Kuulumisia kuluneelta kuukaudelta

En ole saanut aikaiseksi istahtaa koneen äärelle kirjoittamaan postauksia. Pahoittelut siitä, täytynee nyt kirjoittaa sitten oikein kunnolla viime aikojen tapahtumista ja Pinjan kasvusta ja kehityksestä.

Elikkä siis! Pinjalla tuli 24.6. tasan 4kk täyteen. Huomenna meillä on neuvola, jossa päästäänkin päivittelemään uusia taitoja. Pinjan vaatekaappi koki uudistuksen, kun siirryttiin koon 62 koon vaatteista kokoihin 68-74. En muistanutkaan miten ihania vaatteita olin ostanut (mulla on siis Pinjalle vaatteita kokoon 92 asti). Kasvuvauhti on hurja, enkä oikein enään itsekkään pysy perässä. Vastahan neuvolassa mitattiin pituudeksi 58cm, mutta nyt viime kerralla pituutta olikin jo 65cm! Painon nousun olen kyllä huomannut. Joka viikko Pinja tuntuu painavemmalta, ja raskaammalta kantaa (käsilihakset on kasvanut!!). Jatkuva nostelu ja kanniskelu on tehnyt tehtävänsä, mutta olen myös ottanut osaksi meidän arkea terveellisemmän ruokavalion. Koska mulla ei ole mahdollisuutta käydä salilla treenaamassa, joudun luottamaan sanontaan: hiljaa hyvä tulee.

Pidin turhan pitkän tauon kirjoittelussa, koska kuukausi vauvan elämässä on merkittävän iso aika. Meidän viimeiset 4 viikkoa on sisältänyt paljon asioita, joista olen saanut iloita ja nauttia. Ensin Pinja oppi tarraamaan helistimeen, sen jälkeen myös heiluttamaan sitä, sitten alettiinkin harjoittelemaan kääntymistä. Ensin oltiin kyljellään, pitkään, ähisten ja lopulta itkien. Kun ensimmäisen kerran se päivä koitti, kun Pinja lopulta kääntyi vatsalleen, en nähnyt sitä. Onneksi kuitenkin sama toistui siitä hetkestä eteenpäin yhtä uudelleen ja uudelleen. On se mukavaa ja ihanaa, kun Pinja oppi kääntymään, mutta en osannut kuvitellakkaan millainen rumba siitä sitten alkaisi. Pinja kääntyy ja hetken päästä väsyy ja huutaa, joten käyn kääntämässä hänet selälleen. Ei mene kuin hetki, kun Pinja on TAAS kääntynyt mahalleen ja hirveä huuto alkaa, joten käännän hänet uudelleen, Tämä toistuu noin 50 kertaa päivässä...

Tämä oli myös usein kääntymisharjoittelun lopputulos.

Pinja jokeltaa ja ääntelee yhtä enemmän, ja pitkillä vokaaleilla. "Oo-oo-oo-oo, ee-ee-ee-ee" - on yleisin ääntely johon aamulla herään. Voisin oikeastaan sanoa, että mulla on kyllä käynyt todella hyvä tuuri, kun olen saanut näin helpon ja rauhallisen lapsen. Heti ollaan yhtä hymyä aamulla kun herätään, ei huudeta tai itketä, vaan jokelletaan ja nauretaan sängyssä, kunnes käyn nostamassa Pinjan syliin. Ruokaa odotetaan kärsivällisesti, eikä naama punaisena huutaen. Mulla on perus tyytyväinen lapsi, ei ähise tai kitise, vaan on yhtä hymyä aamusta iltaan (paitsi jos väsyy mahallaan ollessaan). 

Hyppykiikusta on tullut päivän kohokohta.

Pinjalla on selkeä päivärytmi, joka on helpottanut meidän arkea huomattavasti. Aamulla herätään 8-9:30 välillä, syödään 3h välein, ja silloin nukutaan myös päikkärit. Maitoa menee kerralla 200ml, paitsi aamuisin ruoka ei tahdo maistua, joten venkslataan pullon kanssa jonkin aikaa kunnes koko annos on syöty. Puolen päivän aikaan Pinja syö lusikallisen porkkana-peruna sosetta sekoitettuna maitoon, ja iltaisin ennen nukkumaan menoa n. klo 20-21 pullollinen maissivelliä, tutti suuhun ja sänkyyn unirievun kanssa.

2 viikkoa sitten, kun käytiin hakemassa Pinjalle 3. RoTa-rokote, punnittiin ja mitatiin Pinja pikaisesti mun toiveesta, kun vaatteita oli jäänyt pieneksi. Painoa neidillä oli 7035g ja pituutta tosiaan se 65cm.  Paino-pituus-käyrä kasvaa ERITTÄIN tasaisesti, ja neuvolakortissa korostetaan jatkuvasti sitä, kuinka Pinja on pitkä tyttö. :)

Eikai tässä kummempia, nyt päiväkahvin keittoon, ja kun Pinja tuolta päikkäreiltään herää niin on taas soseen syönti aika ja hyppykiikkussa tepsuttelu.

Kuulumisia kuluneelta viikolta

Väsymys, se on tämän viikon teema. Nyt se iski, eikä siihen mennyt kuin kolme kuukautta. Tämä väsymys ei ole mitenkään henkistä, haluan hoitaa vauvaani ja rakastan sen hoitamista. Univelat vaan alkaa painaa päälle nyt kun Pinja on flunssassa. Viime yön heräilyistä ei ole kummoisempia muistikuvia. Lopetin 3 aikaa yöllä katsomasta kelloa, se oli turhauttavaa. En jaksanut enään laskea niitä vähäisiä tunteja mitä nukuin, se ei kuitenkaan lohduttaisi mieltä, että on saanut nukkua 8 tuntia pätkittäin. Ajattelen vain, että kohta tämä taas helpottaa. Eihän flunssa ikuista ole, ja olenhan sentään monta viikkoa saanut nukkua täydet yöunet. Olisipa mahdollista nukkua varastoon, silloin ei väsyttäisi nämä sairastelut.

Onhan meillä kuitenkin ollut ilonaiheitakin tämän kaiken väsymyksen, pätkittäisten yöunien ja flunssan keskellä. Pinja nauraa entistä enemmän ja selkeämmin. Kiljuu ilosta, ja käyttää ääntään yhä enemmän ja enemmän. Joskus en kuule telkkarista yhtään mitään, kun Pinja huutaa kilpaa uutistenlukijan kanssa. Huvittavaa, miten joku voi nauttia noin paljon omasta äänestään. Kiljuu muuten tälläkin hetkellä lattialla... 

Tänään me käytiin neuvolassa, mutta kolmoisrokote jäi saamatta flunssan takia. Punnittiin ja mitattiin kuitenkin, ja katsottiin heijasteet. Kaulapoimut punoittavat heti jos jätän sinkkivoiteen laittamatta. 

"Pitkä sopusuhtainen tyttö. Seurailee kovasti. Kiinnostunut ympäristöstä.
Yrittää kääntyä. Pää seuraa hyvin vartalon mukana käsistä nostaessa. Iloinen vauva."

Pituus 63,2cm Paino 6505g Pipo 41cm

Huomenna olis serkun ylppäri juhlat, ja sunnuntaina näänkin sitten parhaan ystäväni joka lensi tänään aamulla takaisin Suomeen Jenkeistä <3 Mukava viikonloppu tiedossa! Kunhan väsymys hellittää (ja flunssa!).

Neljäs kuukausi

Hiljaiseloa on pidellyt. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Kalenteri on ollut yllättävän täynnä viime aikoina, mutta en valita. Kalenterin menot ovat sijoittuneet kotiini, eli meidän ei ole tarvinnut juosta ympäri kaupunkia. Tosin ei siinä juoksemisessa olis kyllä mitään vikaa, ainakan tuollaisissa helteissä mitä nyt on pari päivää ollut. Päinvastoin, pakko päästä ulos ja liikkumaan!

Pinja on nyt 12 viikkoa, lauantaina 3 kuukautta. Mihin aika on mennyt? Neiti kasvanut niin hurjaa vauhtia etten pysy edes perässä enään. Enkä myöskään huomaa hänen kasvuaan, paitsi painon nousun. Pinja on myös oppinut kirkumaan, ja huutamaan! Eikä ole mitään hauskempaa kuin käyttää sitä omaa ääntä niin paljon kuin pystyy missä vaan, milloin vaan... Myös tuttiketjusta on kiva ottaa kiinni ja heilutella tuttia naaman edessä. Parissa viikossa Pinja on kehittynyt motorisesti aivan huimasti! Selältä vatsalleen kääntö vaatii vielä hieman lisää potkuvoimaa, mutta tekniikka on hiffattu. Pää nousee yhä useammin lattialla maatessa ylös katselemaan ympäristö, ja äidin sylistä on paras katsella kodin sisältöä. Seinäkellosta on tullut mieluinen esine.

Pinjan ruokavalio kokee nyt ensimmäisen muutoksen sen jälkeen kun vaihdettiin korvikemerkkiä: nyt metsästetään oikeanlaista velliä! Soseiden kanssa emme kiirehdi. Kyllä niitä ehtii sitten joskus syödä. Aloitetaan rauhassa, eihän sitä tiedä miten pienokaisen suolisto jaksaa kun on aina vaan tottunut maitoon.

Viime viikolla käytiin 3kk neuvolassa. Neuvolantädin terkut:

"Kasvaa tasaisesti. Nauraa ääneen.Yrittää kääntyä.  Heijasteets norm.
Kohottaa päätä ja pitää päätä hyvin vatsalla ollessa.. RotaTeq"

Ja sitten mitat (suluissa 2kk mitat)

Paino: 6015g (5120g)

Pituus: 62,2cm (58,5cm)

Pipo: 40cm (39,5cm)

Ensimmäinen äitienpäivä

Täytynee nyt kyllä myöntää, että kirjoitus motiivi/aiheet ovat olleet vähissä tässä viime aikoina. Ihmetyttää kyllä, miten joillakin äideillä on buukattu kalenterin jokainen päivä, viikko ja tunti täyteen jos minkälaista menoa - koko äitiyslomaksi! Miten on mahdollista? Vai yrittävätkö he todella olla jotain supermutseja, ketkä yrittää tehdä loman aikana kaiken jonka on ennen lapsensaantia jättänyt tekemättä? Ken tietää, minä en ainakaan ole ottanut stressiä, kalenterissa on vain pakolliset menot, muutoin on tyhjää. Missä välissä sitä muutoin ehtii keskittyä lapseen, jos se on koko ajan pakattuna vaunuihin tai turvakaukaloon. Hoitotarvikkeet on aina hoitolaukussa, ja vihreä Liberon kassi kulkee mukana. Jos joku tykkää, tykätköön. Minä en ainakaan,

Me ollaan ainakin vaan chillailtu, tehty millon mitäkin kun on huvittanut, oltu vaan kun ei ole kiinnostanut tehdä muuta. Makoiltu sängyssä jutellen, sylitelty ja halailtu sohvalla, treenattu lattialla ylös punnertamista, ja ulkoiltu joka päivä. Ja jos joku tässä kohtaa miettii, ettei mulla ole mitään elämää, niin kyllä on! Nyt, jos koskaan, elämäni on täynnä tapahtumia. Pinja kasvaa ja kehittyy joka päivä, minään päivänä en mene illalla nukkumaan ja mieti: "taaskaan ei tapahtunut mitään". Lapsen kanssa yksikään päivä ei ole samanlainen, milloin saan todeta vaippojen olevan jo liian pienet, vaihtavani vauvan paitoja jatkuvasti puklut ja kuolan sotkemien plänttien takia, saan hymyn jos toisen, välillä jopa ääneen naurua. Mielestäni se ei ole meidän elämää, että ollaan koko ajan menossa viiteen eri suuntaan ja kaikkialla pitäisi olla samaan aikaan. Toivon ystäviltä ymmärrystä, jos juoksenkin hikihatussa vaunuja työntäen 10 minuuttia myöhässä paikan päälle, valkoinen tahra olkapäälläni ja eripari sukat jalassa. Me elämme hetkessä, ja nautimme niistä jokaisesta.

Kyllä minäkin itseäni hemmottelen. En ole linnottautunut äitiydenhurmioon täysin, ja alistunut kohtaalooni pätkittäisistä yöunista, jatkuvasta pyykinpesusta tai peppupesuista. Käyn ulkona, nään kavereita, pysähdyn lähikahvilaan kaakaolle, luen lehden jos toisenkin tai istun vain katsomassa nukkuvaa lastani. Myönnän, että tietty välillä käy mielessä ajatuksia siitä, mitä kaikkea voisi tehdä jos olisi lapseton, mutta hetken päästä kuitenkin havahdun Pinjan hymyileviin kasvoihin jotka kertovat minulle sen, minkä eniten haluan sillä hetkellä kuulla - äitiys antaa enemmän kuin ottaa.

Tänään on ensimmäinen äitienpäiväni. Vihdoinkin sateisten päivien jälkeen aurinko tuli esittäytymään meille, Pinja antoi taas kasvoillaan ja naurullaan muistutuksen siitä, miksi elämä on niin ainutlaatuista. Nautitaan siis tästä päivästä, niinkuin huomista ei olisikaan (kuka nyt maanantaita jaksaakaan muistella). 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Olette ainutlaatuisia, ja täydellisiä juuri tuollaisena <3

2kk neuvola ja känniset ylioppilaat

Taas ollaan tässä päivässä, vapun viettäminen on aloitettu jo aamupäivällä. Valkolakkisia ihmisiä vilisee joka puolella, vappupallot vilkkuvat ihmislaumojen yläpuolella ja hälinä on kova. Vietin ensimmäistä ketaa vappua viime vuonna, ja kokemus oli pettymys. Siispä tänäkin vuonna linnottaudun illaksi kotiin ilomielin, ja kanavasurffailen telkkarista jotain katsottavaa. En kuitenkaan täysin päässyt vapun ärsytyksistä karkuun. Neuvolan täti oli unohtanut merkata itselleen meidän seuraavan neuvolakäynnin, joten päästiin sinne vasta klo 16. Kirosin jo valmiiksi mielessäni, millaista kaupassa käymistestä tulee. No, helvettiähän se oli. Kauppa oli niin täynnä ihmisiä, etten melkein mahtunut vaunujen kanssa kulkemaan, jonot olivat yhden hyllyn pituiset, keskusta oli myös täynnä "iloisia vapun viettäjiä", ärsyttävät vappupallot heilui tuulessa ja paiskautui pariin otteeseen mua naamaan, iski pakokauhu. Lähdin kipittämään pysäkkiä kohti, kunnes sain jälleen kerran todeta, että se bussi menee joka kerta mun naaman edestä. Odotin seuraavaa bussia ja luulin jo saavani hengähtää, mutta ei. Bussi oli täynnä valkolakkisia juhlilia joiden joukossa oli eräs jätkä joka huusi/kiljui koko matkaan "wooooop, woooop, auuuu"... Ei lisättävää.

No mutta niin tosiaan, meillä oli tänään 2kk neuvola. Jäntevä tyttö, kasvaa ja kehittyy aivan huikeeta vauhtia! Neidin pituuskasvu on yläkäyrillä, ja paino myös vähän, mutta pituus tasapainoittaa tilanteen. Mittasuhteiltaan neiti on siis n. 3kk ikäisen vauvan kokoinen. 

Suluissa 1kk neuvolan mitat

Paino 5645g (4225g)

Pituus 59cm  (56,2cm)

Pipo 40cm (38cm)

Seuraava neuvolakäynti on 2vk päästä, ja 3vk päästä Pinja saa toisen rota-rokotteen. 3kk neuvolassa tuleekin sitten lisää rokotteita. Mutta mitä taitoja Pinjalla nyt on?

- Seuraa katseellaan liikkuvaa esinettä
- Tunnistaa tutut kasvot, ja ilahtuu ne nähdessään

- Jokeltaa, "touhuaa" ja tutkii käsiään

- Hermostuu kun katoan näkyviltä

- Nauraa

- Matkii ilmeitä, ja näkee itsensä peilistä

- Nostaa pään ylös mahallaan maatessa

- Liikuttaa itteensä lattialla potkimalla noin metrin verran

Se ilon tunne minkä saan kokea joka kerta, kun Pinja oppii jotain uutta on aivan mieletön! Pienikin uusi taito tuntuu aivan älyttömän suuremmoiselta ja mahtavalta! :')

Nimiäiset

Tänään minun ihana tytär sai nimen! Nimiäiset vietettiin perheen ja lähisuvun kesken. Kuvia ei kukaan ottanut, enkä sen hössötyksen keskellä muistanut edes koko asiaa... Ärsyttää! No mutta, nyt on kaapit pullollaan herkkuja joita jäi yli todella paljon, sillä puolet ihmisistä ei tullutkaan paikalle. No, ainaki on tarjottavaa ja syy kutsua ihmisiä kahville :)

Tytön nimeksi tuli nyt sitten Pinja Kerttu Erica <3

Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon!

Nautintoa! Sitä on tämä päivä, tai no oikeastaan koko pääsiäinen ollut täynnä. Lämpömittari on lähennellyt koko viikonlopun 20 astetta, kunnes tänään mittari sen saavutti! Ja tuli muuten tuosta luvusta 20 mieleen, että mulla tuli eilen 21.4. täyteen 20 ikävuotta eli hyvästi "teiniäitiys" <3 Ja pikkuneidille ikää tuli eilen 2kk. Oli muuten tänään ensimmäinen kerta, kun olen syntymäpäivänäni aikoihin ollut pelkkä mekko päällä ulkona! Niin lämmintä on ollut, vihdoinkin.

näin me herättiin synttäripäivään <3

Perjantaina veli ja meiän entinen naapuri Ahvenanmaalta tuli mun luokse yöks. Pojat lähti kuitenki viel illalla käymään stadissa, joten mulle jäi tehtäväks käydä siirtelemässä auton parkkikiekkoa. Oikeestaan se oli mun tehtävänä koko viikonlopun. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin mummilla pitämässä sille seuraa, ja eilen saatiinkin sitten Leila ja hänen pikkusiskonsa tänne meille kylään. Leila toi myös mukanaan monta kassillista siskonsa vanhoja vaatteita, ja kantorepun, pinnasänkyyn reunalakanan (on muute tosi söpö mut viel pitää keksii miten se asennetaan) ja vaikka mitä tarpeellista!

Vaatteita tuli lisää, ja vaatteita lähti myös kasseissa varastoon. Aivan tajuton määrä vaatteita jäänyt jo pieneksi, ja sain todeta vaatekaappia tyhjentäessä, ettei neiti ole käyttänyt niistä puoliakaan! Nyt pitäisi vain löytää joku, kenellä olisi käyttöä koon 50 & 56 koon unisex ja tyttöjen vaatteille. Mulla on myös läjäpäin poikien vaatteita kokoon 74-80 asti. 

Tänään me ollaankin sit oikeestaan vaan oltu kotona ja käyty vaunuilemassa ja kaupassa. Ylihuomenna mennään käymään Sellossa ostamassa juhlatarvikkeita ja tarjottavia, sekä kakkuainekset! Perjantai aamu alkaa siis kakun leivonnalla, viime kerrasta onkin kulunut jo huimat neljä vuotta! Toivottavasti onnistuu..

Kevät, lämmin, hiirenkorvat!

Hejssan! Mä oon niin mahtavissa fiiliksissä tosta ilmasta. Oli pakko heti ekana herättyä pakata vauva vaunuihin ja lähteä ulos. Ekana huomasin, että puiden oksiin on ilmestynyt hiirenkorvat, ruoho on alkanut kasvaa ja ojan pohjaa kauniisti hirveä määrä valkovuokkoja <3 Joka vuos mun synttäreiden aikoihin on kevät alkanut ihan todenteolla, ja yöpakkasista ollaan päästy jo lähes kokonaan eroon, mutta kyllä tämä ilmiö jaksaa silti joka ikinen huhtikuu hymyilyttää.

Päällä mulla oli tänään legginsit, hame, valkoinen pitsipaita ja bleiseri... Tuli kuuma!! Toisaalta oli tuskallista työntää hikihatussa vaunuja ja tuntu kun jalat eivät jaksaisi kantaa enään yhtäkään metriä eteenpäin, mutta toisaalta se oli ihanaa pitkän palelukauden jälkeen päästä sanomaan: "hitto tääl on kuuma!".

Pikku neitikin on saanut nyt pääsiäisen kunniaksi aivan ihanan H&M:n omena-mekon päälleen. Toi on aivan ihana mekko, oon niin rakastunut tohon. Onneksi mekko on vielä vähän liian iso, niin voidaan käyttää sitä myös kesällä <3 Vielä en ole uskaltanut nostaa vauvaa ulkona pois vaunuista, mutta täytyneepä se tehdä vaikka sitten maanantaina ku mulla on synttärit.

Mä oon järkkäilly ja suunnitellu tässä viime päivät neidin nimiäisiä, jotka vietetään 26.4. Kakkukin mun pitäis leipoa sitten ens perjantaina valmiiksi jääkaappiin. Pidetään juhlat ihan meidän suvun kesken, nyyttikesti meiningillä. On nimittäis sen verran iso lähisuku, ettei mulla riitä varat kestitsemään niin montaa ihmistä. Kakkujakin tarvii kaks tai sitten yhden toooodella ison!  Mutsi tulee onneks jo perjantaina tänne mun luokse, niin en ole täysin yksin valmistelujen ja kattauksien kanssa.

Sitten ihan muuta höpötystä pikku-neidistä. Kylvetys, tuo pakollinen, MUKAMAS hellä ja herkkä äidin ja lapsen yhteinen hoivahetki. No ei meillä vaan, neiti aloittaa huudon saman tien kun ensimmäinen ruumiinosa koskettaa vettä, ja huuto jatkuu niin kauan kunnes hän on päässyt takas hoitopöydälle kuivattuna ja alan pukea vaatteita päälle. Taidan siis joutua unohtamaan kokonaan haaveet vauvauinnista... Ensin ajattelin, että ehkä mä vaan kylvetän neidin väärään aikaan, mut kyllä nyt täytyy todeta, ettei ajalla ole väliä: vesi on se inhokki. Voi raukkaa, valitettavasti kylvettämistä ei voi lopettaa vaikka kuinka sitä inhoaisi. :(

Torstaina neuvolassa neiti sai nyt sitten sen rota-rokotteen. Eilen sivuvaikutukset alkoivat jo hieman näkyä: ruoka ei maistunut ja maha oli vähän sekasin. Odotettavissa on kuulemma vielä pahempaa parin päivän sisällä. Niin, ja mullehan kerrottiin sivuvaikutukset vasta rokotteen annon jälkeen. En mä tiennyt, että on olemassa rokote tautia vastaan joka pitää kuitenkin rokotteen jälkeen sairastaa(?!)... Etenkin nyt tuli jotenki huono omatunto ku toinen niin kernaasti sen sokerilta maistuvan liuoksen söi ja raivostu vielä jopa kun se loppui, tietämättään että siitä seuraa vatsatauti :'( Vissii hormoonit mulla kyllä vaikuttaa siihen, että mä itken ja poden huonoa omatuntoa kaikesta mitä tuolle tehdään. Rokotteet, neulat, sairaalassa se antibioottikatetrin laitto, kylvetys... Vaatii kyllä aikas kovaa luonnetta tämä äitiys, jollei ole valmis kokemaan vähän väliä "vuoden paskin mutsi"-fiilistä.

Paino 5120g Pituus 58,5cm Pipo 38,5cm

Nyt mä kyllä keitän kahvin, luen Meidän perhe-lehden loppuun ja fiilistelen ikkunasta tota ilmaa. Pakko kyllä vielä kerran tänään lähteä ulos! Me toivotetaan teille oikein hauskaa ja ihanaa pääsiäistä! Syökää paljon suklaata <3

Ensimmäinen nauru!

Meillä on jo alkanut muodostua jonkinlainen päivärytmi. Aamulla herätään klo 7:30-8:00 ja illalla mennään yöunille 22:00-23:00. Vauva herää yhden kerran yöllä syömään, ja sekin tapahtuu klo 4:30-5:00.Eli saan nukkua aika monta tuntia putkeen, eikä tuo yöherääminen kestä edes kauaa, sillä vauva nukahtaa heti ruokailun jälkeen ja jatkaa tyytyväisenä unia. Päivisin käydään 12-15 aikoihin vaunukävelyllä ja vauva nukkuu yleensä noihin aikoihin 4-5h päikkärit.

Pää pysyy jo noin minuutin pystyssä, ja neiti tykkää ollaa mahallaan ja katsella ympärilleen. Kova on yritys saada myös ylävartalo nousemaan käsien avulla, mutta vielä ei ole onnistunut. Jumppaharjoitukset pidetään kolme kertaa päivässä minuutin ajan. Kyllä ne lihakset vielä vahvistuu!

Tänään aamulla herättiin vähän jälkeen puol 8, makoilin vielä unen pöpperössä sängyssä kunnes tajusin mitä ääntä pinnasängystä kuuluu: NAURUA! Pomppasin sillä sekunnilla sängystä ylös ja menin katsomaan vauvaa. Kyllä, siellä se tuijotti Nasu-pehmolelua ja nauroi ja höpötteli, kädet ja jalat heilui. Kun hän käänsi päänsä ja huomasi mut, nauru alkoi uudestaan. Ihanaa! Voiko söpömpää olla kuin tuo pienen nauru <3

Kerroin aikasemmin, että imetys keskeytyi lisämaidon takia, ja lopulta loppui kokonaan. Maidon tulo lakkasi jo melkein kuukausi sitten, ja olen siitä asti syöttänyt vauvalle Nan1-korvikette, kuten ne Jorvissa hänelle antoivat. Pari viikkoa sitten kuitenkin huomasin, että aina ruokailun yhteydessä kasvojen iholle ja rintakehään tuli näppylöitä ja iho punoitti. Myös kamalat vatsanväänteet/-kivut tulivat ruokailun yhteydessä tai vähän sen jälkeen, ja piti jumpata ja heijata lantiota jotta olo helpottuisi. Päätin kokeilla Tuttelia, ja sehän auttoi! Maha toimii ja iho on taas kunnossa.

Sitten vaipoista! Olen niin iloinen, että näitä myydään meidän lähikaupassa. Alusta asti käytin vauvalle Pampersin New Baby-vaippoja, mutta kun siirryttiin kokoa isompiin, piti vaihtaa Liberoon. Ja nyt jollain varmaan raksuttaa päässä kysymys: "mitä väliä". Pampersin vaipat on mun mielestä mukavanmpaa materiaalia, ja niistä näkee selkeämmin onko vaippa vaihdon tarpeessa keltaisen merkkiviivan ansiosta, joka muuttuu kastuessaan siniseksi. Ei sillä ettenkö muutoin osaisi kokeilla onko vaippa märkä, mutta onhan se kätevää kattoa viivasta onko pakko vaihtaa heti, vai voiko vielä odottaa hetken.

No mutta, siinä tuli aikamoinen info-pläjäys meidän arjen asioista. Tänään mennään neuvolaan 10:30. Katsotaan onko neiti jo ylittänyt 60cm pituuden! Ainakin käytössä on 60-62 koon vaatteet, mutta kyllä vielä menee ainakin 56 koon housut ja osa paidoista. Iso tyttö :')

Supernopea palautuminen?

En koskaan raskauden aikana edes ajatellut koko asiaa. Ja kenellä nyt pyörisi mielessä palautuminen, kun kaikki ajatukset ovat kiinni tulevassa vauvassa. Niinpä en siis stressannut yhtään, miltä mun maha tulee näyttämään, pystynkö istumaan, käymään vessassa ilman apua jne. Niinpä siis kirjoitan tätä tekstiä edelleen häkeltyneenä kokemuksistani. Kukaan tuntemani ihminen ei ole palautunut synnytyksestä yhtä nopeasti kuin minä, joten voisin kai hieman kerskailevasti todeta: olenpas mä onnekas!

Kivut

Heti kun jälkeiset oli syntynyt, vauva oli ollut rinnallani jo jonkun aikaa ja napanuora oli leikattu, nousin istumaan. Sain luvan lähteä suihkuun, ja niinpä mä pomppasin sängystä ylös ja lähdin kipittämään kohti "kylppäriä". Suihkussa ihmettelin vain, että onpas kummallista kun vielä vähän aikaa sitten olin kovissa tuskissani ja nyt ei satu enään mihinkään. Osastolla mä vietin neljä päivää, jonka aikana tunsin imettäessä vihlovia supisuksia. En kuitenkaan tarvinnut niihin särkylääkettä, vaikka hoitajat kyselivät vähän väliä tarvitsenko jotain. Huonekaverit ihmettelivät, miten ihmeessä mä olen noin hyvässä kunnossa ja kivuton. En tiennyt itsekkään, ihmettelin puolestaan sitä, miksi yksi naisista tarvitsi apua vessassa käymiseen...

Jälkivuoto (inhorealismia - varoitan!)

Olisihan se pitänyt arvata, että 9kk ilman kuukautisia kostautuisi vielä. Jälkivuoto on niin runsasta, että tuntuu todellakin siltä, että nyt ne skipatut kuukautiset tulivat kaikki kerralla! Käytin kolme päivää synnytyksen jälkeen "vaippaa" sairaalassa, koska vuoto oli niin runsasta, että välillä tuntui kun verta valuisi yhtä paljon kerralla kuin pissatessa. Onneksi me naiset olemme tottuneet vuodattamaan viikonkin verran verta kuolematta!! Olihan se tietysti noloa vähän väliä käydä pyytämässä uusia lakanoita kun heräsin aamulla sänky veressä. Kotona käytin paksuja yösiteitä pari viikkoa, ja sen jälkeen enään normaalia sidettä. Vuoto kesti yhteensä viisi viikkoa!

Kunto

Synnytyksestä palautuminen on pitkä prosessi. Vaikka tavallaan palauduin supernopeasti, vaati synnytys kuitenkin kropalta niin raskaan suorituksen, että joissakin asioissa huomaan, etten ole täysin palautunut, vieläkään. Juoksin vaunujen kanssa hirveetä vauhtia bussipysäkille, ja kun vihdoin olimme bussissa, huomasin että mun koko kropan valtasi outo ja heikottava tunne. Jalat ja kädet tuntui puurolta, kohtu alkoi supistelemaan ja tuli vähän paha olo. Enään en juokse mihinkään. Annan kehon palautua ajallaan mielummin.

Maha & iho

Raskausarvet tuli jäädäkseen. Ne on tummat ja syvät. Kaikki hoki mulle koko raskausajan, että kyllä ne arvet siitä sitten haalistuu, enkä epäile etteikö haalistuisi. Ovat ne kuitenkin niin syviä ja paksuja, että vaikka väri muuttuisi, tulisi ne näkymään aina. Olenkin naureskellen katsonut itseäni peilistä, ja todennut näyttäväni tiikerin raatelemalta. Viimeisen kahden viikon aikana (rv 40- rv 42) tunsin kuinka mun iho venyi ja sitä kiristi. Tunne oli epämukava, ja tiesin vain että kohta repeää. 

Maha palautu lähes samantien. Olihan se mukavaa katsoa itseään peilistä sairaalassa. Littana maha, joka tuntui niin pieneltä ja olemattomalta. Ja se tunne, kun puin ensimmäistä kertaa omat vaatteet päälle... En unohda sitä ikinä!

Rv 39 - mun maha oli VALTAVA!

Alle viikko synnytyksestä

Tänään!

Arvet tänään, kaunista...

1kk lääkäri ja jälkitarkastus

Me ollaan tällä viikolla molemmat käyty lääkärissä. Tällä kertaa mukavemmissa merkeissä, koska flunssa on aikalailla voitettu! Neidillä oli 1kk lääkäri eilen, ja mulla jälkitarkastus tänään.

"6vk kontrolli. Virkeä, jäntevä vauva. Sydän + keuhkot + korvat OK.
Hienosti kasvanut. Kaulan poimut ärhäkät."

Noin oli lääkäri kirjannut neuvolakorttiin. Kaulanpoimut on tosiaan vähän väliä todella punaiset :/ Viime kuussa hoidin punoitusta kylvetyksellä ja sinkkivoiteella, ja punoitus lähtikin ihan parissa päivässä. Nyt se on tullut taas takaisin, mutta pahempana. Putsaan kyllä ahkerasti vauvan kaulan ja kasvot, mutta jostain kumman syystä multa jää jotenkin huomaamatta pienet pulauttelut tai valunut maito, joka onnistuu aiheuttamaan tuhoa ennen puhdistamista. Taas sinkkivoiteen ahkeraa käyttöä ja kylvetystä. Toivottavasti paranee taas pian!

Neidin painoa tai pituutta ei oltu merkitty neuvolakorttiin (!!), joten tarkaa painoa en muista.

58cm (56,2cm)/n. 4850g (4690g)/38cm ♥

1kk 16pv

Sitten se jälkitarkastus! Jännitti ihan hirveesti mennä sinne (kuten aina ennen gyneä). Luulisi, että raskauden ja synnytyksen jälkeen gynetutkimukset olisivat jo niin tuttua puuhaa, ettei sille jaksaisi vaivata edes ajatusta. Silti mulle iskiä kauhea stressi tuntia ennen, ja ravasin kämpässä edestakaisin ja kävin suihkussa. No, kuten joka kerta mulle käy, käynnin jälkeen huvitti, että eihän se nyt ollutkaan niin kamalaa :D

Mulle laitettiin nyt samlla käynnillä myös se aikaisemmin mainitsemani hormonikierukka, joka nyt siis kestää sen 5 vuotta. Sain myös todistuksen jälkitarkastuksesta, joka pitää lähettää Kelaan, jotta vanhempainraha jatkuu. Ajatella, että nyt se kaikki on ohi. Minun osaltani siis. Raskaus, useat neuvola- ja poliklinikkakäynnit, synnytys, palautuminen ja jälkitarkastus. Tässäkö se nyt oli? Lähes vuoden verran ravasin siellä, ja musta otettiin verinäytteitä, ja virtsakokeita, punnittiin, tarkkailtiin verenpainetta ja kyseltiin mun vointia. Juuri kun siihen tottui, se kaikki loppui. Nyt kysellään enään vain lapsesta, ja mä seison tyhmänä vieressä kun neuvolantäti tai lääkäri tekee mitä sattuu mun lapselle. Joskus terkkareita on kaksi hoitamassa ja ihmettelemässä mun lasta, ja mä seison siellä niiden takana enkä nää yhtään mitä ne tekee. Tekis mieli välillä huitoa siellä, että "hei mäki olen täällä!". Onhan olo tietysti helpottunut, kun ei tarvitse enään olla huolissaan omasta terveydentilasta.

huomioikaa silmäpussit :'D

Flunssan riivaamaa arkea

Me ollaan valvottu nyt kaks yötä. Kaks ikuisuudelta tuntuvaa yötä. Ihmettelin jo maanantai iltana kun tytölle ei maistu kunnolla ruoka, ja mikään muu paikka ei ollut hyvä kuin syli. No, ajattelin vain että olisihan se ihme jos ei välillä olisi vaikeampia päiviä. Yöllä kuitenkin herättyäni jo pari kertaa vauvan itkuun, tajusin, että nyt on joku pielessä. Vein kuitenkin vauvan tiistai aamuna mummille hoitoon, ja lähdin hoitamaan asioita. Mummilla tyttö oli ollut kuitenkin ihan hyvän tuulinen ja nukkunut parin tunnin päiväunet ja ruoka oli maistunut hieman paremmin kuin maanantaina. Seuraava yö menikin sitten tunnin pätkissä, ja jo kolmannen yöheräämisen jälkeen en meinannut enään pysyä hereillä, joten päätin nostaa vauvan pinnasängystä viereeni nukkumaan. Tiesin, etten jaksa enään neljättä kertaa nousta sängystä hakemaan vauvaa syliini. Unen pöpperössä halailin vauvaa aina itkun tullessa, ja oltiin jo molemmat aivan rättiväsyneitä aamuyön pikkutunneilla. Vauva alkoi olla jo itkuinen, ja veltto, joten päätin mitata kuumeen. Vähän lämpöä, ja nenä oli tukossa. Sinnittelin koko aamupäivän kahvin voimalla ja yritin pysyä hereillä. Löysin kuitenkin lopulta itseni itkemästä sohvan nurkasta vauva sylissä. Olin aivan loppu.

Viime yönä nukuttiin hieman paremmin, illalla tehdyn höyryhengityksen ja suolatippojen avulla. Heräsin vain kaksi kertaa syöttämään ja halimaan vauvaa. Sängyn pääty puolen kohottaminen oli auttanut vauvaa nukkumaan, eikä hengittäminen ollut niin vaikeaa. Vaikka tänään aamulla vauva jaksoikin jo seurustella ja jokeltaa, varasin kuitenkin lääkäriajan iltapäivälle. Lääkäri kuunteli keuhkot ja katsoi korvat. Tuomioksi saatiin ONNEKSI vain flunssa. Käski seurata viikonlopun yli vauvan vointia, ja jos tauti ei helpota, soitto terkkarille.

Tänään mun väsymys on onneksi huomattavasti lievempi, ja olen ollut ihan hyvällä tuulella. Ja täytyy kyllä myöntää, että tuli aivan uskomattoman lämmin fiilis, kun neiti aamulla hymyili ja seurusteli. Oli helpottavaa huomata, että olen onnistunut helpottamaan hänen oloaan. Hymy on vauvan kiitos :)

Nyt olen kuitenkin sammaloitunut sohvan nurkkaan uusimman Kaksplus-lehden ja kahvikupin kanssa. Kyllä tämä tästä, päivä kerrallaan. Onneksi flunssa on ohimenevää, ja pian saan taas levättyä ja nauttia vauvan seurasta. <3 

Hölönpölöä ja ensimmäinen mumfie!

Tänään on ollut aivan älyttömän hyvä päivä! Vaikka ottaakin välillä tosi pahasti pannuun tää sisällä kökkiminen, yritän silti löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää. Tänään saatiin lapsen isän kanssa vihdoin sovittua aika lastenvalvojalle. Pientä vääntöähän se aluksi oli, kun vaikea saada sovittua aikaa joka molemmille sopii, mutta nyt sellainen on löytynyt.

Toinen hyvä asia mitä tänään on tapahtunut, jonka huomasin vasta äsken, on elatustuki! Laitoin viime lauantaina netin kautta Kelaan elatustuesta hakemuksen, koska isyyden selvittäminen on vielä kesken. Kävin äsken verkkopankissa ja mun tilille oli ilmestynyt kelasta elatustuki. Siis aivan mahtavaa! Mun olis muutoin täytynyt hakea sossusta toimeentulotukea, koska noi rahat tulee kaikki eri päivinä (asumistuki, äitiyspäiväraha, lapsilisä ja nyt elarit). Mulla on omavastuu vuokrasta 112€, vuokramaksupäivä on joka kuukauden 6. päivä, eikä mulla olisi varaa maksaa sitä kuin vasta 9. päivä kun äitiyspäiväraha tulee. Eli tämä elareiden saaminen näin pikaisesti oli suuri helpotus! Toinen vaihtoehto toimeentulotuen lisäksi olisi ollut maksaa vuokra 3 päivää myöhässä ja maksaa siitä viiden euron karhu. Jotenkin siis tämä onni nyt vaan suosii mua, ihmeen kaupalla!

Sitten: meidän ensimmäinen mumfie aka yhteiskuva! Ja ihmeen kaupalla neiti katsoi suoraan kameraan :D Eli aivan täydellisesti onnistunut kuva. Kuva löytyy myös Instagramista, koska osallistuttiin Kaksplus-lehden kampanjaan hashtageilla #mumfie & #kaksplus. Ensi kuussa osa osallistuneista kuvista löytyy lehdestä. Ja vaikka meidän kuvaa ei sinne valittaisi, oli silti hauska osallistua ja kokeilla miten meidän yhteiskuva onnistuu.

Onneksi tämä ikuisuudelta tuntunut päivä on pian ohi, vauva nukkuu ja mä katon telkkarista todella surkeaa elokuvaa nimeltä Bruno?! Siis aivan järkyttävää sontaa. Taidan itsekkin painua unten maille :)