Ei yksinäinen unta saa

Huomenta kaikille :) Heräsin tossa noin 2h sitten, pitkien yöunien jälkeen, jonka avulla sain vihdoin unirytmin kuntoon. Syy miksi entinen unirytmi ei ollut sopiva, oli koska isäni menee nukkumaan aikasin, jotta jaksaa aamulla herätä töihin. Nyt sitten kun reippaana päätin känntää unirytmin ja valvoin koko toissa yön ja eilisen päivänkin vielä sinnittelin, niin hänellä alkoikin nyt sitten yövuorot, ja hän tulee töistä vasta klo 3 aikaan yöllä ja nukkuu puoleen päivään. Joten jippii, tämä ei siis poikennut vieläkään aikaisemmasta, vaan taas istun tässä koneella hiljaisuudessa ja pimeydessä kuunnellen hänen kuorsaustaan. Miten me saataisiin meidän päivärytmit kohdalleen ??

Eilisestä mulla ei ole kauheasti mitään ihmeellistä kerrottavaa, mutta kerron nyt kuitenkin. Eilen mä tosiaan olin aivan rättiväsynyt valvotun yön jäljiltä, mutta päätin sinnitellä. Mä lähdin aamulla heti puoli kahdeksaksi tapaamaan Saraa rautatientorille, josta me sitten jatkettiin Haagaan. Meillä oli vahva suunnitelma, mitä me tehtäisiin, jos päästäisiin Viroon. No, harmi vaan, kummallakaan ei ole vielä varaa lähteä yhtään minnekkään, joten kiduttiin sitten siinä Saran yksiössä kuunnellen musiikkia ja haaveillessa Viron matkasta. 

Kyselin Saralta myös paljon tatuoinneista, niiden tekemisestä, kuinka kivuliasta se on ja millainen tatuointi on helppo tehdä. Mä olen nyt todella tullut siihen tulokseen, että mä otan sen tatuoinnin. Se kipu on ainoa mikä mua jännittää kaikista eniten, koska Sarar ei osannut kuvailla miltä se tuntuu, tai millaista kipua se muistuttaa. Ajatus neulusta joka kulkee ihoni sisällä kuullostaa erittäin kivuliaalta, mutta kai mun täytyy nyt vain kerätä itseni, ja uskoa sen olevan hetkessä ohi. En aijo paljastaa etukäteen  millaisen tatuoinnin aijon ottaa, joten saatte jäädä sitä jännityksellä nyt sitten odottamaan.

Sain mä kuulla eilen myös surullisen uutisen. Unohdin pari kuukautta sitten kotiavaimeni ja Iphonen Saran luokse, kun lähdimme baariin. Eilen kuitenkin vihdoin näin taas Saraa, ja olin innoissani, että saan Iphonen takaisin. No, toisin kävi. Hänen juhlissaan oli ollut "kuokkavieraita", jotka olivat varastaneet sieltä arvotavaraa, joihin mukaanlukien kuului mun Iphone. Joten, toivotaan nyt että rikosilmoituksen avulla, ja ihmisiltä kyselemällä, saadaan selville se varas. Nyt täytyy jatkaa vanhan nokialaisen käyttöä, ja toivoa että tavarat löytää takas oikeille omistajille :(

Tänään mulla olis tarkoitus nähdä pitkästä aikaa mun ystävä Dima, ja myöhemmin viettää myös aikaa Saran kanssa. Tuntuu niin oudolta olla tähän aikaan hereillä, ja ajatella miten paljon mulla on aikaa tehdä vaikka mitä tämän päivän aikana ! Kuullostaa hullulta, mutta eilen oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun näin päivänvaloa :D Toistaiseksi ulkona ei näytä siltä, että haluaisin mennä sinne.