Ikävöin sua aamust iltaan

"You used to call me your Angel
Said I was sent straight down from Heaven
You'd hold me close in your arms
I loved the way you felt so strong
I never wanted you to leave
I wanted you to stay here holdin' me"

Aku, Jebu, Juke ym rakkaat ystävät, jotka olen menettäny; sytytän teille tänään kynttilän. Mut eikös se mee sillee et parhaat lähtee ekana ? Vaik ikävä on suuri, tiedän, että kaikki lähtee aikanaan.

Mikään elämässä ei ole pysyvää, kaikki on vain väliaikaista. 

Menettäminen on asia, josta ei kukaan varmasti pidä. Etenkin jos menettää läheisen ystävän, vanhemmat tai lemmikkieläimen. Jopa materiaalin menettäminen saattaa tuntua kamalalta. Kuten esimerkiksi mummilta lahjaksi saatu kaulakoru tai avaimet. Tosin, voit ostaa uuden kaulakorun, mutta se ei ole sama koru. Voit teetättää uudet avaimet, mutta silti jossain on entiset. Mites ihmiset ? Minne ihminen menee lähdettyään pois tästä elämästä ? Onko olemassa paratiisi, josta kerrotaan raamatussa ? Ja joutuvatko pahat ihmiset helvettiin ? En usko. Koska kuitenkin synnit voi saada anteeksi. Onko taivaassa tilaa kaikille vai onko taivaita enemmän kuin yksi ? Kuolema on asia josta harvoin puhutaan. Kuka osaa vastata kysymyksiini oikein ? Ei kukaan. Ehkä me synnymme uudestaan toisessa olomuodossa. Pahoista ihmisistä, joiden syntejä ei voida antaa anteeksi, tulee torakoita, hyttysiä tai punkkeja. Hyvistä ihmisistä taas perhosia, lintuja tms.