Eiliset tapahtumat pisti mut miettimään menneisyyttä taas ihan urakalla. Aikoja, jolloin olin onnellinen. Jolloin mikään ei saanut mua masentumaan. Kuljin leuka pystyssä, enkä kompastellut virheisiini. Otin vastaan sen mikä mulle suotiin, enkä pakoillut todellisuutta. Silti, tänään on erittäin hyvä päivä ! Olen tosi hyvällä tuulella, enkä millään malttaisi istua himassa yksin. Tarvitsen nyt säpinää ! Faija sanoo aina että mulla on levoton sielu, mutta se ei ole totta. Tahdon nyt vain nauttia elämästäni, kun se on mahdollista. Vihdoinkin voin kulkea elämäni polkua siihen suuntan mihin haluan, eikä kukaan ole estämässä mua. Jostain kumman syystä hän ei vain anna mulle mahdollisuutta siihen. Koko ajan tenttaamassa missä olen, mitä teen ja kenen kanssa. Hänelle on myös jokin ihmeen pakkomielle siihen, että mun pitäisi aina olla himassa. En todellakaan tiedä miksi. En ole edes joutunut ongelmiin pitkään aikaan, vaikka olenkin pyörinyt vaikka missä, ja nähnyt kaikenlaista. Jospa hän pian tajuaisi, että olen kasvanut vastuulliseksi nuoreksi, enkä ole mikään hulttio, joka menee virran mukana. Mulla on päämäärä, vihdoin.
Mä löysin mun koneelta maailman ihanimman kuvan ! Kuva on vuodelta 2007, ja siinä on mun elämäni kaksi rakkainta ystävää. Hanitsu ja Tuuli (eli T). Tosin Hanitsun mutsi kielsi sitä pyörimästä meidän kanssa, emmekä ole sen jälkeen kuulleet hänestä lähes ollenkaan. Paitsi että kän on kihloissa ja hänellä on lapsi. Olisi ihana päästä palaamaan tohon päivään, elää se kerran uudestaan :)
