I'm working on it

Noniin, mä päätin nyt vihdoinkin avautua mulle isoksi ongelmaksi kasvaneesta asiasta. Nimittäin mun äkillisestä lihoamisesta. Ensimmäistä kertaa ala-asteen jälkeen inhoan omaa vartaloani yli kaiken. Ja koska tämä muutos tapahtui niin nopeasti, tämä tuli suurena shokkina ! Eniten mua ehkä häiritsee se, ettei yhdetkään housuni enään mahdu päälleni. Tietysti niitä saa ostettua kaupasta lisää, mutta se ei olekkaan tässä pukeutumisongelmassani suurin, vaan se, että ostin syksyllä kolmet uudet farkut. Ehdin käyttää niitä vain pari kertaa, kunnes ne alkoi puristaa vyötärön kohdalta niin pahasti, että välillä kyljistäni alkoi vuotaa verta hankauksen seurauksena. Henkisesti tämä asia on aiheuttanut paljonkin harmia ihmissuhteisiini ja muutenkin hyvinvointiini. Häpeän itseäni välillä niin paljon, etten kehtaa poistua kotoa ellei ole aivan pakko (esim. käydä kaupassa). 


Kuten kerroin jo aikaisemmin blogissani koulukiusaamisesta, jota jouduin kestämään koko ala-asteen sekä ensimmäisen vuoden yläasteella. Kiusaamisen takia syömisestä tuli ongelma. Saatoin olla koko päivän syömättä mitään tai oksentaa jokaisen aterian ulos hetken kuluttua, ja sen jälkeen vielä mennä lätkätreeneihin treenaamaan itseni aivan loppuun ilman minkään näköistä energiaa, tyhjällä vatsalla. Sain yläasteella painoni kuriin, eikä syömisen kanssa ollut enään mitään ongelmaa. Sallin itselleni jopa välillä mäkkiaterian tai pizzan. Painoni on heitellyt yläasteen aikana 40 kilosta 70 kiloon asti. Nyt kuitenkin viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut pidettyä painoni 60-65 kilossa, ja voinut käyttää samaa kokoa vaikka pari kiloa olisikin tullut lisää.


Muistan kun kävin elokuussa ennen kuin lähdin uuteen kouluun aamulla vaa'alla, ja puntari näytti tasan 66 kiloa ja painoindexi nettilaskurin mukaan oli 23 eli normaali paino. En käynyt vaa'alla pitkään aikaan, ihmettelin vain kun vaatteet alkoi käydä pieneksi, mutta ajattelin sen olevan vain pelkkää turvotusta. Lokakuun lopussa suunnitellessani halloween illan asuani, tajusin, etteivät mitkään hameeni, housuni tai mekkoni mahdu päälleni. Kasvoni sekä käsivarteni oli myös pyöristynyt ja levinnyt. Eihän se enään voinut mitään turvotusta olla, joten astelin reippaana kylpyhuoneeseen tarkistamaan onko peili rikki vai silmäni vinossa. No, peili ja silmäni olivat kunnossa, mutta vaaka näytti pyöreät 80 kiloa.



Sillä hetkellä, kaikkina näinä vuosina keräämäni hyvä itsetunto romahti suoraan siihen kylpyhuoneen lattialle, minä mukana polvilleni itkemään. En voinut käsittää miten se oli mahdollista ! Minä muka noin painava ? Noin lihava ja ylipainoinen ? Kyllä vain. Jostain ne oli hiipinyt vartalooni, ja kuten tiedämme kaikki, että läskillä on täys vapaus valita mihin se menee, se oli sijoittunut tasaisesti jokaiseen ruumiinosaani. Toivoin mielessäni, että kilot karisevat kyllä pois kun jätän herkut pois ja syön terveellisesti ja säännöllisesti joka päivä, sekä käyn kävelyllä päivittäin, otan portaat hissin sijaan jne.


Ei auttanut, paino pysyi samana, joten päätin joulukuun alussa lopettaa viidesti päivässä syömisen ja söin erittäin pienen aterian kerran päivässä. Kävin kävelyllä kahdesti päivässä ja juoksin metroportaita edestakaisin ylös ja alas. Arvatkaa auttoko ? Ei todellakaan. Tänään on 7.1.2013 ja painoni on tällä hetkellä 83,5 kiloa. Tänään viimeinenkin pisara mun itsetuntoa katosi. Olen viimeiset 3 tuntia selaillut netistä laihdutusohjeita, -pillereitä sekä -kuureja. Löysin vaihtoehdon, joka saattaisi olla kokeilemisen arvoinen: VLCD-dietti, eli Nutrilett pakkauksen avulla laihtuminen nopeasti. Haluaisin kokeilla sitä edes sen kolme viikkoa, ja katsoa onko minkäänlaisia tuloksia ilmennyt. Jos ei, taidan todella joutua menemään lääkäriin.

Eniten mua kuitenkin masentaa se, että läheiseni muistuttavat mulle joka kerta kun näen heitä, että olen lihonut ja käskeneet lopettaa lihoamisen. Voi kunpa se olisikin niin yksinkertaista ! Mähän olisin hoikka, jos voisin vain lopettaa lihoamisen silloin kun päätän niin. Mikä avuksi ? Liikunta eikä ruokavalio auta, mitä enään on tehtävissä ?

Tässä on nyt mun tavoite vartaloni, jonka omistin 2010 kesällä:

Painoni tuolloin oli n. 60 kiloa.
Wish me luck !

2 kommenttia:

  1. Älä missään tapauksessa lähe nutrilettiin mukaan tai syö vaan kerran päivässä, se ei ole mikään apukeino, päin vastoin. Syö terveellistä ruokaa viidesti päivässä pieniä aterioita ja harrasta aerobista liikuntaa. Steffit-blogi on hyvä motivaation lähde ja siellä on terveellisiä kuntoilu ja laihdutusvinkkejä :)

    VastaaPoista
  2. kiitos vinkistä ! käyn katsastamassa (:

    VastaaPoista

Anonyymien kommentointi estetty jatkuvan roskapostin takia.