Mikä menee ylös sen täytyy alas palata

Hohhoijaa, nyt tää alkaa menee ihan käsistä. Mä heräsin noin tunti sitten, joka ärsyttää mua yli kaiken, koska olin suunnitellut tälle päivälle siivousta. Enhän mä voi tähän aikaan alkaa imuroimaan ja pesemään lattioita, kun hiljaisuus alkoi kun heräsin. Miten ihmeessä mä saan mun unirytmin korjattua, kun en jaksa edes valvoa kokonaista vuorokautta ? Sänkyyn ei saa mennä jos ei ole väsynyt, joten turha mun on edes yrittää mennä sänkyyn makaamaan aikasin illalla, ja todeta etten saa unta. Päivät menee ohi silmien ja nyt olen kaksi viimeistä viikkoa elänyt tekemättä mitään, koska yöllä on aika vaikea tehdä mitään, kun seurana on vain metsässä piileskelevät yöeläimet. Ehdotin jopa ystävälleni, että antaa mulle joka ilta nuijanukutuksen niin eiköhän se rytmi ala kääntymään.

Olen jo pitemmän aikaan miettinyt, miten saisin talvimuodin sopimaan yhteen allergiani kanssa. Ärsyttää, kun täytyy pukea itsestä michelin-ukoksi joka talvi, käyttää pipoa joka ei edes sovi mulle, eikä korkkareitakaan sovi käyttää niin pitkään aikaan kun, vain keskustassa on siistityt kadut. No, toivottavasti tämä vaatekriisi selviää sitten, kun saa auton. En tiedä mitään kauheampaa kuin odottaa junaa, joka tulee talvella yleensä puol tuntia myöhässä, jäätyen pystyyn koska haluaa pukeutua mieleisiin vaatteisiin. Ehkä mun vain täytyy hyväksyä mun kohtalo, että mua luullaan joka talvi 15-vuotiaaksi.

Mitä sitten mun talvityyliini tulee, on tasapohjaiset Uggit, farkut joiden alla vähintään kahdet lämpöäpitävät legginsit, välillä jopa kaksi pitkähihaista t-paitaa päällekkäin ja villapaita. Kuullostaa hyvältä, ja ihan muodikkaalta, mutta tästä tekee tuskallista se, että välillä kauppajonossa takanani/edessäni on 13-15-vuotiaita tyttöjä, jotka ovat mua vielä päätäpitempiä ja niillä on samanlaiset vaatteet. Osta siinä nyt naama peruslukemilla röökiä sekoittumatta niiden teinien joukkoon. Turha siitä on kyllä edes haaveilla, viime viikolla myyjä kysyi takanani olevalta tuntemattomalta tytöltä myös paperit kun ostin alkoholia. Ikää sillä tytöllä oli kuulemma 13, ja sitä luultiin mun kaveriksi..

Mutta nyt asiasta kukkaruukkuun, koska ehdin jo huolestua siitä mitä olen tähän postaukseen kirjoittanut. Ei ole yhtään mun tyylistä puhua muodista tai pukeutumisesta ! Toivottavasti ette huolestu, en ole kääntymässä muotibloggaajaksi. Noniin, mulla tulee lähiviikkoina olemaan edessäni tärkeiden päätösten tekoa. Joissa olen erittäin huono. Olisi paljon mukavempaa kun joku voisi tehdä ne puolestani. Toiseksi, sitten kun lopulta pääsen johonkin päätökseen, en halua mennä kertomaan siitä ihmisille, joihin se vaikuttaa. Tälläisiä asioita kun ei valitettavasti voi viestillä, kirjeellä, puhelulla tai meilillä hoitaa. 

Stressan niin paljon, että se on tehnyt musta erittäin huonotuulisen ja tuuliviirimäisen. Mun tunteet ja mieliajat heittelee volttia joka toinen tunti, enkä välillä edes itsekkään tiedä, mistä olen vihainen. En voi muuta kun toivoa, muilta ymmärrystä..