Päivät niinkuin varisparvi raahautuu

Olen ollut täällä kohta ikuisuuden, tai siltä se ainakin tuntuu. Siis viikko. Tämä viikko on ikuisuuden pituinen. Vihaan arkipäiviä. Viikonloput menevät liian nopeasti. Nykyään odotan vain viikonlopua, ja voisin nukkua su-to. Arkipäivien kohokohta on lenkki ja sali. Niin ja tietysti mutsin kanssa kinastelu siitä, syönkö avokadoa vai en. Se kuulemma parantaa muistia, mutta mun muistissa ei ole mitään vikaa. En pidä avokadosta, silti joudun kieltäytymään siitä joka kerta. Ei sen maku muutu keitossa sen erilaisemmaksi kuin padassa.

Tänään oli erittäin, erittäin pitkä maanantai. Olimme mutsin kanssa 10h reissussa. Käytiin Turussa asioilla 10 tuntia. Ei mulla ois tietenkään ollut muutakaan tekemistä, mutta jotain hyödyllisempääkin olisi voinut tehdä kuin istua 7h autossa, jotta pääsen pankkiin. Ja nyt kun Viggenin tilalla on sellainen erittäin tylsä lautta, jossa ei ole edes kahviota, se puolen tunnin lauttamatka tuntuu parilta tunnilta. Tänään ei ollut hyvä päivä. Ei edes lähellekkään.

Huomenna pitää saada jotain aikaiseksi. Jääkaappi on täynnä ruokaa, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Urheilu voisi tehdä myös hyvää, mutta kohta siitäkin menee ilo, kun se on ainoa asia mitä arkena voin tehdä. Kohta se ei ole enään hauskaa. Tämän tästä siitä tulee kohta pakko. Etenkin näin liikunnanvihaajana, pelkään sen tapahtuvan. Haluan kokea lenkille menemisen ihanan piristävänä, ja salilla rehkimisen nautintona. Pian alan taas keksimään kaikkea muuta mahdollista tekemistä liikunnan sijaan. Kuten, istua tässä sohvan nurkassa. Tai koen hauskemmaksi katsoa poikien autojen rassaamista.

Mikä tähän on avuksi ? Vihaan liikuntaa, mutta en halua vihata sitä. Haluan keksiä tavan, jolla saan siitä mukavan vaihtelun arjen puuhiin, en ainoata puuhaa arkena. Tietysti, jos en tee mitään, koen syyllisyyttä liikunnasta livistämisestä. Punttisalillakaan ei tarvitse käydä joka päivä, mutta ei lenkilläkään kulu koko päivää.  Haluan laihtua, haluan päästä tavoitteeseeni, mutta en tällä tavalla. Päivä päivältä tästä laihduttamisesta ja kuntoilusta tulee ahdistava olo.

MUUTOSTA ARKEEN, KIITOS !

Lupaan olla valittamatta enempää. Iloisempia asioita siis nyt sitten esille, tästä minun erittäin tapahtumarikkaasta talvestani. Hmm, no mä olen huomannut tässä viime aikoina, miten vilkas mielikuvitus mulla on. Joka on tietysti osa syyllinen mun kasvaneeseen eläinkammoon. En uskalla enään mennä pimeän tullen meidän kuistia pidemmälle tupakalle, koska veljeni kertoi, että parin metrin päässä meidän ulko-ovesta oli seissyt hirvi muutama viikko sitten. Tuijotan joka kerta pimeyteen, ja näen ja kuulen erilaisia eläimiä aivan lähelläni. Tuntuu typerältä juosta hirveellä kiireellä aina ovesta sisälle, luullessani hirven seisovan meidän pihassa. Tänään luulin naapurin kissaa sudeksi.  En tiennyt pelkääväni eläimiä näin paljon, mutta taidan todella tarvita aseen mukaani, jos joudun poistumaan pimeellä kotioveani kauemmaksi yksin. Muistan miltä tuntuu seistä muutaman metrin päässä hirvestä, en halua kokea sitä uudelleen.

tässä teille se hirvi.

Toinen asia mikä on muodostunut erikoisen mielikuvitukseni ansiosta minulle tavallaan ongelmaksi, on erittäin omituiset unet. Kuvittelen asioita mielessäni pitkin päivää, ja yöllä ne sitten näkyvät oikein "elokuvana" mun silmissä. Karhuista kertovista unista olen onneksi päässyt eroon jo jokin aika sitten, mutta nyt unissani ravaa villisikoja, kettuja ja peuroja. Välillä saattaa pari ilvestäkin vilahtaa joissakin kohdissa. Onko tämä aivan normaalia ? Pelätä joitakin eläimiä näin paljon ?

Haluan kuitenkin nähdä eläimiä. Mahdollisimman paljon, koska ei niitä kaupungissa näe. Eikä Korkeasaaressa käyminen vastaa tosiaankaan sitä, että se eläin kävelee vastaan lenkkipolulla. Voisin vaikka asettautua riistatorniin, tai johonkin pieneen hökkeliin keskelle metsää ja odottaa siellä, kunnes jotain näkyy. Okei, lopetan eläimistä puhumisen.

Mä katson nyt muutaman sarjan tallennuksista, ja menen nukkumaan. Tekee niin paljon mieli kahvia, että mitä nopeammin pääsen aamuun, sen parempi. Toivottavasti eläin-painajaisunet vähenevät.