You tell me that you said, "I lost my way", you tell me that your tears are here to stay.

Tänään sain sitten vihdoin niitä lettuja, sekä silitettyä ja vaihdettua verhot. Tietysti Suskin avustuksella. Mä tein jauhelihakeiton, ja Suski paisto letut. Ensimmäinen lettu meni tietysti pilalle tapansa mukaisesti, ja muistutti enemmän pannukakkua. Taikinassa olisi voinut myös olla enemmän sokeria (me herkkusuut) ^_^

Keitto oli herkullista, vaikka itsesanonkin. Tietysti myös loput, onnistuneet letut olivat maukkaita. Ohjeen mukaan lettuja piti tolla reseptillä tulla n. 15 isoa, mutta me saatiin vain 4... Mikäköhän meni pieleen? No, eihän me mitään kokkeja olla ja letut riittivät oikein hyvin. Kuka nyt söisi 15 lettua.

Koska mä olen niin neuroottinen kaikkien verhojen takana piilevien murhaajien jahtaamisessa, oli onni saada suihkuverho vaihdettua läpinäkyvään. Olohuoneen verho taas vaihdettiin läpinäkyvästä, paksuun pellava verhoon, jotta naapurit eivät pääse kyyläämään sisälle. Se onkin tuossa pari viikkoa häirinnyt, kun itse ei näe ulos ollenkaan mutta ulkoota näki sisälle aivan kuin verhoa ei olisikaan. Ties mitä hörhöjä munki ikkunan takana käyny... Varmaan sama joka pöllii tuhkakupistani stumppeja. Freaky!

erittäin tyylikäs kalaverho.

Eihän tämä asunto näytä sisustukseltaan yhtään munlaiselta, mutta kenenpä ensimmäinen asunto näyttäisi? Niin, ja tietysti rahaa pitäisi olla reilusti sisustamiseen. Vauvalle on jo sänky, ja siihen olen tyytyväinen. Niin ja omaan sänkyyni, jota kaikki aina kauhistelevat/kehuvat suureksi. Onhan mun sänky suht iso yhdelle henkilölle, tai, miten sen nyt ottaa. Tämän mahan kanssa ei käännetä kylkeä paikoillaan joten on ehkä ihan hyvä että tällä valaalla on tilaa vyöryä puolelta toiselle ilman että saa pelätä putoavansa kylmälle lattialle kesken unien,

Juuri tänään mietin, että onpas mun maha tosiaan kasvanut nopeasti. Enkä mä ole edes ehtinyt tajuta missä vaiheessa! Näen mun mahan joka päivä, joka tietysti haittaa suuresti mun arvostelukykyä. Kaverit aina kummastelee, että "onpas susta tullut valtava", mutta mä vaan tyhmänä katon alaspäin ja mietin että, tällänenhän tämä on ollut jo pidemmän aikaa. Vaan kun ei ole, siispä pieni kuvakollaasi mahasta:

Ohhoh, no on se tosiaan tainnut kasvaa kokoa jo jonkin verran. Ensimmäinen kuva lienee viikolta 19 ja viimeinen viikolta 30. Kyllä se tosta vielä kasvaa, tai nythän se vissiin vasta alkaa kunnolla kasvaa. Tai nopeasti, tai miten se nyt pitääkään sanoa. Tähän mahaan tottuu, ja mietin nyt jo, miten outoa se tulee varmaan olemaan synnytyksen jälkeen palata normaaliin kokoon! Sitten taas murehditaan jenkkakahvoista, ja siitä mitä muut ajattelee mun vartalosta. Nyt sitä ei jaksa edes välittää, koska harvemmin kukaan vauvamahaa haukkuu (paitsi odottavat äidit itse).

Mutta se siitä, en nyt jauha enempää mahastani, vaikka siitä kyllä riittäisi puheenaihetta vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Onhan se aina yhtä ihmeellinen asia, että noin "pienessä" tilassa kasvaa ihminen. :) Lopetan itseasiassa kirjoittamisen tältä illalta kokonaan, joten adiòs !

Let me be the one to light a fire inside those eyes

Tänään nyt sitten sain raahattua itseni vasta Salkkareiden jälkeen kaupoille, ja samalla kävin kahvilla kaverin baarissa. Heräsin tänään aamulla niin kummalliseen makuun suussani kuin lettutaikina! Siis ei todellakaan tehnyt mieli lettuja, vaan sitä taikinaa. No, niinpä ostin kananmunia kaupasta, jotta saan paistettua lettuja. Ehkä maistan myös hieman taikinaa... Eikai sitä koskaan ole liian vanha syömään taikinaakin? o.O

En saanut eilen aikaiseksi imuroitua, en vaihdettua suihkuverhoa enkä myöskään silitettyä olohuoneen uutta verhoa. Mikäköhän mua vaivaa? Mua ärsyttää epäsiisteys, ja noi purkamattomat tavarat jotka on valloittanut yhden nurkan olohuoneestani, mutta silti ne vain ovat siinä. No, huomenna ihana Suski tulee kylään niin se antaa jo syyn tehdä asioille jotain, jotta kotini näyttäisi siedettävältä. Tänään olen kuitenkin tiskannut, pessyt uunin ja kylpyhuoneen, joten olen ansainnut loppuillan vapaata :)

I'm friends with the monster that's under my bed, get along with the voices inside of my head.

Huh, paljon on taas ehtinyt tapahtua. Nimittäin olen muuttanut omaan asuntoon! Tuntuu hassulta asua yksin, eikä tämä todellakaan ollut sitä mitä luulin tämän olevan. Tietysti se etu on, että saa sisustaa kodin juuri sellaiseksi kuin itse haluaa, ja tietysti oma rauha. Jotenkin vain tätä omaa rauhaa on ehkä vähän liikaakin. Kyllä mä kaipaan kuitenkin välillä vähän sählinkiä ympärilleni, olenhan suurperheessä kasvanut.

Tavarat etsivät vielä omia paikkojaan, ja vielä en ole edes saanut purettua kaikkia tavaroita. En ole keksinyt niille vielä paikkaa. Niin ja vielä pitäisi opetella muistamaan, missä kaapissa mitäkin on. Olen nyt asunut tässä asunnossa kaksi viikkoa, ja edelleen kahvia keittäessäni avaan väärän kaapin oven joka kerta. Koko elämäni ajan, kuivaruokakaappi on ollut kahvinkeittimen yläpuolella, mutta eipäs ole enään. Koskakohan mä opin kääntymään 90 astetta vasemmalle keittäessäni kahvia? :D

Huomenna olis kuitenkin jälleen perhevalmennus, jonne tällä kertaa joudun menemään yksin. Vaikka muuten olen sosiaalinen ja avoin ihminen, mua jännittää aina mennä yksin tuntemattomien ihmisten kanssa pieneen tilaan. Onhan siellä tietty mukavat sohvat, kahvitarjoilut ja tunnelma on yritetty luoda mahdollisimman rennoksi eikä ketään tuomita ajatuksineen, pelkoineen tai kysymyksineen. "Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan", sanoi Kättäriltä viime kerralla mukaan tullut kätilö heti alkajaiseksi. Tietysti pitäisi uskaltaa avata suu ja kysyä, jos on jotain kysyttävää, mutta vielä en ole päässyt mukavuustasolleni siinä ryhmässä. Ehkä huomenna jo helpottaa, kun kuitenkin saman porukan kanssa ollaan joka kerta. Huomenna on myös kurssin viimeinen kerta, luvassa on kakkua! :) 

Yritän nyt mahdollisimman paljon päivitellä blogiin mun kuulumisia yms kiinnostavaa mitä mun elämässä nyt tapahtuu, en vain halua tästä sellasta samanlaista mammablogia, joita netistä löytyy jo tuhansia, ehkä kymmeniätuhansia. Ketä oikeesti kiinnostaa kuulla mun närästyksestä, ummetuksesta tai muista vaivoista. Tai siitä miten olen muuttunut seitemän kuukauden aikana nuoresta naisesta muumimammaksi joka yrittää pelastaa koko maailman, ja itkee auton alle jääneiden supikoirien takia? Muutenkin, turha toisten kokemuksia on lukea tietoa pantaten, jokaisen odotusaika on omanlainen.

Nyt taidan kuitenkin käydä suihkussa, katsoa jonkun elokuvan ja pistää pään tyynyyn. Nämä mun viikonloput kun eivät ole enään millään tavalla arjesta poikkeavia.

All this time I was finding myself and I didn't know I was lost.

Ahh, ihanaa. Kerranki asiat alkaa järjestyä ja selkeentyä, pitkän odotuksen jälkeen. Nyt voi taas hyvästä syystä hymyillä elämälle, ja suunnitella tulevaisuutta. Olen niin pitkään elänyt vain tässä hetkessä, joka on auttanut pitämään pään kylmänä, että tuntuu vapauttavalta kerrankin haaveilla tulevasta. Vaikka syksy alkaakin tuhota luontoa, ja kylmät yöt jättävät jälkensä aamuauringon sulatettavaksi, sain vihdoin jalat tiukasti maahan. Nyt vaan täysillä kohti tulevaa, hymy huulilla ja ajatukset selkeenä. :)

Don't try to make me stay or ask if I'm okay

Huomenta kaikille, tai no päivää :) Nyt täytyy myöntää, että harmittaa herätä taas aamuun, joka on aurinkoinen ja lämmin. Nimittäin hain toissa päivänä postista H&M:n paketin, jonka mukana tuli tilaamani syystakki. En millään malttaisi odottaa, että pääsen sitä käyttämään ! Miksi juuri nyt, kun se takki vihdoin tuli, kelit lämpenivät ? Koko viime viikon käytin vanhaa nahkatakkiani, joka ei edes mene mulle enää kiinni, ja ajattelin vain mielessäni uutta syystakkia. Missä on mun syksy, se jota olen kaivannut jo muutaman viikon... Tuntuu hullulta katsoa lehtien muuttuvan keltaiseksi, ja putoilevan puista, kun aurinko paistaa päivät pitkät ja mittari näyttää +20. Edes sade päivinä ei ilma viilene, sitten on vain kuumankosteaa. :(

Joka tapauksessa, mä olen kyllästynyt istumaan viikonloput himassa muiden bilettäessä, joten tänään ehdotin Tuulille heti aamusta, että tehdään jotain yhdessä. Mitään erityistä ei tietenkään ole ohjelmassa, kuhan hengaillaan ja kahvitellaan. On se parempi kuin istua yksin himassa. Etenkin nyt on löytynyt syy istua neljän seinän sisällä ulkoilun sijaan, nimittäin... Breaking Bad ! Tuossa toissa viikonloppuna isoveljeni oli käymässä täällä kahvilla. Tehdessään lähtöä hän mainitsi tuon kyseisen sarjan, jota aikoo kotiin päästyään katsoa taas yhden jakson. Kysyin ihmeissäni, mikä se on. Nimi oli kyllä tuttu, mutta mitään tietoa sarjan aiheesta tai muusta ei ollut. Sain lyhyehkön tiivistelmän: "Kemianopettaja sairastuu syöpään ja hän alkaa valmistaa metaa saadakseen rahaa perheelleen perinnöksi". Se riitti mulle ja olin myyty. Katsoin sitten ensimmäistä tuotantokautta heti seuraavana päivänä, ja jäin koukkuun. Elikkä suosittelen, jos olet valmis linnottautumaan sisälle sohvan nurkkaan ;) HUOM! Aiheuttaa vakavaa riippuvuutta.

Hyvä ruoka, parempi mieli

uus paita !

Näin syksyn alkaessa alkaa taas maistumaan tulisemmat ruoat, jotka lämmittävät kehoa verenkierron nopeutuessa. Niinpä olen siis kaupassa pysähtynyt jo useampaan otteeseen TexMex-hyllyn kohdalle. Erityisesti perus jauheliha- ja kanakastike on saanut uutta piristystä salsakastikkeella ja valkosipulilla. Ja se sopii myös burriton sisälle tuoreiden kasvisten kanssa. :)

kännykän hyvä laatu.

Ja koska joka tapauksessa olen aina rakastanut syksyä, kaikista neljästä vuodenajasta eniten, olen myös piristänyt vaatekaappia parilla uudella t-paidalla ja tunikalla. Nyt hankinnassa on uusi välikausitakki ! Olen himoinnut taas vaihteeksi maihinnousutakista, joka mun mielestä ei ole haihtunut trendi - edelleenkään. Tiedän, että kuvia varmasti mun ostoksista kaipailette, mutta mä en mahda sille mitään, että mun luonne ei hyväksy "päivän asu"-kuvia. Etenkään, kun mä inhoan shoppailua, ja ostan uusia vaatteita vain kun niille on tarvetta. En myöskään ole kuvauksellinen ihminen, enkä osaa poseerata kameran edessä jos joku muu ottaa kuvan (kuten koko vartalo kuvaan tarvitsisi). 

Tänään olinkin sitten pitkästä aikaa näkemässä Joitsua, joka oli lupautunut viikonlopuksi lapsenvahdiksi. Sehän sopi mulle mainiosti, sillä suurin osa kavereista on tänään bilettämässä. Pizzaa, pleikkaria ja leffa - siitä on mun perjantai tehty. Nyt kuitenkin silmäluomet painaa tonnin, eikä ajatus enään tahdo kulkea (sänky näyttää erittäin houkuttelevalta), joten tuutilullaa ja hellät tunteet. Huomenna kahville siskon kanssa :)

Ps. Huomioikaa uus hiustyyli ;)

Hello August!

Täällä taas pitkästä aikaa ! Mennyt todella nopeasti tää kesä, ja nyt Facebook on täynnä valituksia arjesta ja sen tylsyydestä. Ymmärrän tosin täysin, ettei koulun penkille palaaminen ole mukavaa kun hellepäiviä on vielä jäljellä. Tänäänkin ollut aamusta asti +23 ja aurinko on paistanut täydeltä taivaalta. Täytyy kyllä silti myöntää, että olen itse alkanut kaipaamaan koulua ja sitä "harmaata arkea". Olen siis miettinyt, että kävisin opinto-ohjaajan puheilla selvittelemässä millaisia opintosuunnitelmia aikuisopistolla olisi tarjolla. Niin, ja en tietenkään palaisi ravintola-alalle, vaan takaisin merkonomiksi. Aloin miettimään kaikkea sitä työtä, minkä tein peruskoulussa todistukseni eteen. Sehän menee hukkaan käytännön hommissa, eikä puoliakaan käymistäni oppiaineista tarvitse ravintolassa. Voisin siis paremmin hyödyntää taitojani taloushallinnon parissa.

Autokoulua olen myös ajatellut jatkaa, parin viikon päästä alkavalla kurssilla. Onhan sekin tietynlaista opiskelua, niin saa vähän esimakua niistä oppitunneista :D Mutta ennen kun palaan arjen ympyröihin, käyn huomenna viettämässä ystäväni lapsen ensimmäistä syntymäpäivää. Luvassa on toiveideni mukaan laktoositonta täytekakkua, NAM ♥

Taukopaikka.

Moikka rakkaat lukijat ! Anteeks aivan hirveästi etten ole kirjoittanut pitkään, pitkään aikaan mitään. Valitettavasti mulla on nyt elämässä tapahtunut nyt tällä aikavälillä niin paljon sellaisia asioita, joita en vielä tahdo jakaa muiden kanssa, niin ei ole oikein löytynyt mitään muuta kirjoitettavaa. Toisaalta, muut kirjoitelmat saattaisivat antaa liikaa esimakua siitä mitä käsittelen päässäni tällä hetkellä, joten se pilaisi myös sen suuren yllätyksen koko asiasta. NOT GOOD !

No mutta, voinhan mä sentään jotain pientä kertoa. Kesä on alkanut melko myrskyisästi, ja on vaatinut melko paljon hermoja multa. Nyt kuitenkin tilanne on alkanut taantumaan, kaivautuessani sohvan nurkkaan ja jättämään tuon draaman yms idioottimaisen käytöksen muille. Se elämä ei vain ole minua varten.

Juhannuksena olin kaverin mökillä Saimaalla. Söimme hyvää ruokaa, ja nautimme lämpimistä päivistä. Kävimme myös välillä veneilemässä (lopputuloksena riita vauhdista), ja saunoimme. Iltaisin oli mukava istua nuotin äärellä ja katsoa kun muut grillasivat vaahtokarkkeja :)

Eli sellaista. Jätän nyt siis blogin hetkeksi tauolle, ja palaan kirjoittelemaan tänne taas alkusyksystä. 

May 26th

Kai se olis aika taas päivitellä kuulumisia ja tapahtumia myös tännekkin. Vaikka tosin tässä ei ole ihmeellisempiä asioita tapahtunut kamalan flunssan ansiosta, joka on ensimmäistä kertaa elämässäni pitänyt mut oikeasti kodin vankina. En tiedä onko tämä hyvä asia, että sairastan nyt ennen kuin kesäkuu alkaa (eli kesäloma suurimmalla osalla) ja pitäisi reissuun lähteä. No, taitaahan tämä kai olla positiivinen puoli tämänkin kuun lopussa. Eipähän tarvitse kuluttaa energiaa turhaan, niin on kesäkuussa sitten täysin latautunut. Nimenomaan, lomaa lomasta. ;)

Kesäkuun suunnitelmiin kuuluu siis lähteä Tuulin kanssa Himoksen juhannusfestareille. The Voicen järjestämä tapahtuma 20.-22.6 siellä Jämsässä. En edes itseasiassa ole täysin varma missä kohtaa Suomea tuo tarkalleen sijaitsee, mutta matkaan kuitenkin kuulemma menee pari hassua tuntia. Tämähän on siis ensimmäinen kerta kun mä lähden kaverin kanssa reissuun, jonnekkin noin kauas täältä kotiseudulta, joten mun täytyy vaan luottaa Tuulin opastukseen koska hän on tuolla viettänyt jo aiemmin juhannusta. Ensin olin epävarma tuonne menosta, mutta kyllähän mä toki innostuin kun näin siellä pääesiintyjänä olevan Scooter !

No mutta, kesä on mukavasti alkanut ja lämmöstä on nautittu. Mukavaa kun voi vihdoin mennä ulos kevyemmässä varustuksessa ja ihmisetkin ovat paljon iloisemmalla tuulella. Toki tapansa mukaisesti Helsingin keskusta täyttyy kesäaikana ihmisistä, ja kadut ja puistot ovat täynnä. Hieman ärsytystä aiheutuu kun lyhyenä katoan ihmismassaan, eikä kukaan huomaa mua vaan kävelee törkeästi päin. Käsilaukusta on tullut pidettyä visusti kiinni, koska olen jostain kumman syystä alkanut pelkäämään taskuvarkaita. Vaikka tälläinen toiminta ei Suomessa ole niinkään ongelma, mutta eihän noista turisteista ja romanikerjäläisistä voi olla varma. Ne kun on aloittanut uudenlaisen taktiikan saada rahaa itselleen: tulevat soittamaan mitä lie soitintaan eteesi ja lopettavat vasta kun saavat tupakkaa tai rahaa. Todella raivostuttavaa toimintaa, mutta ilmeisesti tämä ei ole Suomen laissa kiellettyä(?!). 

Eilen olin ensimmäistä kertaa viikkoon ulkona, ja flunssa paheni. Kivulias yskä on nyt valloittanut minut, ja pitää taas huolen siitä että pysyn sisällä kunnes paranen kunnolla. On se kumma kun ei tahdo millään helpottaa, vaikka biologian tunnilla koulussa opetettiin flunssan kestävän vähintään 10 päivää, hoidit sitä tai et. No, kohta on tuo aika vietetty flunssan kourissa ja vieläkään ei helpotusta näy. Ehkä oli virhe käydä ulkona. 

Sain eilen myös toisen syyn pysyä sisällä, sillä onnistuin potkaisemaan pikkuvarpaani niin kovaa rahin kulmaan että kipu oli tuskallinen. Kyyneleet valahti silmistä saman tien ja kirosin kuin mikäkin rantajätkä. Kuitenkaan kipu ei helpottanut tuntien tuskan jälkeen, ja päädyin siihen tulokseen että olen onnistunut aiheuttamaan siihen jonkinlaisen murtuman. Varvas muuttui siniseksi ja turposi kolminkertaiseksi. Kävelin loppuillasta linkuttaen ilman toista kenkää. Vieläkin sattuu aivan kamalasti, mutta ei auta muu kuin kestää. Eihän tuohon mitään kipsiä tai sidettä voi laittaa.

Näissä merkeissä nyt mennään, ehkä jotain uutta suunnitelmaa ilmenee ajanmyötä. Tiistaina menen Tuulin muuttoavuksi (katsomaan kun muut kantavat tavaroita) ja sitten juhlistetaan myös hänen valmistujaisia boolin merkeissä. Kesä kun tulee, ja grilliruoat yleistyy taitaa olla niin että tulee syötyä oikein olan takaa herkkuja. Eniten kaipaan grillissä paistettua herkkusientä jonka ympärillä on pekonia ja sisällä valkosipulitahnaa. Sitä siis odotellessa. :) 

You were a thief, you stole my heart

Noniin, eiköhän olis taas pitkän tauon jälkeen aika kirjoitella tännekkin mun kuulumiset... Nyt on ollut viime aikoina niin paljon kaikenlaista tekemistä, ettei ole ollut aikaa istua koneen ääressä eikä oikeastaan olla himassa ollenkaan.

Mä olen kuluneet pari viikkoa nauttinut näistä kevään lämpimistä päivistä ja palvonut aurinkoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kyllä sitä taas sai huomata miten paljon olen kaivannut lämpöä, aurinkoa ja puistossa istumista. Niin ja tietysti kaikkia ihania kesävaatteita, mekkoja ja avokkaita. Taas voi pukeutua tyyllikkäästi, eikä tarvitse aina näyttää Michelin-ukolta. Tulkoon kesä :) !

Haha, tänään tapahtuikin sitten hieman huvittavampi juttu. Olin tossa keittiön ikkunalla polttamassa tupakkaa kaikessa rauhassa kunnes ampiainen päätti lentää mua kohti ja tulla sisälle. Minä sitten täydessä hädässä juoksin vessaan ja laitoin ovenkin lukkoon (ihan kuin se sen osaisi avata). Siellä mä sitten istuin puolisen tuntia, kunnes uskaltauduin avata oven ja hiipiä varovaisesti olohuoneeseen katsomaan näkyykö ampiaista missään. Minun onnekseni se oli lentänyt jo pihalle ja juoksinkin siinä samassa laittamaan ikkunan äkkiä kiinni. Nyt se on käynyt vähän väliä tuossa ikkunalla kokeilemassa, jos pääsisi sisälle. Tuntuu vain niin huvittavalta juosta ampiaista karkuun vessaan ajattelematta, että pitäähän mun jossain vaiheessa tulla ulos. Pitää nyt taas muistella miten pitikään toimia silloin kun ampiainen tulee sisälle asuntoon... Hyvä minä !

Olen vihdoinkin viettänyt ensimmäisen kerran vappua ! Mutta se oli tylsä ja kylmä. Istuttiin Tuulin kanssa ensin Narinkkatorilla ja sen jälkeen siirryimme vähäksi aikaa Musiikkitalolle, kunnes olimme niin jäässä että päätimme lähteä Tuulin luokse jo ennen yhtätoista. Menimmekin melkein heti sinne päästyämme nukkumaan. Sain siis todeta, että en ole jäänyt mistään paitsi kun en ole aikaisempina vuosina välittänyt vappua viettää.

Vappupäivä oli meidän onneksemme lämmin, joten ajattelimme kokeilla vapunviettoa sitten uudestaan. No, sehän ilta menikin sitten oikein mukavasti ja meidän yksi toinenkin kaveri liittyi illemmalla seuraamme. Sellainen vapun pitäisi aina olla: mukavaa seuraa, lämmin ilma, aurinko paistaa ja hyvää musiikkia.

Nyt on taas paras aika vuodesta, eli jääkiekon mm-kisat ! Mikä parasta: Suomella menee hyvin :) Olen saanut huutaa kurkkuni kipeäksi nyt jokaisessa pelissä, joten jännityksellä odotan tämän illan ottelua. Niin ja olenhan minä tietysti nyt rakastunut Raantaan ja Kontiolaan. Aivan mahtavia pelaajia molemmat. Niissä on sitä Leijonaa kerrakseen. Jälleen saamme olla ylpeitä kansalaisuudestamme ;)

Mutta nyt jatkan Vamppyyripäiväkirjojen 3. tuottarin katsomista, ja ehkä illemmalla menen nauttimaan ulkoilmasta. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille !

Mitä huulipunasi sävy kertoo sinusta?

Nyt on Yves Rocherilla huulipunakilpailu, jonka palkintona voi voittaa 90€ lahjakortin Yves Rocherille. Osallistu nyt sinäkin, niin saatat voittaa :)

KILPAILUUN PÄÄSET TÄSTÄ: Huulipunakilpailu

Täältä voit tilata oman Grand Rouge huulipunasi: Grand Rouge-huulipuna

Onnea kilpailuun :) !

Aika on lentänyt siivillä

Moikka ja hyvää huomenta kaikille :) Mä olen tässä alkanut sisäistämään sen, että mun synttärit on jo sunnuntaina. En ole niistä yhtä innoissani kuin aikaisemmista synttäreistäni olin. Ei ole enään mitään mitä tulevalta iältä odottaa. Nyt tuntuu myös siltä, että aika kuluu niin nopeasti etten ehdi edes nauttimaan vuoden jokaisesta päivästä. Muistan kun odotin täysi-ikäisyyttä innolla, ja päivät tuntuivat matelevan. Kun se päivä sitten vihdoin tuli, synttärikorteissa luki "onnea täysi-ikäiselle", se ei ollutkaan niin mahtavaa kun luulin sen olevan. Se ei tuonutkaan vapauksia, vaan enemmän vastuuta ja velvollisuuksia. Tavallaan on ikävä sitä aikaa, kuin joissakin asioissa mua kohdeltiin kuin lasta. Se helpotti elämää, eikä tarvinnut ajatella niin paljon. Joku muu ajatteli aina mun puolesta, osan asioista.

Ei tämä vanheneminen olekkaan niin kivaa, niinkuin sitä lapsena luuli. Aina kun vanhemmat kielsivät menemästä ulos, tai käskivät nukkumaan ajoissa, tai edes mainitsi sanan "aikuiset saavat tehdä mitä haluavat", sitä toivoi niin paljon kasvavansa pian isoksi. Se oli kaikki huijausta mitä mielikuvitus loi mieleeni. Ei se aikuisuus ollutkaan niin mahtavaa, että saa mennä ulos milloin haluaa ja nukkumaankaan kukaan ei enään pakota. En pidä komentelusta, mutta nyt on pakko myöntää, että välillä kaipaan sitä.

Olen myön viimeaikoina kaivannut takaisin laitokseen. Etenkin sitä mun huonetta ! Se oli ihana. Mulla oli oikeasti sellainen paikka, joka oli vain mua varten, minne pääsin pakoon kaikkea. Sain olla aivan yksin ajatusteni kanssa, ilman että kukaan häiritsi. Tietysti myös ruoka siellä oli oikein hyvää, ja mun mielestä oli ihanaa syödä aina kaikkien kanssa samaan aikaan jakaen kuulumisia. Ei sellaista enään tapahdu. Nyt kun ei ole enään pakko syödä samaan aikaan muiden kanssa, sitä ei todellakaan tule tehtyä. Sitä syö kun on nälkä, samalla katsoen telkkaria tai datatessa.

Vaikka usein huusinkin laitoksen työntekijöille, etteivät he ymmärrä mitään mistään eivätkä he myöskään ole mun vanhempia, se auttoi. Mun mielestä oli ihana päästä sanomaan jollekkin, ettei se ymmärrä mua. Niin mä lopetin asioista murehtimisen. Eihän kukaan voinut auttaa mua, koska he eivät ymmärtäneen. Lastenkodissa opin myös arvostamaan vanhempiani paljon enemmän kuin aikaisemmin. Sen ensimmäisen kerran sinne muuttoni jälkeen, kun pahan olon tullessa kaipasin äitiäni enemmän kuin mitään muuta, ymmärsin mitä olin menettänyt omilla tempauksillani. Kaduin niitä sanoja mitä suutuspäissäni hänelle olin sanonut, miten törkeästi olin häntä kohdellut ja saanut hänet voimaan pahoin. Onneksi nyt tiedän, ettei äitiä voi korvata mikään. Enkä enään pura häneen kiukkuani, jonka joku muu on aiheuttanut. Eihän se ole hänen vikansa, ja sillä pahennan vain hänenkin oloaan. Miksi haluaisin pahaa äidilleni, joka kaikkien mun temppujen jälkeen on antanut mulle anteeksi ja on yhä mun tukena, aina auttamassa parhaansa mukaan vaikkei hänen tarvitsisikaan enään ?

Aamu

olen edukseni aamuisin.

Huomenta kaikille tasapuolisesti. Oli oikein mukava herätä tähän synkkään aamuun työmiesten metelöinnin johdosta (kattoremontti). Niin tietysti myös todeta että maito on loppunut. Aamuista paras. No, mä yritän nyt keksiä jonkun tavan piristyä, kirjoitan Joshuan kirjeen loppuun ja mietin mitä tekisin tänään vai teenkö mitään, tänäänkään.

Liian laiska kirjoittamaan

Mulla ei tosiaankaan ole ollut minkäänlaista innostusta kirjoittaa tänne. Enkä oikeastaan ole tiennyt mitä kirjoittaisin. Ei mun elämässä tapahdu niin paljon, jotta voisin esimerkiksi joka päivä tehdä postauksen ja kertoa siitä miten mahtava päivä mulla on ollut !

No, nyt on kyl ollu aika mahtava viime viikko, heh ! Menin tosiaan keskiviikkona Tuulille ja tulin sieltä sitten toissapäivänä kotiin. Rankkaa oli ! No ei vaan. Oli meil ihan hauskaaki välillä. No joo, viime viikon aikana kun olin Tuulilla, tapahtui näin:

- Alkoholin suurkulutusta
- Epäterveellistä ruokaa (nuudeleita, pizzaa, kiinalaista...)

- Naurettavien videoiden kuvaamista (meistä ne oli hauskoja)

- Matti Nykäsen keikka @El Armadillo

- Tapasimme kaksi Amerikkalaista miestä

- Kävimme katsomassa Milliklubin menon (mielenkiintoinen !)

asukuva !!

- Nukuimme paljon
- Tuhosin hiuksiani värinpoistoilla

Tää kuullostaa siltä kuin meillä ei olisi elämää, mutta uskokaa tai älkää, kyllä meillä oikeasti on ! Ainiin, sain myös uuden lempinimen: GARFIELD (aka karvinen). Johtunee tietty tästä komeasta harjaksestani, joka on nyt väliaikaisesti samaa sävyä sen kanssa. No, kannan tätä ylpeänä.

No mutta eihän mulla tässä kummempia kai sitten ole.
Ensi viikonloppuna on mun 19v syndet (jee jee).

Päivän piristys !

Mulle oli taas tullut postissa kirje, jota odotin "ikuisuuden" ! Ja taas varustettuna aivan mielettömän upeilla korteilla ja piirrustuksilla. Joukossa oli myös synttärikortti, koska Josh ei ollut varma siitä, kuinka kauan kirjeellä kestää tulla tänne.

Ah, noi on niin hienoja. Ja tekstiä oli 12 sivua, joten luettavaa riitti. Vähän kyllä tulee sellainen tunne, että pakko alkaa itsekkin panostamaan VÄHÄN enemmän kirjeisiin ja yrittää edes piirtää jonkinlainen kuva. Hän voi sitten nauraa sille piirrustukselleni, mutta ainakin yritin.

Olin tossa pari päivää kaverillani Jessellä Saunalahdessa, ja tänään sitten tulin kotiin (onneksi tulin koska kirje). Tälle illalle olis vielä jonkin näköistä tapahtumaa suunnitteilla, mutta katsotaan mihin ilta vie. Nyt ei oo ollut pahemmin kirjoitettavaa, anteeksi siitä, mutta eiköhän sitä kirjoitettavaa vielä löydy. Pitäkää mieli virkeenä :)

PS. Terassikausi avattu, pari tuntia istuskeltu parvekkeella nauttien auringosta ! Kesä tulee ♥