Voitteko kuvitella, jouluun on enää vain kahdeksan viikkoa ?! Aika menee niin nopeasti, etten ole edes huomannut, miten kesä ja syksy on mennyt ohitseni ! Muistan vielä muutama viikko sitten katsoneeni mittaria että jee +15, mutta nyt se ei taida edes +10 asteeseen nousta :( Kai se on pakko vain hyvästellä lämpimät säät ja kaivaa villasukat esille...
Mä en oikeestaan edes pidä joulusta. Ruokaki on ihan kamalan makuista, ja eikös se muutenkin ole uskovaisten juhla :o Ja miksi ihmeessä pitäisi juhlia kun on ihan hemmetin kylmä, lunta on liikaa, kaikki paikat on kiinni eikä ole mitään tekemistä ? Ja sit vielä tulee syötyä suklaata ihan sikana, että voi sitte uudenvuoden jälkeen kattoo vaa'alla sillee morjens...
It’s the most beautiful time of the year Lights fill the streets spreading so much cheer I should be playing in the winter snow But I'mma be under the mistletoe
I don’t want to miss out on the holiday But I can’t stop staring at your face I should be playing in the winter snow But I’mma be under the mistletoe
Miks ei ? Spontaanisuus on aivan loistava piirre. Tuli sitten tänään käytyä Porvoossa moikkaamassa siskoa ihan muuten vain. Ei ollut muutakaan tekemistä. Enkä kyllä kadu reissua. Oli tosi mukavaa viettää välillä siskon kanssa aikaa sieläkin :) Paluumatkalla tuuli aika kovaa, kädet jäätyivät ja perse puutu. Kaiken lisäksi lähdin reissuun syötyäni aamulla YHDEN kananmunan, ja seuraavan kerran söin klo 21 aikaan himassa. Kahvia tuli reissun aikana juotua aika paljon...
Tänään katoin viimeisen jakson Skinsin 5. kaudesta. Jäi vähän tyhjä olo. Ihan kuin sarja olisi loppunut kesken, ja komedia muuttunut draamaksi. Ei näin :( Olisin niiiiin toivonut, että sarja olisi tälläkin kaudella ollut yhtä hyvä kuin ennen, mutta näin ei vain ollut...
Mulla on joku ihme hinku aina syksyllä ja talvella pikaruokaan. Heti kun tulee vähänkin kylmemmät kelit, alan kaipaamaan rasvaa. Mä oon koko päivän, aamusta asti haaveillut mäkkiruoasta ! Viime kerrasta on tosiaan jo vierähtänyt aikaa... Mutta kukapa ei roskaruoasta pitäisi ? ;)
Mun ehdottomasti lemppari tv-sarja on Skins - Liekeissä ! Mä oon kattonut jokaisen tuotantokauden jokaisen jakson. Mun suosikkihahmo on Cook. Se on niin ihanan hullu, ja sen tempauksille saa aina nauraa ! Mut Skinsin 5. tuotantokausi oli pettymys :( Jokaisessa tuotantokaudessa on kahdeksan jaksoa, mutta 5. kaudella en nauranut kertaakaan, kuin taas sitten kaikkina muina kausina olen nauranut vatsa kippurassa niitä katsoessani. Jotenkin vain ei nappaa. Ohjelma on muuttunut täysin verrattuna aikaisempiin kausiin. Joka on TODELLA harmillista, sillä odotin innoissani 5. kauden ilmestymistä...
Toinen lemppari tv-ohjelmani on Vampire diaries - Vamppyyripäiväkirjat ! Olen aina tykännyt kaikesta yliluonnollisesta, vampyyritarinoista ja kaikesta muusta, joiden olemassa oloa ei ole voitu todistaa. Olen katsonut tästäkin sarjasta jokaisen jakson. Meillä ei ole telkkaria, joten olen joutunut lataamaan sarjojen jaksot koneelleni. Älkää edes kysykö miksi meillä ei ole telkkaria, koska mä en todellakaan tiedä...
Mä oon huomannut itsessäni sen, että mä pidän VAIN pahoista pojista. Mun mielestä on ällöttävää jos poika on liian kiltti, ja ystävällinen ja kehuu koko ajan ja yök ! Tai jos poika on liian nöyrä, eli alistuvaa sorttia. Ne pojat joutuvat usein huonoon parisuhteeseen, koska tyttö tajuaa, että poika on niin heikko ja nöyrä, että sitä voi pomputella ihan miten haluaa. Pojan pitää olla vähän itsekäs ja ilkeä, eikä aina tehdä niinkuin sanotaan/pyydetään. Se saattaa myös johtua siitä, että olen itse sen verran jääräpää ja itsekäs joissain asioissa, että mun mielestä ihminen, kuka ei pidä puoliaan, on säälittävä luuseri. Mulla menee todella nopeasti hermot sellaisen ihmisen kanssa. Toinen on myös, jos poika kehuu liikaa. Se alkaa pikemminkin kuullostaa mielistelyltä eikä kohteliaisuudelta...
Mä satuin kiertelemään mtv3:n sivuilla, ja löysin aivan mahtavan artikkelin:
Toi teksti on täysin totta. Siinä mm. mainitaan myös se, ettei tytöt halua liian mukavaa miestä. Liika on liikaa. Mua käy ainakin ahistamaan sellainen jätkä, kuka koko ajan kehuu ja on sellanen ällöttävä ja limanen. Mä jopa tiedän erään sellaisen, mutta en viitsi mainita nimeltä (en mä niin ilkeä ihminen viitti olla - tänään). Olen miettinyt tässä muutaman päivän, että pitäiskö mun mainita hänelle asiasta... No, positiivista on ainakin se, että se on oma itsensä, eikä yritä esittää kovista.
Mä usein mietin, että millainen mun unelmamies olisi. Ainakin selvää on jo se, että ei todellakaan mikään kiltti perseen nuoliskelija ! Sit olis tietty plussaa, jos se tykkäis myös moottoripyöristä/-pyöräilystä. Olis luotettava, sponttaani ja huumorintajuinen. Mielellään myös hieman itsenäinen. Sellainen joka arvostaa minua ihmisenä, ja kohtelee minua myös sen mukaan (eikä niinkuin esinettä). Sellainen jos tulisi vastaan, niin olisin TODELLA tyytyväinen :)
Nyt on tosiaan ollut pieni tauko tässä kirjoittamisessa. Mulla nimittäin ei oo oikein ollut kiinnostusta kirjoittaa tänne. Viime aikoina on kyllä sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, mutta jotenkin niiden jakaminen muiden kanssa on tuntunut kaukaiselta ajatukselta. Ei sillä, että olisi mitään salattavaa oikeastaan, mutta jotenkin tuli vain sellainen olo, että "nää mä pidän omana tietona". Koska musta vähän tuntuu, että jos mä nyt avaisin suuni, niin sotkisin asiani pahemman kerran, ja siitä koituisi mulle vain paha mieli. Ja sitähän mä en halua. Eikä varmaan moni muukaan. Enkä taida todellakaan olla ainoa, joka on kiitollinen mulle siitä, etten sano mitään. Vaan pidän suuni kiinni ja tukahdutan kertomisen innon.
Voit nauraa, hymyillä, iloita, irvistää tai mitä vain, mutta älä missään nimessä mökötä. Iloitse siitä mitä sinulla on (niin kauan kuin voit). Koska siinä vaiheessa kun menetät ilon aiheen, muistellessasi asiaa, se saa sinut hymyilemään.
Jokainen asia mitä nykyään ajattelen oikein tarkkaan, löydän sieltä aina syyn hymyillä. Ei saisi pelkää menettämistä, koska mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Kaikki katoaa aikanaan. Se on oikeastaan ollut ajattelutapana mulle hyvä, koska sitten mikään ei tunnu niin pahalta. Olethan joskus elänyt onnellisena ilman sitä (jos perhettä ei lasketa). Mielestäni kaikessa on hyvä puolensa. Jos jotain ikävää tapahtuu, yritän ajatella asiaa monelta eri kannalta. Ja usein myös positiiviselta kannalta. Esimerkiksi eräs kaverini kuoli 2009 maaliskuussa. Viimeisen kerran kuin näin hänet, riitelimme pahasti. Emmekä koskaan ehtineet sopia riitaa. Ja vaikka olin hänelle todella vihainen, annoin hänelle kaiken anteeksi tuolla samaisella hetkellä, kun kuulin hänen poismenostaan. En edes muistanut hänestä mitään ikäviä asioita. Ainoastaan hyviä. Ja yleensä muistellessani jotain ihmistä, näen kuvan silmissäni, jossa hän hymyilee. Hymy on aika valloittava asia, eikö vain ? :)
"Minä sormella kirjoitin selkääsi lauseen ja toivoin että sen korvaani kuiskaat. Ja hetkessä muun voin unohtaa. Kuka tätä rantaa keinuttaa ?"
Joo, eilen sää oli tosi ihana ku lähdin ulos moikkaamaan Beniä ja Aslaa. Tuuli oli aikamoinen, mutta ei mitenkään häiritsevä. Mutta ihan hetkessä, kun olin bussissa menossa Tapiolaan Ollen kanssa, sää muuttui ihan hirveäksi ! Vettä satoi kuin saavista kaatamalla, ja tuuli oli voimakas. Sateen varjosta ei ollut mitään hyötyä, ja koska päälläni oli eilen ne mun Haloselta ostetut mokkasaappaat ja villakangastakki, ne meni aivan pilalle :( Joten Olle lainasi mulle sitten takin ja kengät.
Toi takki on ihanan pehmee ja lämmin, mut harmi vaa et se on mulle vähän liian iso :( Olis muuten voinu yrittää keskustella Ollen kanssa maksusta... Hihi ^^ Eilen otettuja kuvia selaillessani, tulee meistä mieleen ekana sana alkoholinväärinkäyttäjät. Joo, olimme ns. sivistyneitä kun joimme viiniä (punasta & valkosta), mutta se tapa miten sitä loppu illasta joimme oli aika epäsivistynyttä. No päätelkää itse... PS. KIELI PUNAINEN
No ei siitä sen enempää. Illassa ei ollut minkään näköistä reissua, kävelyä mulle kertyi ainakin 20km. Illalla sää oli onneksi tyyni. Mut nyt oikein rattoisaa lauantai-iltaa kaikille missä ikinä sen vietättekin ♥
Wish u were here, holding my hand, saying 'everything's gonna be alright'
Tapasin kerran aivan uskomattoman upean ja ihanan pojan, joka ei koskaan tuominnut minua. Hyväksyi minut sellaisena kuin olen, eikä koskaan vaatinut minulta enempää kuin pystyin antamaan. Hän teki kaikkensa, että tuntisin itseni onnelliseksi. Nyt kun hän on poissa tunnen vain miten paljon hän vaikutti elämääni. Jokin pala puuttuu palapelistäni, jota en ehkä enään koskaan saa valmiiksi. Juuri tälläisinä hetkinä, kun kaikki kaatuu päälle ja mikään ei onnistu, ikävä on kaikista suurin. Yksin oleminen tuntuu vastenmieliseltä. Jopa pelkkä ajatus puistattaa. Mutta kun tarkemmin mietin, millaista elämäni olisi nyt, jos hän ei olisi koskaan lähtenyt ? Jos hän vieläkin seisoisi vierelläni tukena, nostamassa pääni pystyyn ja käskemässä jatkamaan eteenpäin.
Jotenkin ongelmista puhuminen on kaikista vaikeinta silloin, kun ne kaikki ovat kasaantuneet suureksi taakaksi hartioilleni. Vienyt kaikki voimani, ja mielenkiintoni jatkamaa eteenpäin murehtimattani eilistä. Miksen ole enään niin vahva kuin ennen ? Miksen mä enään pysty tekemään niin kuin silloin, unohtamaan murheet ja vain nauttimaan huomisesta ? Olen muuttunut niin paljon, että joudun keksimään täysin uuden tavan selvitä ongelmista ja murheista. Helppoa se ei tule olemaan, mutta ei myöskään mahdotonta. Niinkuin sanoin jo aikaisemmin, jos vain tarpeeksi tahtoo jotain, niin siinä varmasti myös onnistuu. Ja mä todella haluan päästä näistä ongelmista ja murheista eroon mahdollisimman pian.
Ehkä kaikki tämä on jonkin näköinen... mitenköhän sen sanoisi... kosto ? entisistä virheistä.
Mulla on vuosien mittaan kasvanut aika hyvä itsetunto. Mulla ei pari vuotta sitten ollut sellaista ollenkaan. Hain hyväksyntää aivan väärällä tavalla. Tavoitteeni oli, että jokainen pitäisi minusta. Nykyään, en mielistele ketään. Jos seurani ei kelpaa, tai joku ei ymmärrä huumoriani, en välitä. Sellainen ihminen ei ole arvoiseni. En enää vastentahtoani suostu jokaiseen typerään ja hulluun ideaan, joita kaverini minulle ehdottavat. En ole enää samalla tavalla kavereideni "vietävissä". Jos jokin asia ei innosta tai kiinnosta, en suostu siihen. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni. Viikonloput ei enää tarkoita minulle biletystä, hauskanpitoa ja yömyöhään ulkona hillumista. Joskus on tosi kiva viettää perjantai ilta kotona leffoja katsellessa.
Sitten olen myös huomannut sellaisen asian, etten tule toimeen kauhean monen tytön kanssa. Jotenkin tuntuu, että suurella osalla tytöistä on tapana arvostella muita, ja näyttää aina mahdollisimman hyvältä. Olla kaikin tavoin poikien mieleen. Poikien seurassa on niin helppo olla. Ne ei koko ajan katso arvostelevalla katseella, ei juorua eikä keksi sinusta päättömiä valheita, vain pilatakseen maineesi tai tuhotakseen ihmissuhteitasi. Mikä tarve tytöillä on siihen ? Huono itsetunto ?
En oikeastaan välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Ja kysyttäessä minulta jotain, ei pakosti saa haluamaansa vastausta. Mutta miksi kysyä kysymys, johon on olemassa myös epämukava vastaus ? Esimerkiksi kaveri on ostanut uuden paidan, ja kysyy mielipidettäni siitä. Jos se on mielestäni aivan järkyttävä, ja saa kaverini näyttämään siltä kuin olisi kietoutunut makkaran kuoreen, sanon suoraan, että paita on ihan kamala ja saa hänet näyttämään lihavalta. Parempi kai se on sanoa suoraan, kuin mielistellä kaveria, joka ei pakosti itse ole edes huomannut innostuksensa keskeltä, että paita ei sovi hänelle ollenkaan. Mutta useimmiten ehdotan häntä sovittamaan ensin toista kokoa, ja sen jälkeen miettimään, onko paita ostamisen arvoinen. Jokaisella on kuitenkin omanlainen vaatemaku, joten en tietenkään tuomitse kenenkään vaateostoa. Mainitsen vain, että koko taitaa olla liian pieni. Se on tavallaan ystävänpalvelus...
Onko teillä kauneus/tyyli ikoneja ? Minulla ei ole. Mielestäni median luoma kauneusihanne on aivan järkyttävä. Suurin osa julkkiksista ovat aliravittuja. Ihan kuin jokaiselle pitäisi mahtua pienin vaatekoko, selluliittia ei saa olla ollenkaan, rypyt ovat pahinta mitä naisella voi olla, ja laittautumiseen pitää käyttää suurin osa ajastaan. Ei näin.
Nyt kysynkin teiltä kysymyksen: Mikä on teidän mielestä kaunista ?
