150214

Laskettu aika tuli ja meni. Olin vielä pari kuukautta sitten aivan varma, että minä en ainakaan ole se kenellä menee lasketun ajan yli. Olen jo pari viikkoa sitä paitsi nähnyt unia siitä, miten olen päässyt pukemaan vanhat vaatteet päälle ja nähnyt omat varpaani katsoessa alas. Aikaisemmassa postauksessa kertoessani, etten pelkää synnytystä, en ajatellut leikkauksen mahdollisuutta. Se pelottaa, vähän. Tällä hetkellä vauvan painoarvio on jo reilut 4kg, eikä mulle kertaakaan tehty synnytystapa-arviointia. Mitä jos en pystykkään synnyttämään alakautta, vaan joudun kiireelliseen sektioon? Toiveenani on, että synnytys käynnistyy itsestään, saan olla mahdollisimman pitkään kotona (avautumisvaiheessa) ja synnyttää alakautta. Tiedän, ettei pitäisi asettaa kauhean suuria odotuksia synnytyksen kulusta. Suunnitelmat eivät koskaan toteudu, mutkia voi tulla matkaan. Eivätkä kaikki mutkat ole minusta riippumattomia. Vaikka ajatus leikkauksesta puistattaa, en koe pakokauhua. Joka päivä herään aamulla toivoen, että synnytys käynnistyisi ja kävi siinä sitten miten vain (sektio tai luonnollisesti alakautta), en anna sen pilata kokemustani.

Maanantaina on TAAS varattuna neuvola. Vihaan käydä siellä. Ensi viikolla pitää myös varata yliaikaiskontrolli äitiyspolille. Turvotus on pahentunut viikon aikana, hemoglobiini laskenut aneemisille arvoille ja verenpaine noussut (mutta ei hälyttävästi). Silti ei merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä! Nyt ei ole edes pariin päivään tullut harjoitus supistuksia ja olo on ollut mitä mahtavin. Tuntuu kuin en olisi raskaana ollenkaan. Paitsi tietty tämä valtava kumpu rintojeni alla ja turvonneet jalat jotka eivät enään mahdu kenkiini, palauttavat mut aina takas todellisuuteen. Rv 40+4, ja vielä olen yhtenä kappaleena...

Runebergit ja laskiaiset

Miten mä olen aina muistellut, että tähän aikaan vuodesta on paukkunut pakkanen ja koulun kanssa on lähdetty laskiaisena pulkkamäkeen laskettelurinteeseen? Sen sijaan, että todellakaan olisi kylmä, tai edes mikään talviurheiluun innostava keli, sataa vettä! Siis ei räntää, vaan vettä. Ulko-ovesta pari metriä vallitsee tulvaa muistuttava vesiallas joka vyöryy uhkaavasti oveani kohti. Ja kiitos ihanan turvotuksen joka on vallannut mut päästä varpaisiin, ei mulle mahdu jalkaan muuta kun noi Uggit jotka tiestysti RAKASTAVAT vettä ja loskaa...

No tänään olis sitten suunnitelmissa lähteä broidin ja sen avovaimon kanssa Lohjalle faijaa moikkaamaan. Tietysti autokyyti ovelta ovelle-tyylillä, enhän mä muuten lähtis. Ainakaan tossa säässä, noilla kengillä. Olen sitä paitsi päättänyt olla istumatta joka päivä kotona tekemättä mitään, sillä ei enää kauaakaan kun voin hyvästellä kaikki extemporee menot ja yömyhöhään kavereiden kanssa ravaamisen. Pian mä olen kotini vanki, säästä riippumatta. 

Lupaan pitää teidät parhaani mukaan ajantasalla, ja toivon sydämeni pohjasta ettei mun tarttisi enään maanantaina raahautua äitiysneuvolaan! Pitäkäähän siis peukkuja :)

Joko se kohta?

40. raskausviikko starttasi, ja tänään lähti vihdoinkin limatulppa! Koko päivän supistellut enemmän tai vähemmän kivuliaasti, mutta erittäin epäsäännöllisesti. Tulppa irtosi Sellossa, jonne mennessäni ajattelinkin että ehkäpä pieni jaloittelu ja liikunta vauhdittaisi synnytyksen käynnistymistä. Eilen kävin myös saunassa, ja siivosin kuin hullu keskellä yötä koko kämpän lattiasta kattoon. Ja niinpä nämä kaikki tekivät edes jotain hyvää! Olen myös nyt onnellinen, uuden Vuoden mutsi 2-kirjan omistaja :) Kaupasta lähti myös mukaan vaippoja, kosteuspyyhkeitä, korvikkeita, ruokaa ja karkkia. 

Aamulla klo 8:00 soi herätyskello, sillä tänään oli viimeinen tapaaminen terapeutin kanssa. Seuraava tapaaminen on sitten kun vauva on syntynyt. Teki ihan hyvää purkaa ajatuksia tulevasta elämänmuutoksesta ja loppuraskaudesta. Hän on siis erikoistunut erityisesti äitiyteen ja vuorovaikutukseen. Vaikka en koskaan ole ollutkaan kauhean innostunut jakamaan ajatuksiani terapeuteille, olen kuitenkin tajunnut sen olevan hyödyllistä. En koskaan aikaisemmin edes ollut ajatellut omaa suhdetta äitini kanssa, tai lapsuuttani. Nyt kun olen kuitenkin käynyt näitä asioita läpi täysin ulkopuolisen ihmisen kanssa, olen sinut itseni kanssa.

Nyt rentoudun sohvalla, uppoudun kirjan pariin ja toivon supistusten jatkuvan ja voimistuvan :)