 |
Tunnustan. Olen itse kokenut parisuhde väkivaltaa, ja se on asia jota olen hävennyt. Tunsin oloni jotenkin todella heikoksi ja arvottomaksi. Ihan kuin rakkaus olisi muuttunut vihaksi. Silti hän pyyteli aina kovasti anteeksi, ja väitti rakastavansa minua. Mietin koko ajan, että minun täytyy erota hänestä, mutta siitä tuli todella vaikeaa. Pelkäsin mitä hän tekee, jos jätän hänet. Hän tiesi missä asun, mitä koulua käyn yms. Enkä kehdannut kertoa väkivallasta kenellekkään. Vaikka käsivarteni olivat usein mustelmilla, peitin jäljet aina. En koskaan näyttänyt niitä kenellekkään.
Silti täytyy myöntää, että kyllä mä häntä rakastin. Hyvinä päivinä hän oli todella ihana. Kaikkea mitä unelmien poikaystävä voi olla. Hän osti minulle jopa kerran 10 ruusua ihan vain muuten vain, vei minut syömään ravintolaan ja oli valmis tekemään melkein mitä vain vuokseni. Olen myöhemmin miettinyt, miksi hän oli väkivaltainen minua kohtaan. Ehkä hän ei kestänyt vahvaa persoonaani. Pidän mielipiteeni, enkä mielistele ketään. Enkä etenkään anna muiden pomottaa minua. Ehkä se ärsytti häntä, ja teki pahaa hänen omalletunnolle. Siis että väitin asioissa vastaan, enkä tehnyt aina niinkuin hän sanoi.
En ole koskaan kertonut tästä kenellekkään, mutta nyt päätin että olen valmis jakamaan kokemukseni muiden kanssa. Neuvon siis jokaista: Älkää missään nimessä eläkö suhteessa, jossa sinun ei ole hyvä olla. Jossa sinua pusketaan alas ja yritetään pomottaa. Ja yksikin lyönti on syy lopettaa suhde ! Voit tehdä hänestä rikosilmoituksen tai soittaa kriisipäivystykseen. Kerro asioista vanhemmillesi. He turvaavat sinun "selustasi". Asiasta kannattaa puhua ajoissa. Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä. En ole koskaan ollut tyytyväinen päätökseeni vaieta asioista.
Auttoiko sitten rikosilmoitus, kriisipäivystys ja vanhemmille kertominen sua? Mun tilanteessa ainakaan ei yhtään mitään. Rikosilmoitusta en tosin tehnyt, koska se olisi varmasti ollut enemmän haitaksi kuin hyödyksi; mulla ei nimittäin ole mitenkään vahvaa luottoa poliisiin valtaan. Eksäni taas tuntuu pystyvän tekemään mitä vain. Et kerro tarinan loppua. Miten lopulta kävi ja miten asiat on nyt?
VastaaPoistaSiis mä en ole tehnyt mitään sellaista. Kirjoittaessani ton tekstin, tunnustin ensimmäisen kerran kokeneeni väkivaltaa parisuhteessa. Ja toisen kerran asiasta kerroin joulukuun Demissä, jutussa "Lyömätön parisuhde". Kehotan vain, että jokainen joka sitä kokee, toimisi antamillani neuvoilla. Tiedän, että rikosilmoituksen tekeminen saattaa aiheuttaa pelkoa sekä ajatuksia siitä, mitä sitten tapahtuu. Rikosilmotusta tehdessä kannattaa mainita pelkonsa, ja kertoa haluavansa lähestymiskiellon. Silloin poliisit käsittelevät asian paljon nopeammin, kuin tavallisen pahoinpitely-syytteen. Voimia ja jaksamisia sulle !
VastaaPoistaMulla on toi tilanne mennyt jo ohi, mut jättäähän se ikuiset arvet, sisäiset ja ulkoiset. Oon kyllä vieläkin sitä mieltä, että tein oikean päätöksen kun jätin rikosilmoituksen ja lähestymiskiellon väliin. Nyt mies on jättänyt mut oikeestaan kokonaan rauhaan, mut noista asioista ois varmasti suuttunu. Jokainen tekee tietysti oman päätöksensä. Kiitos, voimia sullekin!
VastaaPoista