Suunnitelmat menevät aina pilalle

Oottekin osa varmaan ihmetellyt, että mitä mä teen kaikki päivät, käynkö töissä tai opiskelenko mä. Nyt annan teille pienen väli-infon mun tän hetkisestä elämäntilanteesta. Elikkä mä en käy tällä hetkellä missään duunissa, enkä myöskään opiskele. Mulla oli 2012 helmikuussa selvä suunnitelma, kuinka päästyäni Omniaan opiskelemaan, hankin oman asunnon ja minusta tulee tarjoilija. Ihan hyvä suunnitelma, eikö ? No, olishan se ollut ellei se olisi mennyt pilalle. En saanut asuntoa, joten jouduin lopettamaan koulun parin kuukauden jälkeen. Opiskelusta ei tullut yhtään mitään kun yövyin milloin kelläkin kaverilla ja elämä oli muutenkin todella hukassa. Jouduin siis heittämää hyvästit koululle ja suunnitelmilleni. Ehkä nyt ei ollut sen aika.

Parisuhteet mulla nyt on ihan tuhoontuomittuja ollut jo pitkän aikaan, eikä oikein ole tahtonut löytyä sellaista ihmistä kenen kanssa hommat toimis ilman ongelmia. Milloin on ollut väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, pettämistä ja valehtelua. Joten nyt oon kyllä jättäny noi parisuhde asiat joillekki aivan muille, koska mua varten niitä ei ole ilmeisesti vain luotu. Vaikka mun idiootti sydän (joka ei varmasti oo ihan kunnos ku se on nii hakattu ja naarmuilla) käskis mun tehä vaikka midä, pidän nyt tällä kertaa pääni. Mulla ei ole aikaa miettiä parisuhdetta, tai miehiä ylipäätänsä. EI KIINNOSTA :)

En ole laiska, enkä aikaansaamaton, mutta mulla ei ole nyt aikomusta hakea mihinkään kouluun eikä myöskään työnhakukaan tahdo sujua tuon rikosrekisterini takia. Samantien kun saan vakituisen asunnon, haen takaisin opiskelemaan tarjoilijaksi. Minähän en haaveistani tuosta vain luovu ! Mä olen nyt ollut 8kk asunnoton. Ei oikein elämä hymyile, ei. Mun kaikki omaisuus on jätesäkeissä ja muissa pussukoissa, eikä missään tunnu kodilta. Aivan sama missä olen, koti-ikävä iskee aina välillä eikä sitä saa pois millään. Olen ollut nyt muutaman kuukauden taas äidin luona Ahvenanmaalla, mutta koska siellä viime kesänä alkanut draama ei ole saanut päätöstä vielä tähänkään päivään mennessä, halusin sieltä pois. Enkä halua sinne takaisin, niin kauan kuin ainoa vaihtoehto siellä on lukittautua kotiin, jotta säästyn siltä kaikelta ikävältä.

Mulla on siis kirjekaveri Texasista. Kuten olen siitä kirjekaveri hommasta joskus tehnytkin postauksen, että mistä sellaisen löytää ja miten se tapahtuu. Ennen en edes välittänyt siitä onko postia tullut vai ei, tai kiirehtinyt sitä hakemaan kun postilaatikko kolahti, mutta nyt juoksen sinne aina pää kolmantena jalkana katsomaan onko Joshuan kirje tullut. Meillä kun tuo välimatka on noin valtava, niin kirjeellä menee noin kolme viikkoa saapua määrän päähän. Kuitenkin hyvää kannattaa aina odottaa, eikö ? ;)

No ei kai mulla muuta kauheen tärkeetä infoa tässä tällä erää ole... laihdutus jatkuu samaan tahtiin, vyötäröltä lähtenyt jo 6cm ja viikossa yksi pysyvä kilo. Mieliala on iloinen ja odottavainen, koska aurinko on nyt paistanut joka päivä, ja lämpötilat ovat pysyneet plussan puolella kaikki päivät. Tänä keväänä tosin olen aika vakuuttunut siitä, että rämmit syntymäpäivilläni lumihangessa enkä tuttuun tapaan istu puistonpenkillä, heh. 

Mukavaa keskiviikkoa, pikku-lauantaita, karkkipäivää tai miksi ikinä sitä teidän tämänhetkisessä elämäntilanteessa pystyttekin kutsua ! ❤

Finally April

Taas olemme tässä ihanassa kuukaudessa johon sisältyy mm. aprillipäivä, mun syndet ja vappu ! Mittari näyttää meillä +6 ja aurinko paistaa, joten keväinen tunnelmakin löytyy sopivasti. Harmi vaan, etten itse pääse tänään nauttimaan tuosta kelistä, sillä olen kipeenä ja mulla on silmätulehdus :(

Teittekö kenellekkään aprillipilaa ? Mulla ei tällä kertaa jaksanu pahan olon ja päänsäryn takia aivot toimia, että olisin onnistunut keksimään kenellekkään pilaa. Olen kyllä jokaisena aikaisempana vuonna onnistunut juksaamaan jotakuta oikein toden teolla, olen ollut menossa maahanmuuttajan kanssa naimisiin oleskeluluvantakia, olen mukamas karannut lastenkotoa yms. No, nyt mulla on ainakin hyvin aikaa keksiä ensi vuodelle joku pila :)

Tänään jatkankin sitten GG:n 5. tuottaria ja löhöilen tossa sohvalla. Nauttikaa keväästä :)

Karkkipäivä ♥

Noni, tuli sitten tänään leikattua 10cm hiuksista pituutta ku oli latvat päässy vähän huonoon kuntoon (kuten aina talvella). Ja onpahan pienempi vaiva vaalentaa nää ku ei oo niin paljon hiuksia värjättävänä :) Istuskelen nyt tässä himassa ja odottelen Tuulia. Illalla olis sit tarkotus lähteä käymään liikenteessä ja ihmettelemässä Amarillon menoa ! Mulla on nyt jo pakokauhu koko paikkaa kohtaan, mutta välillä täytyy tehdä uhrauksia ystävien takia...

Noin hienon piirrustuksen Joshua oli mulle piirtänyt ! Siis aivan mieletöntä miten lahjakas joku voi olla ! Mulle ei valitettavasti siunattu piirrustuksen taitoa, joten en mielelläni piirtäisi hänelle mitään takaisin. Mielummin mä vaan ihailen noita sen teoksia :)

No mutta, nyt vielä pari jaksoa Gossip Girl:ä ja sitten tyttöjen ilta alkakoon ♥

Knew you were trouble

Heissuli vei ! Vitsi mikä sanonta, en edes pidä tuosta mutta silti käytän sitä. Kirjoitan taas onnellisesti täältä Helsingin puolelta ! Voisinki kertoa teille mun ja Kaislan matkasta tänne Helsinkiin Torstaina. Elikkä meidän oli tarkoitus matkustaa 23:45 Maarianhaminasta lähtevällä M/S Gabriellalla, joten lähettiin Torsholmasta 15:15 Alfågeln:illa kohti Hummelvikiä ja sieltä sitten bussilla kaupunkiin.

Matka kesti tietysti taas sen ihanat kolme tuntia, ja meille jäi viisi tuntia odotusaikaa kaupungissa. Menimme sitten samantien tuttuun baariin Dino's:iin. Siellä kului sitten se neljä tuntia ja rahaakin meni. Päästyämme Gabriellaan ja hyttiin, päätimme käydä viellä katsomassa Midnight Show:n ja ottaa pari drinkkiä. Aamulla olikin mukava päänsärky ja väsymys oli kamala. Onneksi päästiin faijan kyydillä terminaalista sitten pois.

Perjantaina meidän olisi pitänyt mennä katsomaan Mange Makersia Kaivohuoneelle, mutta olo ei ollut kauheasti parantunut iltaan mennessä ja liputkin sinne keikalle oli ehditty myydä loppuun. Joten odottelin sitten lauantaihin asti, kunnes lähdin viettämään iltaa Tuulin luokse. Siellä me sitten oltiin hyvässä seurassa parin muun kaverin kanssa. 

Nyt mä olen vain istuskellut täällä kotona ja paennut tuota kamalaa kylmyyttä mikä täällä mantereella on ! Hyrrr, miksei toi aurinko vois jo lämmittää tarpeeksi :(

Nyt vain sitten odottelen innolla uutta kirjettä Texasista. Kirjeellä menee noin kaksi viikkoa suuntaansa, joten meillä menee aina noin kuukausi saada kirje. Odottavan aika on pitkä ja tuskallinen, mutta hyvää kannattaa odottaa :) 

Uskollisesti suoritettu päivä

Heissan ! Tänään olen välttänyt viimeiseen asti tietokoneella istumista, joten päätin käydä aamupäivällä hoputtamassa naapuria kävelylle ja kauppaan kanssani. Ja näin teimme ! Aurinko yritti kurkkia pilvien takaa ja aukeilla tuuli aika kovaa, mutta sitkeästi kävelimme koko matkan. Ulkoilun jälkeen maistuikin sitten siskonmakkara keitto, ja pieni lukuhetki kaverilta lainatun romaanin "Nisti" parissa.

Oon ihan uskomattoman tyytyväinen itseeni, ja siihen etten ole antanut laiskuudelleni periksi. Heti kun on käynyt mielessä, että "en mä tästä mihinkään laihdu" tai "no ei se yks munkki haittaa", olen kieltänyt itseäni sortumasta ja lähtenyt kävelylle. Eilen olin päivällä tekemättä mitään, istuin vain tyhjänpäiväisenä koneella ja välillä vilkuilin telkkaria. Päätin siinä sitten, että voihan sitä tehdä jotain kehittävääkin television ääressä, ja niimpä minä sitten päättäväisenä raahasin käsipainot olkkariin, television eteen ja aloin treenata samalla kuin katsoin Asunto 23-sarjaa. Puolen tunnin treeni meni hetkessä ! Luulin vasta aloittaneeni kun jakso jo päättyi ja olin aivan hengästynyt, yltä päältä hiessä. VOITTAJAFIILIS ! JES JES JES, HYVÄ MINÄ :)

No mutta, tein mä tänään muutakin kuin kävin kävelyllä ja kaupassa (ja juhlin vieläkin eilistä saavutusta), nimittäin salilla. Napakka aerobinen 45min treeni polkien ja hölkäten. Torstaina voikin sitten taas nostaa rautaa ja ähkiä henkihieverissä pari tuntia. Jokaisena päivänä pitää kuitenkin käydä lenkillä, joten ylös, ulos ja lenkille ! Niin ja teille muille ketkä treenaatte kanssa, muistakaa onnitella itseänne saavutettuanne välitavoitteenne. Se motivoi parempaan tulokseen ensi kerralla ;)

Nauttikkaa liikunnasta, hyvästä ruoasta ja onnistumisista ♥!

03182013

Huomenta kaikille tai no päivää oikeestaan :) Mä heräsin tässä tunti sitten ja taas kerran aurinkoiseen päivään. Kohta olis tarkoitus lähteä kävelylle ja samalla poiketa tuolla meidän kyläkaupassa. Ensin pitää vain pyyhkiä unihiekat silmistä, sillä olo on kuin uitetulla kissalla. Energiaa ei olis yhtään lähteä, mutta pakko se on siellä käydä vaikka ei yhtään huvittaisi.

Eilen mä otin mun veljen mukaan lenkille, ja tuli sitten tehtyä 3km lenkki. Oon istunut koko viikonlopun himassa tekemättä yhtään mitään. Alkaa pikku hiljaa pää hajota ja seinät kaatua päälle. Enään viikko täällä, niin pääsen vihdoin Helsinkiin. En malta odottaa !

Hiukset törröttää taas joka suuntaan ja on takkuset. Ei vaan oo ollut minkäänlaista kiinnostusta tehdä niille tässä parin päivän aikana yhtään mitään. Enkä ole kyllä kokenut tarpeelliseksi laittaa niitä. Nyt pitäisi kuitenkin vähän siistiytyä, ettei kauppias säikähdä...

Eli rennoilla kotivaatteilla vedetty. Noh, ei muuta ku ylös, ulos ja lenkille ! :) Mukavaa päivää kaikille !

Vielä pientä muutosta

Noniin kuten varmaan huomaattekin, olen taas jälleen muokannut blogini ulkoasua. Ajattelin että vaaleampi, yksinkertainen ulkoasu voisi olla hieman selkeämpi ja miellyttävämpi. Vai olenko täysin väärässä ?

Mä olen nyt siis todellakin istunut tämän päivän tässä koneella. Melkeenpä luulen jo pikaisesti tarvitsevani apua ! Ja ikävä Helsinkiin painaa mieltä niin paljon, ettei päivät meinaa millään kulua. 25. päivä olisi tarkoitus lähteä mutsin kyydillä Helsinkiin, ja viettää pääsiäinen siellä. Niin ja tietysti viettää laatuaikaa isäni ja parhaan ystäväni kanssa. Niitä hetkiä kaipaan eniten...

Mä olen nyt laittanut ensimmäisen satasen matkasäästööni. Tavoitteena olisi saada mielellään tän vuoden aikana matkarahat kokoon ja matkustaa yhdysvaltoihin, minnes muuallekkaan ;) Ikuinen haaveeni saa nyt toteutua. Olen liian kauan hokenut itselleni "vielä joskus". Nyt mä päätin, että mähän muuten menen sinne, keinolla millä hyvänsä. Kuten mä aina ajattelen: Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi. Ja näinhän se täytyy tehdä, ei tästä elämästä muuten nauti.

Mutta minne sinne ? Olen erittäin halukas käymään New Yorkissa, Seattlessa, Michiganissa, Californiassa (erityisesti San Franciscossa) ja Texasissa. Tietysti tuollainen reissaminen ympäri mannerta vaatii myös rahaa, joten en tietenkään voi jokaisessa paikassa käydä samalla reissulla. Se siinä onkin parasta, saa monta syytä vielä matkustaa uudestaan ja uudestaan. Enkä usko että kyllästyn sinne matkustamiseen, onhan jokainen osavaltio erilainen.

Onkos teillä mitään erityistä maanosaa tai maata jossa haluaisitte ehdottomasti päästä käymään elämänne aikana ? :)

Vielä en kuitenkaan hehkuta mistään ajankohdista, koska noin kauas matkustaminen on kallista ja vaatii tietysti paljon sumplimista ajankohdasta. Mä en ainakaan aijo sieltä tulla parissa päivässä takaisin, se on varma ! Kyllä sellanen pari päivää olisi näin ensialkuun kiitettävä määrä.

Tässä vielä maita joissa olen käynyt: Ruotsi, Norja, Tanska, Viro, Latvia, Saksa, Turkki & Hollanti.

Muita unelmien matkakohteita: Canada, U.K, Skotlanti, Islanti, Unkari, Slovakia & Sveitsi.

Kuten varmaan huomaatte, että mua ei noi etelän maat niinkään houkuttele eikä Aasia. Ei ole kyse rasismista, mä en vain pidä niitä kovin eksoottisina paikkoina, vähän turhan täynnä rantalomalla olevia maalaisjuntteja. EI KIITOS !

Mutta nyt mä tästä alan katsomaan elokuvaa, joten nauttikaa tästä ihanasta sunnuntaista (joka siis alkoi 41min sitten). Ei kannata murehtia maanantaita, ei vielä :)

Pallojumppaa

Huomenta kaikille ja mahtavaa viikonlopun alkua ! Heräsin tossa pari tuntia sitten, ja ulkona paistaa ihanasti tänäänkin aurinko ja on mukavan lämmin keli, eli kevät tulee vauhdilla.

Ajattelin tässä tänään kokeilla tota meijän jumppapalloa, ja suoritta sen kanssa tän päivän jumpan normaalin käsipaino jumpan sijaan. Alkaa halonhakkaaja kyykyt jo vähän kyllästyttämään ! Niinkuin Jutta sanoi ohjelmassaan Jutta ja puolen vuoden superdieetit, että olohuoneesta saa helposti tehtyä kuntosalin, niin päätin ottaa neuvosta vaarin ja kokeilla miltä tuntuu treenata välillä kotonakin.

Ilalla olis taas suunnitelmissa viettää kaveriporukalla iltaa ja ihana pikkubroidinikin tulee tänne tänää ♥

Videoblogi

Vaikka te niin paljon tykkäättekin lukea näitä mun raapustuksia tänne, niin olen ajatellut tehdä videoblogin. Elikkä ideana olisi siis todellakin jatkaa tämän blogin ylläpitoa (enhän voi hylätä tätä), ja tehdä uusi blogi ja videoida pitkin päivää tekemisistäni pieniä pätkiä ja kertoa ajatukset ja kuulumiset videolla. Tiedän etten ole ollut ahkera tekemään videopostauksia, ja sehän johtuu ihan siitä, että musta tuntuu tyhmältä istua pöydän ääressä ja höpöttää kameralle miten mulla menee. Kuitenkin ajattelin, että olishan se ihan erilaista höpöttää sille kameralle esim. matkalla punttisalille. Se ois sit vähän niinku "Iholla"-tyyppinen videoblogi.

Mitäs pidätte ideasta ? Saisinko teistä myös sen blogin seuraajia, vai olisiko sen tekeminen tyhjänpäiväistä, itselleen videoimista ? :)

meikitön viikko !

Päivät niinkuin varisparvi raahautuu

Olen ollut täällä kohta ikuisuuden, tai siltä se ainakin tuntuu. Siis viikko. Tämä viikko on ikuisuuden pituinen. Vihaan arkipäiviä. Viikonloput menevät liian nopeasti. Nykyään odotan vain viikonlopua, ja voisin nukkua su-to. Arkipäivien kohokohta on lenkki ja sali. Niin ja tietysti mutsin kanssa kinastelu siitä, syönkö avokadoa vai en. Se kuulemma parantaa muistia, mutta mun muistissa ei ole mitään vikaa. En pidä avokadosta, silti joudun kieltäytymään siitä joka kerta. Ei sen maku muutu keitossa sen erilaisemmaksi kuin padassa.

Tänään oli erittäin, erittäin pitkä maanantai. Olimme mutsin kanssa 10h reissussa. Käytiin Turussa asioilla 10 tuntia. Ei mulla ois tietenkään ollut muutakaan tekemistä, mutta jotain hyödyllisempääkin olisi voinut tehdä kuin istua 7h autossa, jotta pääsen pankkiin. Ja nyt kun Viggenin tilalla on sellainen erittäin tylsä lautta, jossa ei ole edes kahviota, se puolen tunnin lauttamatka tuntuu parilta tunnilta. Tänään ei ollut hyvä päivä. Ei edes lähellekkään.

Huomenna pitää saada jotain aikaiseksi. Jääkaappi on täynnä ruokaa, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Urheilu voisi tehdä myös hyvää, mutta kohta siitäkin menee ilo, kun se on ainoa asia mitä arkena voin tehdä. Kohta se ei ole enään hauskaa. Tämän tästä siitä tulee kohta pakko. Etenkin näin liikunnanvihaajana, pelkään sen tapahtuvan. Haluan kokea lenkille menemisen ihanan piristävänä, ja salilla rehkimisen nautintona. Pian alan taas keksimään kaikkea muuta mahdollista tekemistä liikunnan sijaan. Kuten, istua tässä sohvan nurkassa. Tai koen hauskemmaksi katsoa poikien autojen rassaamista.

Mikä tähän on avuksi ? Vihaan liikuntaa, mutta en halua vihata sitä. Haluan keksiä tavan, jolla saan siitä mukavan vaihtelun arjen puuhiin, en ainoata puuhaa arkena. Tietysti, jos en tee mitään, koen syyllisyyttä liikunnasta livistämisestä. Punttisalillakaan ei tarvitse käydä joka päivä, mutta ei lenkilläkään kulu koko päivää.  Haluan laihtua, haluan päästä tavoitteeseeni, mutta en tällä tavalla. Päivä päivältä tästä laihduttamisesta ja kuntoilusta tulee ahdistava olo.

MUUTOSTA ARKEEN, KIITOS !

Lupaan olla valittamatta enempää. Iloisempia asioita siis nyt sitten esille, tästä minun erittäin tapahtumarikkaasta talvestani. Hmm, no mä olen huomannut tässä viime aikoina, miten vilkas mielikuvitus mulla on. Joka on tietysti osa syyllinen mun kasvaneeseen eläinkammoon. En uskalla enään mennä pimeän tullen meidän kuistia pidemmälle tupakalle, koska veljeni kertoi, että parin metrin päässä meidän ulko-ovesta oli seissyt hirvi muutama viikko sitten. Tuijotan joka kerta pimeyteen, ja näen ja kuulen erilaisia eläimiä aivan lähelläni. Tuntuu typerältä juosta hirveellä kiireellä aina ovesta sisälle, luullessani hirven seisovan meidän pihassa. Tänään luulin naapurin kissaa sudeksi.  En tiennyt pelkääväni eläimiä näin paljon, mutta taidan todella tarvita aseen mukaani, jos joudun poistumaan pimeellä kotioveani kauemmaksi yksin. Muistan miltä tuntuu seistä muutaman metrin päässä hirvestä, en halua kokea sitä uudelleen.

tässä teille se hirvi.

Toinen asia mikä on muodostunut erikoisen mielikuvitukseni ansiosta minulle tavallaan ongelmaksi, on erittäin omituiset unet. Kuvittelen asioita mielessäni pitkin päivää, ja yöllä ne sitten näkyvät oikein "elokuvana" mun silmissä. Karhuista kertovista unista olen onneksi päässyt eroon jo jokin aika sitten, mutta nyt unissani ravaa villisikoja, kettuja ja peuroja. Välillä saattaa pari ilvestäkin vilahtaa joissakin kohdissa. Onko tämä aivan normaalia ? Pelätä joitakin eläimiä näin paljon ?

Haluan kuitenkin nähdä eläimiä. Mahdollisimman paljon, koska ei niitä kaupungissa näe. Eikä Korkeasaaressa käyminen vastaa tosiaankaan sitä, että se eläin kävelee vastaan lenkkipolulla. Voisin vaikka asettautua riistatorniin, tai johonkin pieneen hökkeliin keskelle metsää ja odottaa siellä, kunnes jotain näkyy. Okei, lopetan eläimistä puhumisen.

Mä katson nyt muutaman sarjan tallennuksista, ja menen nukkumaan. Tekee niin paljon mieli kahvia, että mitä nopeammin pääsen aamuun, sen parempi. Toivottavasti eläin-painajaisunet vähenevät.

Lintutorni ja myrskytuuli

Nyt kyllä ärsyttää ! Eilen me päätettiin lähteä Kaislan kanssa parin tunnin lenkille, koska ulkona oli niin aurinkoista. Tietysti tuo ihana myrskytuuli pilasi kauniin kelin, joten en edes huomannut auringon lämmittävän oikeasti, ja sulattavan lunta. Suuntasimme Torsholman ihan etelä päätyyn ihmettelemään, mitä kaikkea muuta sieltä löytyy kuin vain taloja ja peltoa.

Löysimme korkealta kalliolta lintutornin ! Reitti sinne oli todella vaikea, nimittäin jyrkkä kallio. Ja tietysti se oli lumen ja jään peitossa. Me kuitenkin päätettiin, että me päästään kyllä sinne ylös torniin. Niinpä me lähdettiin kapuamaan sinne ylös, hitaasti mutta varmasti. Perille kun sitten vihdoin päästiin, kovasta tuulesta huolimatta, tajusimme miten kaunista siellä on. Ärsytti niin paljon, että unohdin kamerani Helsinkiin, enkä saanut kuvattua siellä yhtään :( Näimme sieltä jopa kotitalomme ! Maisema oli upea, mutta tuuli häiritsi kyllä siitä nauttimista.

Eilen käytiin viellä illalla vetämässä parin tunnin salintreeni. Kuntopyörästä on tullut uusi, ihana viholliseni. Laite tappaa mun jalat, ja tuntuu ettei se 20 minuuttia kulu millään, mutta toisaalta pidän siitä laitteesta - kipu kertoo sen tehoavan.

Nyt salaattia välipalaksi, ja lenkille ! Ainiin, huomenna tapahtuu taas - toivottavasti.

I won't put my hands up and surrender

Huh ! Nyt on työhaastattelu hoidettu pois alta. Vihdoin. En muista milloin viimeksi olisin jännittänyt niin paljon, kuin jännitin tänään. Tuntui että olisi peruna suussa enkä osaa puhua. Mietin vain mielessäni koko ajan "kuka mä olen, mitä mä osaan, miksi mä olen täällä". Onneksi säästyin kamalimmalta kysymykseltä, eli "miksi meidän pitäisi valita juuri sinut ?". En osaisi vastata tuohon kysymykseen kuullostamatta omahyväiseltä. Mitä tuohon voisi vastata ? En ainakaan voisi kertoa olevani paras, enkä myöskään sanoa että kukaan muu ei pystyisi tähän hommaan. En todellakaan tiedä, miksi heidän pitäisi valita juuri minut.

No mutta, illalla kirjoittelen sitten lisää :)

Liian vaikeeta pysyä poissa

Noniin, heippa taas kaikki ! Tällä kertaa mä kirjoittelen täältä Helsingistä. Huomenna on taas megasuper jännittävä päivä, nimittäin työhaastattelu ! Iiiik, haluaisin vielä yhden päivän lisää aikaa valmistautua. Jotenkin tää aika mitä mulla on ollut valmistautua tuohon kamalan ihanaan päivään, tuntuu etten ole valmistautunut yhtään. Kulkenut vaan pää sumussa, ja ajatellut kaikkea ihan muuta kuin työhaastattelua. Mä menen huomenna pitämään "myyntipuheen" itsestäni, tiukkapäisen miehen luokse. APUA ! Miten rentoutua ihmisen seurassa joka ei ole rento ? Etenkin kun mulla on jostain kumman syystä hirveä ramppikuume aina kun mun pitäisi puhua itsestäni jollekkin ihmiselle, mutta esimerkiksi laulaminen satojen ihmisten edessä ei jännitä. Oudolta kuin se kuullostaakin.

Periaatteessa jos nyt mietin vastausta tuohon äsken itselleni esittämään kysymykseen, niin ehkäpä hän rentoutuu, jos minä olen rento. Saattahan se olla että tuollainen haastattelu tilanne ei ole yhtään sen mukavempi tilanne hänellekkään. Etenkin kun onhan se aika haastavaa monen hakijan seasta valita juuri ne parhaimmat. Niinpä ! No mitäs minä nyt tässä omaa kohtaloani mietin, ollaan hänen kanssa samassa veneessä. Jännitämme sitä, miten haastattelu lopulta päättyy. Hän tarvitsee työntekijää, minä työn.

On muuten ihan hämmästyttävät pari viikkoa takana. Olen löytänyt ihmisistä aivan uusia puolia, ja todennut että hyviä asioita tapahtuu vain hyville ihmisille. Enhän minä mitenkään ilkeä ole, mutta kyllä se vain on parasta viihdettä katsoa kuin joku inhottavan kylmäsydäminen ihminen kärsii kerta toisensa jälkeen. Se saa hymyn huulille, eikä se lähde kulumallakaan. :)

No mutta, öm öm, tänään aamulla minulle saapui vihdoin kirje Texasista. Kirje, jota olen odottanut kuukauden ! Ei ole kyllä mitään ihanempaa kuin saada kirje ihmiseltä, joka todella myös jaksaa kirjoittaa. Sain myös piirrustuksen kirjeen mukana, joka oli TODELLA upea. Harmi etten voi laittaa siitä kuvaa, koska haluan kuitenkin pitää sen tietyllä tapaa yksityisenä, koska se oli juuri minulle tehty. 

Nyt kuitenkin olen saanut kirjoitettua hänelle takaisin, ja innolla odotan taas hänen vastaustaan. Huomenna illalla nään Saraa ja Iitua. Illalla voin sitten rentoutua. Pitäkää mulle peukkuja !!

Remontin jäljiltä

Apua ja anteeks ! Mä oon ollu nyt tositosi pitkään kirjottamatta, ku meillä ei oo ollu täällä Torsholmassa tietokonetta koko alkukuussa, vaan saatiin tää takas huollosta tiistaina. Mutta toisaalta pakko kyllä myöntää, että tällä kertaa mulla ei oo mitään kirjoitettavaa erityisemmin täältä suunnalta. Joten aloitanpa nyt kirjoitustauon.

The words u whispered

Moikka ! Mun blogissa on ollut vähän hiljais eloa, kun mulla ei oikeen oo ollu minkäänlaista inspiraatiota kirjoittaa mitään. No mutta jos mä nyt sit kertoisin mun viime viikon ja tän kuluneen viikon tapahtumista tässä samassa.

Elikkä viime viikolla ei muuten tapahtunut mitään ihmeellistä, paitsi että lauantaina oltiin Tuulin faijan tupareissa Kivikössä. Asunto oli todella kaunis ja tilava, oikein upeasti sisustettu ja tarjolla siellä oli siniseksi värjättyä boolia. Meillä oli sitten kaikilla ihan siniset kielet ja huulet ja HAMPAAT ! En tiennytkään, että se värjää yhtä pahasti kuin ennen vanhaan Spiderman limppari. Mentiin sieltä sitten jatkoille Aleen. Aamulla oli kyllä sellainen olo että oli tullut juhlittua.

Tää viikko on mennyt aika matelemalla, enkä ole saanut aikaiseksi mitään ihmeellistä. Niin paitsi olen jäänyt koukkuun Asunto 23-sarjaan. Odotan innolla seuraavaa jaksoa :) Gossip Girl:in katsominen on multa vähän jäänyt, eikä oikein ole ollut edes kiinnostusta katsoa seuraavaa jaksoa siitä. Liikaa eliittiä kai mun makuun liian lyhyessä ajassa: kahdessa viikossa kolme tuottaria putkeen. I need help !

Tänään sitten onkin taas menoa ja meininkiä ! Me lähdetään tänään Tuulin kanssa taas "pitkästä" aikaa viihteelle. Meillä on suunnitelmissa käydä kahdessa eri paikassa, ja molemmissa on tarjolla boolia (meiän pahin vihollinen nykyään). Viime keralla booli oli todella tujua, eikä me edes tajuttu miten se yhtäkkiä vain humahti päähän, tänään olemme varovaisempia. Anyway, eli ensin suuntaamme Graniin tuttavaperheen tupareihin, josta sitten suuntaamme Nastjan 20-vuotis synttäreille Kiloon.  Onneksi noi molemmat pippalot on noin lähekkäin, nii ehtii molemmissa paikoissa viettää aikaa kiitettävästi.

Mä oon jämähtänyt tähän 76 kiloon nyt viikoksi ! Ja se ärsyttää mua todella paljon. Tästä laihduttamisesta on ollut myös haittaa, sillä mulla katosi viime viikon aikana näläntunne kokonaan. Tajusin lauantaina etten ollut syönyt kahteen päivään yhtään mitään, juonut vain pari mukillista kahvia ja mehua. Nyt mun pitää muistaa aina syödä muutaman tunnin välein jotain, etten taas totea ensiviikolla että oho, mähän en oo taaskaan syönyt mitään pariin päivään.

Tiistaina mulla sitten onkin maailman ihanin päivä, sillä pääsen vihdoin lähtemään kotiin Brändöseen ! Mulla on ollut ihan hirmu ikävä sinne, ja etenkin Kaislaa, mun laihdutusystävää. Päästäänki sitten ens viikolla rehkimään salille oikein kunnolla yhdessä ja pelaamaan sulkapalloa. Iiks en malta odottaa ! Ainiin, pitää sitä kai käydä ajelee vähä moottorikelkallaki ;)

Nyt mä lähen ihmettelemään pyykkejä ja valitsemaan vaatteita mitkä laitan tänään päälleni. Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille, have fun xx