Tänään me käytiin neuvolassa, mutta kolmoisrokote jäi saamatta flunssan takia. Punnittiin ja mitattiin kuitenkin, ja katsottiin heijasteet. Kaulapoimut punoittavat heti jos jätän sinkkivoiteen laittamatta. 

"Pitkä sopusuhtainen tyttö. Seurailee kovasti. Kiinnostunut ympäristöstä.
Yrittää kääntyä. Pää seuraa hyvin vartalon mukana käsistä nostaessa. Iloinen vauva."

Pituus 63,2cm Paino 6505g Pipo 41cm

Huomenna olis serkun ylppäri juhlat, ja sunnuntaina näänkin sitten parhaan ystäväni joka lensi tänään aamulla takaisin Suomeen Jenkeistä <3 Mukava viikonloppu tiedossa! Kunhan väsymys hellittää (ja flunssa!).

Neljäs kuukausi

Hiljaiseloa on pidellyt. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Kalenteri on ollut yllättävän täynnä viime aikoina, mutta en valita. Kalenterin menot ovat sijoittuneet kotiini, eli meidän ei ole tarvinnut juosta ympäri kaupunkia. Tosin ei siinä juoksemisessa olis kyllä mitään vikaa, ainakan tuollaisissa helteissä mitä nyt on pari päivää ollut. Päinvastoin, pakko päästä ulos ja liikkumaan!

Pinja on nyt 12 viikkoa, lauantaina 3 kuukautta. Mihin aika on mennyt? Neiti kasvanut niin hurjaa vauhtia etten pysy edes perässä enään. Enkä myöskään huomaa hänen kasvuaan, paitsi painon nousun. Pinja on myös oppinut kirkumaan, ja huutamaan! Eikä ole mitään hauskempaa kuin käyttää sitä omaa ääntä niin paljon kuin pystyy missä vaan, milloin vaan... Myös tuttiketjusta on kiva ottaa kiinni ja heilutella tuttia naaman edessä. Parissa viikossa Pinja on kehittynyt motorisesti aivan huimasti! Selältä vatsalleen kääntö vaatii vielä hieman lisää potkuvoimaa, mutta tekniikka on hiffattu. Pää nousee yhä useammin lattialla maatessa ylös katselemaan ympäristö, ja äidin sylistä on paras katsella kodin sisältöä. Seinäkellosta on tullut mieluinen esine.

Pinjan ruokavalio kokee nyt ensimmäisen muutoksen sen jälkeen kun vaihdettiin korvikemerkkiä: nyt metsästetään oikeanlaista velliä! Soseiden kanssa emme kiirehdi. Kyllä niitä ehtii sitten joskus syödä. Aloitetaan rauhassa, eihän sitä tiedä miten pienokaisen suolisto jaksaa kun on aina vaan tottunut maitoon.

Viime viikolla käytiin 3kk neuvolassa. Neuvolantädin terkut:

"Kasvaa tasaisesti. Nauraa ääneen.Yrittää kääntyä.  Heijasteets norm.
Kohottaa päätä ja pitää päätä hyvin vatsalla ollessa.. RotaTeq"

Ja sitten mitat (suluissa 2kk mitat)

Paino: 6015g (5120g)

Pituus: 62,2cm (58,5cm)

Pipo: 40cm (39,5cm)

Ensimmäinen äitienpäivä

Täytynee nyt kyllä myöntää, että kirjoitus motiivi/aiheet ovat olleet vähissä tässä viime aikoina. Ihmetyttää kyllä, miten joillakin äideillä on buukattu kalenterin jokainen päivä, viikko ja tunti täyteen jos minkälaista menoa - koko äitiyslomaksi! Miten on mahdollista? Vai yrittävätkö he todella olla jotain supermutseja, ketkä yrittää tehdä loman aikana kaiken jonka on ennen lapsensaantia jättänyt tekemättä? Ken tietää, minä en ainakaan ole ottanut stressiä, kalenterissa on vain pakolliset menot, muutoin on tyhjää. Missä välissä sitä muutoin ehtii keskittyä lapseen, jos se on koko ajan pakattuna vaunuihin tai turvakaukaloon. Hoitotarvikkeet on aina hoitolaukussa, ja vihreä Liberon kassi kulkee mukana. Jos joku tykkää, tykätköön. Minä en ainakaan,

Me ollaan ainakin vaan chillailtu, tehty millon mitäkin kun on huvittanut, oltu vaan kun ei ole kiinnostanut tehdä muuta. Makoiltu sängyssä jutellen, sylitelty ja halailtu sohvalla, treenattu lattialla ylös punnertamista, ja ulkoiltu joka päivä. Ja jos joku tässä kohtaa miettii, ettei mulla ole mitään elämää, niin kyllä on! Nyt, jos koskaan, elämäni on täynnä tapahtumia. Pinja kasvaa ja kehittyy joka päivä, minään päivänä en mene illalla nukkumaan ja mieti: "taaskaan ei tapahtunut mitään". Lapsen kanssa yksikään päivä ei ole samanlainen, milloin saan todeta vaippojen olevan jo liian pienet, vaihtavani vauvan paitoja jatkuvasti puklut ja kuolan sotkemien plänttien takia, saan hymyn jos toisen, välillä jopa ääneen naurua. Mielestäni se ei ole meidän elämää, että ollaan koko ajan menossa viiteen eri suuntaan ja kaikkialla pitäisi olla samaan aikaan. Toivon ystäviltä ymmärrystä, jos juoksenkin hikihatussa vaunuja työntäen 10 minuuttia myöhässä paikan päälle, valkoinen tahra olkapäälläni ja eripari sukat jalassa. Me elämme hetkessä, ja nautimme niistä jokaisesta.

Kyllä minäkin itseäni hemmottelen. En ole linnottautunut äitiydenhurmioon täysin, ja alistunut kohtaalooni pätkittäisistä yöunista, jatkuvasta pyykinpesusta tai peppupesuista. Käyn ulkona, nään kavereita, pysähdyn lähikahvilaan kaakaolle, luen lehden jos toisenkin tai istun vain katsomassa nukkuvaa lastani. Myönnän, että tietty välillä käy mielessä ajatuksia siitä, mitä kaikkea voisi tehdä jos olisi lapseton, mutta hetken päästä kuitenkin havahdun Pinjan hymyileviin kasvoihin jotka kertovat minulle sen, minkä eniten haluan sillä hetkellä kuulla - äitiys antaa enemmän kuin ottaa.

Tänään on ensimmäinen äitienpäiväni. Vihdoinkin sateisten päivien jälkeen aurinko tuli esittäytymään meille, Pinja antoi taas kasvoillaan ja naurullaan muistutuksen siitä, miksi elämä on niin ainutlaatuista. Nautitaan siis tästä päivästä, niinkuin huomista ei olisikaan (kuka nyt maanantaita jaksaakaan muistella). 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Olette ainutlaatuisia, ja täydellisiä juuri tuollaisena <3