Piiloutuminen maailmalta sai mut unohtamaan

Huomasitteko uuden ulkoasun ja bannerin, niistä voin kiittää ystävääni joka auttoi mua uusimaan blogiani. Ajatus oransseista sävyistä ja auringonlaskusta lähti ikävästäni Ahvenanmaata kohtaan. Kaipaan sitä rauhaa ja hiljaisuutta mikä siellä on. Bannerin kuvan olen ottanut kesäkuussa kun menin ensimmäisen kerran porukoiden uuteen kotiin käymään. Tuo kuva saa monia muistoja mieleeni, sekä tuntemuksia ja ajatuksia, joita siellä ollessani kävin läpi. Se saa mut hymyilemään ja muistuttaa hyvistä puolista elämässäni.

Viime aikoina ihmisten ilmoilla olo on ollut vastenmielistä. Olemme ystäväni kanssa mielummin erakoitunut neljän seinän sisälle. Onpahan aikaa keskittyä siihen, mikä on elämässä sitä mitä haluamme. Vaikka eilen kävinkin poikaystäväni kanssa katsomassa uusimman Twilightin, oli kuitenkin matka sinne ja pois sieltä inhottava. En olisi halunnut istua täydessä junassa ja kuunnella ihmisten puheita ja naurua. Ei vain ollut sellainen olo. Toivoin koko ajan matkan olevan pian ohi. Juuri nyt, kaupunki ei ole mua varten.