I won't put my hands up and surrender

Huh ! Nyt on työhaastattelu hoidettu pois alta. Vihdoin. En muista milloin viimeksi olisin jännittänyt niin paljon, kuin jännitin tänään. Tuntui että olisi peruna suussa enkä osaa puhua. Mietin vain mielessäni koko ajan "kuka mä olen, mitä mä osaan, miksi mä olen täällä". Onneksi säästyin kamalimmalta kysymykseltä, eli "miksi meidän pitäisi valita juuri sinut ?". En osaisi vastata tuohon kysymykseen kuullostamatta omahyväiseltä. Mitä tuohon voisi vastata ? En ainakaan voisi kertoa olevani paras, enkä myöskään sanoa että kukaan muu ei pystyisi tähän hommaan. En todellakaan tiedä, miksi heidän pitäisi valita juuri minut.

No mutta, illalla kirjoittelen sitten lisää :)

Liian vaikeeta pysyä poissa

Noniin, heippa taas kaikki ! Tällä kertaa mä kirjoittelen täältä Helsingistä. Huomenna on taas megasuper jännittävä päivä, nimittäin työhaastattelu ! Iiiik, haluaisin vielä yhden päivän lisää aikaa valmistautua. Jotenkin tää aika mitä mulla on ollut valmistautua tuohon kamalan ihanaan päivään, tuntuu etten ole valmistautunut yhtään. Kulkenut vaan pää sumussa, ja ajatellut kaikkea ihan muuta kuin työhaastattelua. Mä menen huomenna pitämään "myyntipuheen" itsestäni, tiukkapäisen miehen luokse. APUA ! Miten rentoutua ihmisen seurassa joka ei ole rento ? Etenkin kun mulla on jostain kumman syystä hirveä ramppikuume aina kun mun pitäisi puhua itsestäni jollekkin ihmiselle, mutta esimerkiksi laulaminen satojen ihmisten edessä ei jännitä. Oudolta kuin se kuullostaakin.

Periaatteessa jos nyt mietin vastausta tuohon äsken itselleni esittämään kysymykseen, niin ehkäpä hän rentoutuu, jos minä olen rento. Saattahan se olla että tuollainen haastattelu tilanne ei ole yhtään sen mukavempi tilanne hänellekkään. Etenkin kun onhan se aika haastavaa monen hakijan seasta valita juuri ne parhaimmat. Niinpä ! No mitäs minä nyt tässä omaa kohtaloani mietin, ollaan hänen kanssa samassa veneessä. Jännitämme sitä, miten haastattelu lopulta päättyy. Hän tarvitsee työntekijää, minä työn.

On muuten ihan hämmästyttävät pari viikkoa takana. Olen löytänyt ihmisistä aivan uusia puolia, ja todennut että hyviä asioita tapahtuu vain hyville ihmisille. Enhän minä mitenkään ilkeä ole, mutta kyllä se vain on parasta viihdettä katsoa kuin joku inhottavan kylmäsydäminen ihminen kärsii kerta toisensa jälkeen. Se saa hymyn huulille, eikä se lähde kulumallakaan. :)

No mutta, öm öm, tänään aamulla minulle saapui vihdoin kirje Texasista. Kirje, jota olen odottanut kuukauden ! Ei ole kyllä mitään ihanempaa kuin saada kirje ihmiseltä, joka todella myös jaksaa kirjoittaa. Sain myös piirrustuksen kirjeen mukana, joka oli TODELLA upea. Harmi etten voi laittaa siitä kuvaa, koska haluan kuitenkin pitää sen tietyllä tapaa yksityisenä, koska se oli juuri minulle tehty. 

Nyt kuitenkin olen saanut kirjoitettua hänelle takaisin, ja innolla odotan taas hänen vastaustaan. Huomenna illalla nään Saraa ja Iitua. Illalla voin sitten rentoutua. Pitäkää mulle peukkuja !!

Remontin jäljiltä

Apua ja anteeks ! Mä oon ollu nyt tositosi pitkään kirjottamatta, ku meillä ei oo ollu täällä Torsholmassa tietokonetta koko alkukuussa, vaan saatiin tää takas huollosta tiistaina. Mutta toisaalta pakko kyllä myöntää, että tällä kertaa mulla ei oo mitään kirjoitettavaa erityisemmin täältä suunnalta. Joten aloitanpa nyt kirjoitustauon.

The words u whispered

Moikka ! Mun blogissa on ollut vähän hiljais eloa, kun mulla ei oikeen oo ollu minkäänlaista inspiraatiota kirjoittaa mitään. No mutta jos mä nyt sit kertoisin mun viime viikon ja tän kuluneen viikon tapahtumista tässä samassa.

Elikkä viime viikolla ei muuten tapahtunut mitään ihmeellistä, paitsi että lauantaina oltiin Tuulin faijan tupareissa Kivikössä. Asunto oli todella kaunis ja tilava, oikein upeasti sisustettu ja tarjolla siellä oli siniseksi värjättyä boolia. Meillä oli sitten kaikilla ihan siniset kielet ja huulet ja HAMPAAT ! En tiennytkään, että se värjää yhtä pahasti kuin ennen vanhaan Spiderman limppari. Mentiin sieltä sitten jatkoille Aleen. Aamulla oli kyllä sellainen olo että oli tullut juhlittua.

Tää viikko on mennyt aika matelemalla, enkä ole saanut aikaiseksi mitään ihmeellistä. Niin paitsi olen jäänyt koukkuun Asunto 23-sarjaan. Odotan innolla seuraavaa jaksoa :) Gossip Girl:in katsominen on multa vähän jäänyt, eikä oikein ole ollut edes kiinnostusta katsoa seuraavaa jaksoa siitä. Liikaa eliittiä kai mun makuun liian lyhyessä ajassa: kahdessa viikossa kolme tuottaria putkeen. I need help !

Tänään sitten onkin taas menoa ja meininkiä ! Me lähdetään tänään Tuulin kanssa taas "pitkästä" aikaa viihteelle. Meillä on suunnitelmissa käydä kahdessa eri paikassa, ja molemmissa on tarjolla boolia (meiän pahin vihollinen nykyään). Viime keralla booli oli todella tujua, eikä me edes tajuttu miten se yhtäkkiä vain humahti päähän, tänään olemme varovaisempia. Anyway, eli ensin suuntaamme Graniin tuttavaperheen tupareihin, josta sitten suuntaamme Nastjan 20-vuotis synttäreille Kiloon.  Onneksi noi molemmat pippalot on noin lähekkäin, nii ehtii molemmissa paikoissa viettää aikaa kiitettävästi.

Mä oon jämähtänyt tähän 76 kiloon nyt viikoksi ! Ja se ärsyttää mua todella paljon. Tästä laihduttamisesta on ollut myös haittaa, sillä mulla katosi viime viikon aikana näläntunne kokonaan. Tajusin lauantaina etten ollut syönyt kahteen päivään yhtään mitään, juonut vain pari mukillista kahvia ja mehua. Nyt mun pitää muistaa aina syödä muutaman tunnin välein jotain, etten taas totea ensiviikolla että oho, mähän en oo taaskaan syönyt mitään pariin päivään.

Tiistaina mulla sitten onkin maailman ihanin päivä, sillä pääsen vihdoin lähtemään kotiin Brändöseen ! Mulla on ollut ihan hirmu ikävä sinne, ja etenkin Kaislaa, mun laihdutusystävää. Päästäänki sitten ens viikolla rehkimään salille oikein kunnolla yhdessä ja pelaamaan sulkapalloa. Iiks en malta odottaa ! Ainiin, pitää sitä kai käydä ajelee vähä moottorikelkallaki ;)

Nyt mä lähen ihmettelemään pyykkejä ja valitsemaan vaatteita mitkä laitan tänään päälleni. Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille, have fun xx