Nyt kun olet siellä, kaikki tuntuu menevän alamäkeen

Wish u were here, holding my hand, saying 'everything's gonna be alright'

Tapasin kerran aivan uskomattoman upean ja ihanan pojan, joka ei koskaan tuominnut minua. Hyväksyi minut sellaisena kuin olen, eikä koskaan vaatinut minulta enempää kuin pystyin antamaan. Hän teki kaikkensa, että tuntisin itseni onnelliseksi. Nyt kun hän on poissa tunnen vain miten paljon hän vaikutti elämääni. Jokin pala puuttuu palapelistäni, jota en ehkä enään koskaan saa valmiiksi. Juuri tälläisinä hetkinä, kun kaikki kaatuu päälle ja mikään ei onnistu, ikävä on kaikista suurin. Yksin oleminen tuntuu vastenmieliseltä. Jopa pelkkä ajatus puistattaa. Mutta kun tarkemmin mietin, millaista elämäni olisi nyt, jos hän ei olisi koskaan lähtenyt ? Jos hän vieläkin seisoisi vierelläni tukena, nostamassa pääni pystyyn ja käskemässä jatkamaan eteenpäin.

Jotenkin ongelmista puhuminen on kaikista vaikeinta silloin, kun ne kaikki ovat kasaantuneet suureksi taakaksi hartioilleni. Vienyt kaikki voimani, ja mielenkiintoni jatkamaa eteenpäin murehtimattani eilistä. Miksen ole enään niin vahva kuin ennen ? Miksen mä enään pysty tekemään niin kuin silloin, unohtamaan murheet ja vain nauttimaan huomisesta ? Olen muuttunut niin paljon, että joudun keksimään täysin uuden tavan selvitä ongelmista ja murheista. Helppoa se ei tule olemaan, mutta ei myöskään mahdotonta. Niinkuin sanoin jo aikaisemmin, jos vain tarpeeksi tahtoo jotain, niin siinä varmasti myös onnistuu. Ja mä todella haluan päästä näistä ongelmista ja murheista eroon mahdollisimman pian.

Ehkä kaikki tämä on jonkin näköinen... mitenköhän sen sanoisi... kosto ? entisistä virheistä.